Avoin tutkimus ei näy arvostuksena tieteellisen tutkimuksen arvioinnissa, joten kannattaako nuoren tutkijan panostaa avoimuuteen? Muun muassa sitä pohtii RDA Europen toimitusjohtaja Ari Asmi monitieteisessä toimintaympäristössä.
Ari Asmin aamu alkaa tutulla kaavalla. Ensin uimaan itähelsinkiläiselle lähirannalle, oli vuodenaika mikä tahansa. Talviuinti karistaa viimeisetkin unenrippeet. Hän liikkuu lapsuudenajan maisemissa. Vanhemmat asuvat lähettyvillä, mikä on kätevää: Morrikselle, laiskanletkeälle kollille, löytyy kaitsija helposti, kun työ vie kotitoimistosta maailmalle.
Viime aikoina Asmi, 47, on puntaroinut muuttoa työnantajansa toimipaikkaan Brysseliin. Toistaiseksi kotimaan luonto – rannat, meri ja rannikkoseutujen hyvin hoidetut maantiet, joille voi kesäisin singahtaa moottoripyörän selässä – vie voiton. Sydänalassa läikähtää, kun hän kuulee lokkien kirkunan.
Lokkien kotoisat kirahdukset Asmi pani merkille ensimmäisenä palatessaan vuonna 2006 Saksan Aachenista, jossa hän työskenteli ilmanlaatuun liittyvän tutkimuksen parissa. Helsingissä odotti väitöskirjan teko. Ilmakehätutkimukseen erikoistunut fyysikko käynnisteli artikkeleitaan Helsingin yliopistossa ja uskoi ohjaajiensa tavoin, että tekstit syntyisivät helposti, sillä tutkimusdataa, niin sanottuja datasettejä, oli tarjolla pilvin pimein.
– Datasetit ovat aineistopaketteja, joita eri tieteenalat koostavat eri tavoin. Yksi datasetti voi olla vaikkapa yhden mittausaseman keräämä vuoden pituinen aineistojakso, joskus yhden päivän jakso, Asmi selventää.
Datasetteihin kätkeytyi yllättävä sudenkuoppa: ne oli paketoitu vaihtelevasti, ja niiden käytöstä piti hankkia lupa joka ikiseltä tutkijalta. Asmi heittäytyi ”sosiaaliseen eksperimenttiin” maailman eri kolkilla toimivien asiantuntijoiden kanssa aineistojen hyödyntämisestä neuvotellessaan. Väitöskirja valmistui vuonna 2013, hieman yllättävin seurauksin. Tuore tohtori tajusi, ettei hänestä tulisi ”überfyysikkoa”, tutkijaa, joka panisi kaikki paukut yhteen asiaan. Hänestä oli kuoriutunut toimija, joka nautti sosiaalisesta vuorovaikutuksesta eri aloilla toimivien tieteentekijöiden kanssa.
– Nuorena fysiikanopiskelijana minua ärsytti sellainen fyysikkotyyppi, joka luuli tietävänsä kaiken paremmin kuin muut. Sellaisia ”überfyysikoita” on vieläkin. Mitä kauemmin olen työskennellyt, sitä enemmän arvostan niin sanottuja pehmeitä tieteitä, Ari Asmi sanoo.
Helsingin yliopistosta Euroopan unionin hankkeisiin
Tohtori Asmi alkoi ajaa tutkimuksen avaamista. Kirkasotsaisena opiskelijana hän oli vielä uskonut, että kaikki tiede on avointa ja kaikkien arvioitavissa, mutta todellisuus oli osoittautunut päinvastaiseksi. Tieteenalat muistuttivat siiloja. Siihen tarvittiin muutos. Asmi edisti muutosprosessia Helsingin yliopistossa tutkimuskoordinaattorina ja tutkimusinfrastruktuurien asiantuntijana.
– Tutkimusinfrastruktuurit pakottavat normittamaan eri tieteenalojen toimintatapoja, jotta dataa ja aineistoja voidaan vaihtaa eri tieteenalojen välillä. Jos asioita ei dokumentoida, muut tieteenalat eivät voi käyttää niitä, Asmi sanoo.
