Järjestö- ja yhdistysaktiivi on avannut monella foorumilla datan maailmaa opettajille ja viranomaisille. Avoimuuden edistäminen jatkuu datatsunamin selättämisessä Sitrassa.
Viidennen polven helsinkiläinen Tarmo Toikkanen kävi tavallisen peruskoulun Helsingissä. Hän eli tavallista kaupunkilaispojan elämää talvet, kesät hän vietti mansikoita poimien isänpuoleisen suvun mansikkatilalla Suonenjoen kupeessa. Lukion jälkeen hän lähti opiskelemaan ohjelmistotekniikkaa Teknilliseen korkeakouluun Otaniemeen. Salissa istui sata aloittajaa, joista kaksi oli tyttöjä. Toinen heistä lopetti viikon päästä. Sekin oli tavallista – 1990-luvulla.
Toikkasen opinnot etenivät hitaasti, sillä työelämä nappasi hänet rattaisiinsa jo opintojen alussa. Tehtäväkenttä laajeni muun muassa opetuksen pariin; Toikkasesta tuli ikiteekkari. 2000-luvun alussa hän päätyi töihin Taideteolliseen korkeakouluun, nykyiseen Aalto-yliopistoon, oppimisympäristöjen tutkimusryhmään. Pian Toikkanen huomasi opettaneensa aina perusasteesta yliopistoon asti.
Taikissa Toikkanen solahti mukaan Euroopan unionin hankkeisiin. Se oli havahtumisen hetki. Hän näki, millaista kouluopetusta muissa EU-maissa annettiin. Oli käytävä läpi tämä kirja, sovellettava tätä menetelmää, edettävä tämän aikataulun mukaan. Mitä ihmettä? Toikkasen oma peruskoulun matematiikanopettaja ei ollut käyttänyt edes kirjoja. Ja silti hän oli erinomainen opettaja.
– Minulle alkoi avautua, että Suomi on täysin ainutlaatuinen paikka. Missään ei ole samanlaista peruskoulua kuin meillä. Meillä opettajat saavat päättää, mitä opetusmateriaalia ja -menetelmiä he käyttävät toisin kuin useammissa muissa maissa, Toikkanen muistelee.
Suomalainen opetussuunnitelma on vain kehikko, ja opettajat voivat tehdä sen sisällä jänniä asioita. He voivat vaikka viedä lapset kävelemään kesken päivän Seurasaareen laskemaan oravia, jos se tuntuu paremmin edistävän päivän opetusta.
Tarmo Toikkanen seisoo entisen Marian sairaalan parvekkeella. Nyt rakennuksessa toimivat muun muassa Okfi ja kasvuyrityskiihdyttämö Maria O1.
Toikkanen oli toisin sanoen käynyt lapsena hyvin epätavallista koulua, ainakin EU:n ja jopa koko maailman näkökulmasta katsottuna. Suomalaisten oli vaikea uskoa sitä; Pisa-tutkimuskin oli tehtävä kaksi kertaa, ennen kuin uskottiin, että maailman parhaan koulujärjestelmän pysti ei perustunut mittausvirheeseen. Tällä välin oppimistulokset ovat heikentyneet, ja keskustelua heikentymisen syistä käydään mediassa ja tutkimuskentällä.
Toikkanen tajusi, että jänniä asioita syntyy Hangosta Lapin peräkylille, sillä niin useimmat opettajat ovat tottuneet työskentelemään. Jos kerran koko maa oli eräänlainen innovaatioiden startup-kiihdyttämö, miksei hyvää jaettaisi muille? Siitä se alkoi, oppimateriaalien ja opetustapojen yhteinen kehittäminen ja jakaminen.
– Hyvistä kokemuksista oli hyvä kertoa muille. Se oli peruseetos.
