Åbo Akademi soveltaa lukuisia avoimen tieteen käytänteitä neljässä tiedekunnassaan. Kansalaistiedepilotti, miniprojektit ja avoimen tieteen koutsi -koulutus on otettu innostuneesti vastaan.
Vanhan sanonnan mukana kaikki tiet vievät Roomaan. Niin voi sanoa myös avoimesta tieteestä. Malin Fredriksson valmistui informaatiotieteistä ja työskenteli muutaman vuoden kirjastoalalla. Ennen sitä hän tutki rasistisia viharikoksia uskontotieteilijänä. Jatkotutkimus kiinnosti, mutta sitäkin enemmän häneen vetosi yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Häntä askarrutti, miten yliopistossa syntyvä tieto saavuttaisi kohdeyleisönsä ja miten tietoon pääsisi käsiksi ulkoapäin.
Vastaus löytyi avoimesta tieteestä. Keväällä 2022 Turun Åbo Akademin kouluttama filosofian ja yhteiskuntatieteiden maisteri aloitti avoimen tieteen johtavana koordinaattorina omassa yliopistossaan. Työhuone sijaitsee yliopiston kirjaston tiloissa, tutussa ympäristössä, jossa Fredriksson oli ennen nimitystään uurastanut tietoasiantuntijana kirjaston tutkimusdatan tukena.
Loviisassa syntynyt ja Turun seudulle muuttanut Fredriksson, 33, on Åbo Akademin ainoa työntekijä, joka keskittyy täysipäiväisesti avoimen tieteen edistämiseen. Sarkaa on paljon kynnettävänä mutta siemenet kylvetty. Koordinaattorina hän on jo tehnyt oleellisen havainnon: Jos avoimen tieteen tärkeyttä pusketaan ylhäältä käsin alaspäin, tutkijoiden motivaatio ei saavuta lakipistettä. Jos taas sisäinen palo tieteen avaamiseen roihahtaa tutkijoiden omassa keskuudessa, tulokset yllättävät monipuolisuudellaan.
Åbo Akademin tiedekunnissa voi opiskella humanistisia aineita ja kasvatustieteitä, luonnontieteitä ja tekniikkaa sekä yhteiskunta-, kauppa- ja oikeustieteitä. Fredrikssonin työkenttä ulottuu jokaiseen tiedekuntaan. Kullakin tutkimusalalla on omat tapansa tehdä tutkimusta, mikä haastaa koordinaattorin; välkyinkään ei voi hallita kaikkia.
– Keskusteluja täytyy käydä tiedealakohtaisesti. One-size-fits-all-ratkaisua ei ole, Fredriksson kiteyttää.
Yhden yksittäisen patenttiratkaisun sijaan Fredrikssonin suunnittelupöydällä valmistuu lukuisia avoimen tieteen käytänteitä. Tutkijoiden tehtävä on muokata ne omalle tutkimusalalleen sopiviksi.
Suunta selvillä talon sisällä
Fredriksson pitää kollegoineen tiiviistä yhteyttä yliopiston tutkijoihin, tohtorikoulutettaviin ja henkilökuntaan ja tarjoaa halukkaille täsmäiskuja lyhytkestoisina kursseina tai vierailuina.
– Pyydämme, että tutkijat kutsuvat meidät kertomaan avoimesta tieteestä tutkijaseminaareihin ja kahvitilaisuuksiin, mihin tahansa, missä he ovat yhdessä. Paikan päällä pystymme räätälöimään käytänteiden sisältöä ja ohjaamaan keskustelua.
Historiantutkijoilla on erilaisia tarpeita kuin vaikkapa luonnontieteilijöillä. Edellisiä saattaa kiinnostaa, mitä aineistojen avaaminen käytännössä tarkoittaa ja riittääkö, jos aineiston digitoi ja jakaa verkossa. Jälkimmäisillä voi olla dataa valtavat määrät, ja he ihmettelevät, halutaanko avata raakadata vai siivottu data.
– Tutkijoilta on kysyttävä, mikä on heille järkevä tapa toimia.
Pikkuhiljaa Fredriksson on saanut tuntumaa siitä, mihin suuntaan avoin tiede etenee talon sisällä. Se ei kuitenkaan riitä, vaan hän haluaa olla perillä avoimen tieteen trendeistä myös kansallisella tasolla. Koronapandemia tarjosi puolestaan kiinnostavan näköalan tieteen avoimuuteen kansainvälisellä näyttämöllä.
– Tutkijat istuivat kotona, ja kun heillä oli tarve päästä käsiksi uusimpaan tutkimukseen, he käyttivät Zenodo-palvelua, jossa tutkijat julkaisivat datansa avoimesti. Se oli silloin tärkeä foorumi ja hyvä esimerkki siitä, miten avoin tiede voi nopeuttaa tieteen tekemistä. Tutkijoiden ei tarvinnut odottaa kahta vuotta artikkeleiden julkaisua.
Åbo Akademin avoimen tieteen koutsi -ohjelma kokoaa yhteen innokkaita osallistujia kaikista tiedekunnista. Malin Fredrikssonin mielestä ryhmä on hauska sekoitus eri tieteenalojen osaajia.