Ainakin ilmakehätutkimus on kunnostautunut dokumentoinnissa, mikä näkyy vaikkapa datasettien saatavuudessa. Jos Asmi tekisi väitöskirjansa nyt, hän saisi haluamansa aineistot kädenkäänteessä ilman työläitä neuvotteluja.
Asmin urapolku johti yliopistosta lukuisiin Euroopan unionin rahoittamiin yhteisöihin ja järjestöihin, joissa hän uppoutui esimerkiksi ympäristötutkimukseen ja tieteen infrastruktuurien tutkimukseen. Vuonna 2022 hän saavutti tärkeän virstanpylvään, kun hänet nimitettiin RDA Europen toimitusjohtajaksi. Kansainvälinen Research Data Alliance edistää tutkimuksen avointa jakamista ja datan uudelleenkäyttöä.
– RDA Europen tehtävä on tuoda yhteen toimijoita eri tieteenaloilta. Kuka tahansa, jolla on tutkimusdataan, datasetteihin, standardisointiin tai vaikkapa dataviittauksiin liittyvä ongelma, voi liittyä jäseneksi. Perustamme kysymyksen tiimoilta työryhmän, ja tuemme sen toimintaa. Lopputuloksena pitäisi olla konkreettinen tuotos, jota kutsumme suositukseksi. Standardeja emme luo.
Vastikään RDA pohti datan versioiden määrittelyä. Se kiinnostaa muun muassa tieteellisten kirjastojen työntekijöitä, joiden tehtävänkuvaan kuuluu huolehtia jatkuvasti lisääntyvästä datasta. Jos vaikkapa valokuvaa muutetaan, onko muunnos versio alkuperäisestä vai jo oma kuvansa?
RDA Europessa seurataan myös haukankatseella tiedemaailmaa laajasti sähköistävää puheenaihetta: tutkimuksen arviointia. Nelisenkymmentä vertaisarvioitua artikkelia julkaisseella toimitusjohtajalla on asiasta sanansa sanottavana.
– Jos tutkija toimii avoimesti omassa tutkimuksessaan, mutta ei kerro opiskelijoille, että avoimuus on normaali osa prosessia, opiskelijat eivät sitä opi, Ari Asmi sanoo.
Tieteellinen arviointi uudistuu
Hiljattain Ari Asmi puhui nuorille tutkijoille avoimen tieteen tutkimusetiikasta. Kannattaako avoimuuteen satsata, jos toiveissa häämöttää esimerkiksi professuuri? Eipä juuri, Asmi toteaa, sillä tutkimuksen avoimuus ei muunnu konkreettiseksi arvostukseksi oppituolien jaossa.
– Käytät tutkijana valtavasti aikaa siihen, että saat aineistosi muiden käytettäväksi, mutta se ei näy missään. Professuureissa käytetään vanhanaikaista metriikkaa, joka seuraa julkaisujen määrää ja lähteitä. Se on ihan kammottava tapa arvioida ihmisten toimintaa, Asmi perustelee.
Asmi on kiinnostunut tutkimuksen vaikuttavuudesta. Tieteelliset artikkelit ja viittaukset eivät kerro siitä välttämättä mitään. Hän havainnollistaa asiaintilaa esimerkein: tutkija on voinut julkaista vain muutaman artikkelin, mutta hän on tuottanut valtavan määrän arvokkaita datasettejä, joita muut tutkijat ovat hyödyntäneet. Joku toinen on keskittynyt opettamiseen ja ohjannut useita väitöskirjaopiskelijoita, joilla on iso vaikutus omaan tieteenalaansa.
– Jos arvostusta syntyy vain tieteellisten artikkelien kirjoittamisesta, tietysti kirjoitat niitä.