Toikkanen opetti itse teknologiaa ja kiinnostui syvemmin opettamisesta ja oppimisesta. Elämäntehtäväksi kehkeytyi halu pelastaa kaikki maailman lapset ja aikuiset huonoilta oppimiskokemuksilta. Ikiteekkari ajautui itsekin uudestaan koulunpenkille ja valmistui Helsingin yliopistosta psykologiksi. Kahden tutkinnon kombo on kuulemma valttikortti maailmalla.
– Jos olet Suomen paras koodari, Intiassa valmistuu vuosittain tuhat parempaa koodaria. Mutta jos olet sekä koodari että kielitieteilijä, semmoisia ei synny muualla kuin Suomessa. Meiltä tulee monialaosaajia ihan eri tavalla kuin mistään muualta. He ymmärtävät muutakin kuin vain oman erikoisalansa, heille voi antaa vastuuta työorganisaatiossa, Toikkanen selventää.
Syksyllä 2022 Toikkanen aloitti Sitrassa johtavana asiantuntijana reilun datatalouden parissa. Keväällä 2023 työpöydällä on valmisteilla opiskelumateriaali, jonka tavoitteena on antaa suomalaisille valmiudet ottaa vastaan EU:sta vyöryvä datatsunami: viisi uutta asetusta, jotka panevat kampoihin isoille datajäteille, antavat pienille ja keskisuurille yrityksille reilummat markkinat ja parantavat tavallisen kansalaisen oikeutta hallita ja hyödyntää omaa dataansa.
Sitrassa Toikkasella on ”yksi päätyö” ja työyhteisö. Se on 47-vuotiaalle pitkän linjan osa-aikatyöntekijälle inspiroivaa. Suomen itsenäisyyden rahastossa on sama tekemisen meininki kuin monessa avoimuutta edistävässä järjestössä ja yhdistyksessä. Ne täysiverinen järjestö- ja yhdistysaktiivi tuntee munaskuita myöten.
Yhdistykset ja järjestöt avoimuuden asialla
Toikkanen antaa haastattelun Helsingissä Maria01-kasvuyrityskampuksella Urban3-rakennuksessa, jossa sijaitsee muun muassa Open Knowledge Finlandin toimisto. Haastateltava on Okfin toiminnanjohtaja, myös sitralaisena, ja yksi sen perustajajäsenistä. Avointa tietoa edistävä yhdistys koki päivänvalon vuonna 2012.
– Alkuperäinen ajatus oli, että Okfi olisi projektikoti ihmisille, jotka haluavat tehdä avointa kulttuuria, tiedettä, dataa tai vaikka ohjelmistoja. Laskeskelin, että olemme pyörittäneet yli kaksi miljoonaa euroa julkista rahaa eri projekteissa yhdistyksen kautta.
Yksi tärkeimmistä Okfin saavutuksista on Julkisen hallinnon suositus, JHS 189. Se kertoo, miten virkamiesten tulisi avata julkishallinnon tuottamaa tietoaineistoa. Okfin ansiota on sekin, että datan avaamisesta löytyy maininta hallitusohjelmassa.
– Vielä muutama vuosi sitten Suomi oli yhteiskunnan avoimen tiedon mittaamisessa maailman kärkeä. Tilanne on vieläkin hyvä. Meillä on paljon erityispiirteitä, jotka tekevät Suomesta kiinnostavan avoimen tiedon alalla, yhdistyskonkari sanoo.
Opetusmateriaalien, tietoaineistojen ja tutkimuksen avaaminen kannustaa tekijöitä panostamaan laatuun. – Nettiin ei kannata panna kuraa, Tarmo Toikkanen sanoo.