Kansalaistiede ja miniprojektit suosittuja
Fredriksson on etsinyt systemaattisesti keinoja yhdistää yliopistossa syntyvä tieto yhteiskuntaan. Yksi väylä on kansalaistiede, jota Åbo Akademi kehittää parhaillaan yhteistyössä Elinikäisen oppimisen keskuksen kanssa. Alkuvaiheessa oleva pilotti on herättänyt kiinnostusta kaikissa tiedekunnissa.
– Testaamme, millaista tukea tutkijamme tarvitsevat, jotta he pystyvät tekemään kansalaistiedettä. Autamme ideavaiheesta lähtien ja kysymme esimerkiksi, voisivatko tutkijat osallistaa kansalaisia jo aikaisemmin, eivätkä vasta myöhemmin.
Myönteistä vastakaikua ovat saaneet myös niin sanonut miniprojektit, joihin yliopiston tutkijat voivat hakea enimmillään tuhannen euron rahoituksen.
– Rahalla saa toteutettua pienimuotoisen projektin, jonka tutkija ideoi itse. Hän voi vaikka järjestää seminaarin ja kutsua siihen puhujia.
Muun muassa teologit ovat järjestäneet työpajan aineistojen oikeaoppisesta anonymisoinnista ja meribiologit dokumentoinnin tärkeydestä koodia työstettäessä. Fredriksson vieraili molemmissa työpajoissa ja havaitsi, että tiedon tarve on ilmeinen alalla kuin alalla.
– Aina ei ole helppo sanallistaa, mikä kaikki on avointa tiedettä, mutta sitä tässä juuri opitaan, hän lohduttaa.
Koutsit levittävät tietoa omassa yhteisössään
Avoimen tieteen hyviä käytänteitä muovaillaan laajamittaisimmin Åbo Akademin avoimen tieteen koutsi -koulutuksessa, joka on suunnattu yliopiston väelle kaikissa tiedekunnissa. Tänä vuonna koulutus järjestettiin toisen kerran ja siihen osallistui 15 henkilöä. Fredriksson valmistui koutsiksi ensimmäisestä koulutusjaksosta.
Koutsien missiona on levittää avoimen tieteen toimintakulttuuria omilla tieteenaloillaan omassa lähipiirissään.
– Nyt keskustellaan paljon tutkimuksen vastuullisesta arvioinnista ja miten tutkimusaktiviteetteja arvioidaan. Mainitaankohan tulevaisuuden työpaikkailmoituksissa erikseen avoin tiede? Sanon kurssilaisille, että lisätkää avoimen tieteen koutsi -koulutus cv:hen, sillä se on meriitti.
Moni ottanee neuvosta vaarin, vaikka ei täysin uskoisikaan meriitin vaikuttavuuteen. Koordinaattorin korviin kantautuu usein jupinaa siitä, että avoin tiede koetaan lisätyöksi, joka vie aikaa, mutta ei välttämättä tuo konkreettisia hyötyjä. Epäkohta on peräisin arviointijärjestelmästä, Fredriksson päättelee ja toivoo, että muutaman vuoden päästä avoimuutta ei tarvitsisi enää erikseen mainita, vaan tiede olisi vain tiedettä, avoimuuden ansiosta ”parempaa tiedettä”.
– On opittava miettimään, mikä kaikki voi olla avointa tiedettä. Siihen ei ole valmista muottia, sanoo Åbo Akademin avoimen tieteen johtava koordinaattori Malin Fredriksson. Hänet kuvattiin Åbo Akademin Humanististen tieteiden, psykologian ja teologian tiedekunnan tiloissa Arkenissa.
MALIN FREDRIKSSON, KEITÄ IHAILET?
Ihmisiä, joilla on suuret visiot, mutta jalat maassa. Siten maailma menee eteenpäin.
MISSÄ VIIHDYT?
Luonnossa voi rentoutua ja nollata mielen. Viihdyn myös puutarhassa. Siellä asiat vain tapahtuvat, eikä aina voi vaikuttaa kaikkeen.
MITÄ ARVOSTAT?
Avarakatseisuutta ja kiinnostusta kaikkea uutta kohtaan.
MIKÄ KIINNOSTAA SINUA JUURI NYT?
Uuden oppiminen ja käsillä tekeminen. Asun vaimoni ja labradorini kanssa 1940-luvun omakotitalossa Liedossa. On paljon remppaa.
Teksti: Helen Partti Kuvat: Liisa Takala
Avoin tiede yhdistää artikkelisarjassa tutustutaan avoimen tieteen aiheisiin ja tekijöihin. Aiemmin ilmestyneet osat:
Katja Hilska-Keinänen – tiedonkäytön ja tutkijoiden sparraaja
Tarmo Toikkanen – avoimen oppimisen lähettiläs
Ari Asmi – tieteidenvälisen avoimuuden edistäjä
Aki Arkiomaa – laadukkaan lintutiedon portinvartija
Ilkka Nokelainen – tiedekirjaston tiedonvälittäjä
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
