Yksi opiskelijalippu avoimen tieteen pikajunaan, kiitos!

10.1.2023

Kaarimaista grafiikkaa, sekä otsikon teksti.

Korkeakoulujen perusopiskelijoiden integroiminen avoimeen tieteeseen on ajankohtainen kehityskohta, jonka keskiössä ovat osallisuus ja vaikuttavuus.

“Mikä avoin tiede?” saattaa korkeakoulusta vasta valmistunut kysyä törmätessään uudessa työtehtävässään tuoreisiin tutkimusaineistojen käytön, julkaisemisen tai esimerkiksi tutkimuksenarvioinnin avoimiin toimintatapoihin. Tieteen ja tutkimuksen kenttä, johon korkeakouluopiskelijat tällä hetkellä valmistuvat, näyttää jatkuvasti entistä avoimemmalta. Suomalaisilla, kuten myös kansainvälisillä, tiede- ja tutkimuskentillä puhuttavat tällä hetkellä monet uudistukset, joilla tieteestä pyritään tekemään tasa-arvoisempaa, vastuullisempaa ja yhteiskunnallisesti vaikuttavampaa. Tieteenteon vakiintuneiden käytäntöjen käsillä oleva muutos on huomattava ja vaatii monien uusien asenteiden ja toimintatapojen omaksumista.

Avoimen tieteen toimintatapojen sisäistäminen ei tapahdu itsestään, vaan edellyttää koulutusta. Kaikki Suomen korkeakoulut ovat allekirjoittaneet Avoimen tieteen ja tutkimuksen julistuksen ja ovat kiinteästi mukana avoimen tieteen kehittämistyössä. Avoimen tieteen käytäntöihin ohjaavia koulutuksia ja palveluita onkin niissä jo nyt tarjolla huomattava määrä. Tuoreet selvitykset sekä asiantuntijoiden ja opiskelijoiden kokemukset tuovat kuitenkin esiin, että korkeakoulujen perusopiskelijoiden laajempi osallistaminen mukaan avoimen tieteen keskusteluihin ja käytäntöihin tehokkaalla mutta myös innostavalla tavalla on ajankohtainen kehityskohta, joka vaatisi enemmän resursointia ja yhteistyötä.

Tampereen yliopiston kirjaston johtava avoimen tieteen asiantuntija Susanna Nykyri tunnistaa kehitystarpeen: “Täytyy tehdä paljon yhteistyötä, että saamme avoimen tieteen mukaan myös perusopintovaiheen opetukseen. Väitöskirjatutkijat ovat jo nyt systemaattisen neuvonnan ja tuen äärellä, mutta perusopintovaiheessa on enemmän tekemistä.”

Selvitykset tuovat esiin kehityskohteita

Vuoden 2022 Avoimen tieteen ja tutkimuksen seuranta sekä samana vuonna ilmestynyt datanhallintakoulutuksia kartoittava raportti valaisevat nykytilannetta korkeakouluissa.

Avoimen tieteen seurannan tuloksista nousee esiin, että 92% suomalaisista korkeakouluista tarjoaa perustutkinto-opiskelijoille joitakin avoimen tieteen ja tutkimuksen palveluita. Seurannan ohella kerätyistä hyvistä tieteen avoimuutta edistävistä käytännöistä, jotka julkaistaan vuonna 2023, tällaisia palveluita olivat esimerkiksi avoimet koulutukset, opinnäytetöiden tallennuspalvelut, avoimet julkaisualustat sekä avoimet opintoportaalit.

Erityisesti datan- ja aineistonhallinnassa avoimen tieteen periaatteet näkyvät vahvasti uusina opeteltavina käytäntöinä. Seurannasta käy ilmi, että 92% suomalaisista korkeakouluista tukee ja neuvoo opiskelijoita ja/tai väitöskirjatutkijoita aineistonhallintasuunnitelmien tekemisessä. Aineistonhallintataidot on siis otettu vahvasti huomioon korkeakoulujen tehtävänä. Kuitenkin vasta 51% korkeakouluista kertoo, että opiskelijoiden ja/tai väitöskirjatutkijoiden koulutusohjelmiin on integroitu aineistonhallinnan perusosaaminen. Koska tähän lukuun sisältyy myös väitöskirjatutkijoiden koulutus, on siis mahdollista, että perustutkinto-opiskelijoiden koulutusohjelmista vain alle puoleen kuuluu perusosaaminen aineistonhallinnassa.