Dataa on kertynyt muun muassa siksi, että suomalaisilla on poikkeuksellisen vankka luottamus viranomaisiin. Tietoa on kerätty kauan ja sitä on annettu auliisti. Esimerkiksi terveysalalta on saatavilla laadukasta ja pitkäaikaista dataa koko kansakunnasta, sillä Suomessa hoidetaan kaikki, ei vain rikkaat. Suomalaiset suhtautuvat lisäksi myönteisesti teknologiaan ja tietotekniikkaan. Avoimuutta tukeva asenneilmapiiri on toisin sanoen suotuisa. Tietotekniikkaa ja dataa yhdistetäänkin vastaisuudessa moniksi uusiksi palveluiksi oletettavasti vahvassa myötätuulessa.
Toikkasella on lukuisia avoimuuteen liittyviä onnistumisen kokemuksia työuraltaan. Yksin hän ei kerro saavuttaneensa mitään, vaan merkkipaalut ovat syntyneet yhteistyönä. Opettajille hän laati yhdessä juristi Ville Oksasen kanssa Opettajan tekijänoikeusoppaan vuonna 2011. Se auttoi opettajia toimimaan fiksusti uudessa ja ihmeellisessä internetin maailmassa, joka pursui kiinnostavaa opetusmateriaalia. Koodiaapinen-MOOC vuodelta 2016 opasti peruskoulun opettajia puolestaan ohjelmoinnin saloihin.
– Koodaus oli lisätty suomalaiseen opetussuunnitelmaan ykkösluokasta lähtien. Tajusimme IT-kouluttajat ry:n seminaarissa, että opettajat olivat peloissaan. He eivät olleet koskaan ohjelmoineet ja tarvitsivat tukea. Tallinnalaisessa ravintolassa seminaarin jälkeen saimme idean oppaasta. Teimme sen nollabudjetilla. Viisisataa ihmistä kävi MOOCin läpi ensimmäisenä syksynä, Toikkanen kertoo ylpeänä.
Nyt Toikkanen rakentaa datatalouden tiekarttaa Sitrassa. Ehkä siitä tulee samanlainen suksee kuin suomalaisesta peruskoulusta.
Tarmo Toikkanen on kehittänyt oppimateriaalien avaamista kouluttamalla mm. opettajia Creative Commons -lisenssien käytössä. Hän pukeutui haastattelua varten Creative Commons -paitaan.
MITÄ IHAILET, TARMO TOIKKANEN?
Vahingossa syntynyttä suomalaista peruskoulukulttuuria. Rikkaiden ja köyhien perheiden lapset pantiin samaan kouluun ja kaikille tarjottiin samanlaiset mahdollisuudet. Se oli radikaalia. Myöhemmin ilmeni, että koulu oli maailman paras.
MITÄ ARVOSTAT?
Keskeneräisten asioiden alistamista kommenteille. Avointa tiedonvaihtoa, johon länsimainen tiede alun perin perustuu.
MISSÄ VIIHDYT?
Vaimoni ja kahden lapseni seurassa. Meillä synkkaa hyvin, tehdään asioita yhdessä. Viihdyn myös pyöräilyn ja sulkapallon, pelien, kirjojen ja elokuvien parissa.
MIKÄ KIINNOSTAA JUURI TÄLLÄ HETKELLÄ?
Sitrassa tehtävä sidosryhmätyöskentely. Se, miten vaikutetaan EU:hun ja hallitusohjelmaan. On kiinnostavaa nähdä palavaa intohimoa, joka kohdistuu vaikkapa luonnon monimuotoisuuteen tai datatalouteen.
Teksti: Helen Partti Kuvat: Liisa Takala
Avoin tiede yhdistää artikkelisarjassa tutustutaan avoimen tieteen aiheisiin ja tekijöihin. Aiemmin ilmestyneet osat:
Leo Lahti - avoimen tieteen aktivisti
Ari Asmi – tieteidenvälisen avoimuuden edistäjä
Katja Hilska-Keinänen – tiedonkäytön ja tutkijoiden sparraaja
Aki Arkiomaa – laadukkaan lintutiedon portinvartija
Ilkka Nokelainen – tiedekirjaston tiedonvälittäjä
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