– Tällaiset asiat eivät ilmene toistaiseksi positiivisesti tieteellisessä arvioinnissa. Sama pätee tieteen avaamiseen. Jos arvostusta syntyy vain tieteellisten artikkelien kirjoittamisesta, tietysti kirjoitat niitä. Tutkimuksen arviointi on tällä hetkellä samanlaista kuin 1800-luvun tutkijalla. On sankariprofessoreja, jotka suunnittelevat itse tutkimuksensa ja panevat muut keräämään aineiston, ja sitten he julkaisevat. Julkaisujen perusteella valitaan uusia sankariprofessoreja, jotka työskentelevät yksin. Se ei ole tehokkain tapa toimia.
Euroopan komissio on samaa mieltä: se perusti vuonna 2022 uuden järjestön, CoARAn, vauhdittamaan tutkimuksen uudelleenarviointia.
– Ideana on muuttaa koko Euroopan tutkimusarviointi paitsi yksilöiden, myös yliopistojen suhteen. Arviointia ei tehdä enää numeroiden perusteella, vaan tutkimusta arvioidaan kokonaisuutena.
Asmi on toki tyytyväinen omaan julkaisumääräänsä ja tekemiinsä datasetteihin, joita muut ovat käyttäneet. Suurinta tyytyväisyyttä hän tuntee kuitenkin siitä, että on saanut eri yhteisöt toimimaan yhdessä.
Koko organisaatio mukaan avoimuustyöhön
Jotta tutkimuksen avoimuus etenisi strategialinjauksista käytännön toimiin, avoimuuden puuhamiehiä ja -naisia tarvitaan kaikilla organisaatiotasoilla. On toimittava niin, että tieto kulkee organisaatiossa, eikä niin, että kirjastolla on oma työryhmänsä, atk-keskuksella ja tiedeosastolla omansa. Mallia voisi Asmin mukaan hakea vaikkapa Alankomaista Delftin teknillisestä yliopistosta, jossa tutkimuksen avoimuus on viety pitkälle käytäntöön henkilöstön eri portailla.
Joskus avoimuus syntyy myös pakon sanelemana. Asmi kertoo, että niin on tapahtunut astronomiassa, jossa välineistö on tähtitieteellisen kallista. Yhdelläkään tutkijalla ei ole ollut varaa observatorioon tai teleskooppeihin, vaan tutkimusryhmien on täytynyt toimia yhdessä rahoittaakseen toimintansa. Siten toimintakulttuuri on muokkautunut avoimeksi alusta pitäen. Jos joku on saanut napattua hienon kuvan tähtisumusta, hänen on pitänyt jakaa se muiden kanssa, koska kuva on yhteinen.
Olisi kiinnostava tietää, miten tähtitieteilijät määrittelevät kuvista muunnetut versiot.
Fysiikan tohtori Ari Asmi viihtyy monitieteisissä hankkeissa, joissa yhteistyötä tekevät pehmeät ja kovat tieteet.
KEITÄ IHAILET, ARI ASMI?
Tutkijoita, jotka ovat uskoneet omaan juttuunsa, mutta joita ei ole elinaikana arvostettu. Matemaatikko Alan Turing oli yksi sellainen.
MISSÄ VIIHDYT?
Luonnossa, merenrannalla ja merellä. Kesällä purjehdin isän veneellä ja ajelen Indian Scout -moottoripyörälläni ympäri Suomea.
MITÄ ARVOSTAT?
Hyvää ruokaa ja viiniä. Bravuurini on karitsanniska. Panen sen aamulla uuniin, ja annan sen hautua umpinaisessa valurautapadassa 60–70 asteessa koko päivän.
MIKÄ KIINNOSTAA SINUA JUURI NYT?
Remontointi. Pitäisi tehdä vessaremontti. Vasara pysyy kyllä kädessä
Teksti: Helen Partti Kuvat: Liisa Takala
Avoin tiede yhdistää artikkelisarjassa tutustutaan avoimen tieteen aiheisiin ja tekijöihin. Aiemmin ilmestyneet osat:
Leo Lahti – avoimen tieteen aktivisti
Tarmo Toikkanen – avoimen oppimisen lähettiläs
Katja Hilska-Keinänen – tiedonkäytön ja tutkijoiden sparraaja
Aki Arkiomaa – laadukkaan lintutiedon portinvartija
Ilkka Nokelainen – tiedekirjaston tiedonvälittäjä
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