Myös kesäkuussa julkaistun laajan datanhallintakoulutuksia kartoittavan Survey of the Finnish Research Data Management (RDM) training 2020–2021 -raportin (Kanerva ym., 2022) mukaan datanhallintataitojen integraatiossa perusopintoihin on vielä tekemistä. Raportin mukaan suomalaisissa yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa tarjottiin vuosina 2020–2021 laajasti kertaluonteisia datanhallintakoulutuksia: lähes kaikki 36 raportissa edustettua tutkimusorganisaatiota ja korkeakoulua tarjosivat yleistä noin 2 tunnin mittaista koulutusta, joka kattoi karkeasti eri datanhallinnan osa-alueet. Suurin osa koulutuksista oli kuitenkin suunnattu tutkijoille tai tohtorikoulutettaville kandi- ja maisteritason koulutusten ollessa vähäisiä. Koulutuksia oli harvoin integroitu opintosuunnitelmiin, eikä niistä yleensä saanut opiskelijoille tärkeitä opintopisteitä. Myös tieteenalakohtaista koulutusta oli heikosti tarjolla, eikä tärkeitä alakohtaisia erityiskysymyksiä käsitelty opetuksessa.

Selvitysten pohjalta vaikuttaa, että laaja datan- ja aineistonhallintataitojen oppiminen perusopintovaiheessa on tähän asti riippunut usein opiskelijan omasta aktiivisuudesta, ylimääräisestä ajasta ja kenties myös tuurista. Raportin kirjoittajien mukaan kehitystyölle onkin siis tarvetta, ja datanhallintataidot tulisi integroida nykyisiin koulutusohjelmiin kaikilla tutkintotasoilla.

Resursointi ja henkilöstön koulutus ovat avainasemassa

Avoimuuden päämäärät ovat Suomessa kunnianhimoiset ja kuten Avoimen tieteen ja tutkimuksen julistuksessa visioidaan “suomalainen tutkimusyhteisö nähdään avoimen tieteen ja tutkimuksen kansainvälisenä edelläkävijänä.” Tiedeyhteisön yhdessä luomat vahvat tavoitteet ohjaavat uusien käytäntöjen toimeenpanoa.

Nykyri muistuttaa, että yhteisiin päämääriin on sitouduttu, mutta toteaa, ettei kyse ole pienistä uudistuksista. Hän nostaa esiin esimerkin: “Tutkimusaineistojen avoimuuden ensimmäisessä osalinjauksessa on todettu, että vuonna 2024 tutkimusorganisaatioissa pitäisi olla huolehdittuna, että opinnäytetöiden ohjaajat osaavat ohjata ja tarkistaa tutkimusaineiston hallinnan suunnitelmia. On aika suuri muutos, että se tulisi systemaattisesti ja viimeistään graduvaiheessa ponnisteltua.”

Korkeakoulujen kirjastoilla on tärkeä rooli koulutuksen ja palveluiden tarjoajana, mutta myös Nykyri alleviivaa sisältöjen parempaa integroimista koulutusohjelmiin: “Kirjastolla on hyvä sauma levittää tietoisuutta jo ihan sieltä ensimmäisen vuoden opiskelijoista lähtien. Mutta ilman muuta sitä pitää laajentaa, että se on systemaattisesti opetuksessa ja ohjauksessa mukana.”

Datanhallinnan koulutusta ei raportin mukaan kuitenkaan tällä hetkellä ole tarvittavissa määrin tarjolla myöskään ammattilaistasolla. Ilman asiantuntijoiden opastamista ajankohtaisiin avoimen tieteen käytäntöihin, on heidän haastavaa tuoda näitä edelleen opiskelijoille. On myös huomioitava, että uudistukset vaativat korkeakoulujen sitoutumista sekä integrointia ja resursointia, jotta sisällöt eivät tule lisäkuormitukseksi korkeakouluissa opettaville. Raportin kirjoittajat toteavatkin, että resursseja ja pätevää henkilöstöä tarvitaan päämäärien saavuttamiseksi.

Aikainen integrointi luo tehokasta vaikuttavuutta

Avoimen tieteen perusopetukseen integroinnin hyödyt voidaan nähdä kaksisuuntaisina. Jatko-opintoihin tai työelämään siirtyessään ajankohtaiset käytännöt ovat jo valmiiksi tuoreen korkeakoulutetun hallussa. Samalla laajempi yhteiskunta hyötyy nopeammin tasa-arvoisista ja vaikuttavista tutkimuksen teon ja jaon tavoista. Avoimen tieteen ja tutkimuksen kansallisen koordinaation sihteeristön Nosto Jauhiaisen lainauksesta. asiantuntija Ilmari Jauhiainen näkee edut selvästi: “Perusopiskelijoiden kouluttaminen tuo tietoisuutta avoimesta tieteestä laajempaan yhteiskuntaan, koska opiskelijat vievät saamaansa osaamista tuleville työpaikoilleen. Näin on mahdollisuus saada lisää avatun tutkimuksen hyödyntäjiä sekä lisätä muun yhteiskunnan osallistumista tieteentekemiseen esimerkiksi kansalaistieteen tai yritysyhteistyön kautta.”

Opiskelijat ääneen

Tämä artikkeli syntyi osin kahden maisteriopinnot hiljattain suorittaneen avoimen tieteen parissa työskentelevän henkilön keskustelujen pohjalta. Pohdimme, miksi emme olleet kuulleet avoimuuden teemoista enemmän jo aiemmin. Seuraavassa opiskelijasukupolvessa nämä myös vahvasti eettiset ja poliittiset kysymykset voisivat innostaa laajempaa joukkoa, kunhan tietoisuutta niistä saataisiin ensin levitettyä jo aikaisemmassa vaiheessa.

Susanna Nykyri näkee opiskelijoissa vastaanottavaisuutta avoimen tieteen teemoille: “Huomaa, että nuori polvi on avoimempaa toimintakulttuurin muutokselle, ja on tavallaan heille aika itsestään selvää, että tulee jakaa, antaa ja saada. Ehkä myös on ne ylemmät päämäärät, ettei aina tarvitse ajatella sitä omaa välitöntä hyötyä, vaan uskoa laajaan ja aikojen saatossa kumuloituvaan hyötyyn. Koen, että he ovat vastaanottavaisempia keskimäärin, koska he eivät ole vielä urautuneet tiettyyn toimintatapaan. Heidän silmänsä ja korvansa ovat eri tavalla avoimia näille asioille.”

Nosto Nykyrin lainauksesta.

Ymmärtääksemme opiskelijoiden näkökulmaa hieman paremmin, pyysimme tämän artikkelin kirjoittamista varten eri korkeakoulujen opiskelijoilta kokemuksia avoimesta tieteestä verkkolomakkeella. Kysely poiki muutaman vastauksen, jotka eivät luonnollisesti edusta Suomen opiskelijakuntaa. Ne antavat kuitenkin tilannekuvaa siitä, mitä avoin tiede voi perusopiskelijoille tällä hetkellä olla. Vastaajat ovat maisteriopiskelijoita Helsingin ja Tampereen yliopistoista.

”Joillakin luennoilla on ohimennen saatettu mainita open access -artikkelit”, vastaa eräs opiskelija kysymykseen, onko hän opintojensa aikana kuullut tai oppinut avoimen tieteen toimintatavoista. Kysyessämme avoimen tieteen palvelujen käyttökokemuksista, kaksi opiskelijoista vastaa, ettei osaa sanoa tai ei tunne palveluita. Kolmannen opiskelijan kokemuksissa näkyy kirjastojen nykyinen keskeinen rooli avoimeen tieteeseen opastajana: ”Opinnäytetyöt tallennetaan avoimeen tietokantaan ja yliopiston kirjaston tiedonhankinnan kurssilla on tutustuttu tietokantoihin.”

Avoimen tieteen kurssille osallistumisessa nähtiin hyötyjä: “Kyllä, avointa dataa on älyttömän paljon ja sitä hyödynnetään aivan liian vähän,” vastaa yksi opiskelija. “Voisin käydä – se olisi tarpeellinen esim. graduprojektissani,” pohtii toinen. Eräs opiskelijoista tuo kuitenkin esiin integraation puuttumisen luoman haasteen: “Jotta sitoutuisin avoimen tieteen kurssiin, niin haluaisin tietää avoimesta tieteestä vähän enemmän ennakkoon, jotta kiinnostuisin tarpeeksi ilmoittautumaan kurssille”. “Tiedän siitä hyvin vähän, mutta kuulostaa hyvältä ja hyödylliseltä, että tiede olisi avointa,” hän jatkaa.

Kommentit tukevat ajatusta siitä, että tehtävää perustutkinto-opiskelijoiden tavoittamiseksi on vielä kosolti jäljellä, jotta avoimen tieteen käytännöt normalisoituisivat samoin, kuin esimerkiksi kurssitöiden palauttaminen elektronisesti.

Avoimen tieteen opetus on täynnä mahdollisuuksia

Avoimen tieteen kysymykset ovat moniulotteisia, ja niihin liittyy teknisten käytäntöjen lisäksi eettisiä ulottuvuuksia. Kysymys on siis myös siitä, miten nämä monipuoliset sisällöt tuodaan opiskelijoille innostavasti ja käytännönläheisesti. Osalle itsenäisesti verkkoalustoilla tehtävät kurssit toimivat, toisille keskustelu ja kokemuksellisuus antavat syvällisempää osaamista aiheesta.

Ilmari Jauhiaisen mukaan “oppijaksoihin on hyvä myös sisällyttää mahdollisuuksia omien oppimistuotosten jakamiseen, sillä tämä on yksi konkreettinen keino, jolla opiskelijat voivat itse tukea avointa tiedettä ja oppimista sekä samalla harjoitella tutkimuksen avaamista. Toki samalla opiskelijoille pitää selittää, mitä hyötyjä ja mahdollisia riskejä avoimeen jakamiseen liittyy, ja neuvoa tarvittavat välineet, miten jakaminen onnistuu, kuten miten valitaan oikea lisenssi, missä tuotoksen voi jakaa ja niin edelleen”.

Yksi esimerkki siitä, mitä avoimen tieteen ja tutkimuksen osallistava opetus voisi olla, on Aalto-yliopistossa vuonna 2021 toteutettu Cooking open science! -projekti. Avointa tiedettä ja ruoanlaittoa yhdistävällä innovatiivisella verkkokurssilla tutustuttiin avoimen tieteen perusteisiin ja laitettiin samalla yhdessä ruokaa etäyhteyden välityksellä. Kurssi perustuu käsillä tekemisen vahvistamiin oivalluksiin siitä, että yhteisöllisessä ruoanlaitossa sekä avoimessa tieteessä on paljon samaa: kumpikin perustuu jaetun tiedon yhteiseen jakamiseen ja tuottamiseen.

Kun osallistujat jakavat reseptinsä, menetelmänsä, kokemuksensa ja lopputuotteensa muiden kurssilaisten kanssa, he saavat innostavan käytännön kokemuksen avoimuuden periaatteiden toteutumisesta omassa arjessa. ”On leikkimällä oppimista ja tekemällä oppimista. Tämä on kokkaamalla oppimista!”, kurssin luoja Rubén Vicente naurahtaa. ”” Kurssi oli pilottivaiheessa tarkoitettu vain Aalto-yliopiston tohtoriopiskelijoille, mutta Vicente olisi innokas laajentamaan sitä tulevaisuudessa.

Avoimen oppimisen kehittäminen on myös keskeinen väylä osallistaa Nosto Vicenten lainauksesta. opiskelijat avoimen tieteen käytäntöihin: “Erityisesti avoimessa oppimisessa opiskelijoiden aktivoiminen on tärkeää, koska avoimen oppimisen yhtenä keskeisenä ideana on oppijalähtöisyyden lisääminen, mikä vaatii oppijoiden osallistamista oppisisältöjen ja -materiaalien suunnitteluun”, muistuttaa Ilmari Jauhiainen.

Innostavuus ja vaikuttavuus keskiöön

Tämän päivän opiskelijat ovat lähitulevaisuudessa tieteen ja tutkimuksen tekijöitä, hyödyntäjiä ja arvioijia sekä yhteiskunnallisia vaikuttajia. Siksi heidät on tärkeää osallistaa mukaan keskustelemaan siitä, minkälaisena he haluavat nähdä huomisen tiede- ja tutkimusmaailman. Näihin keskusteluihin kuuluu keskeisesti myös kysymys siitä, miksi avoin tiede on tärkeää. Ilman perinteisen tiedekentän rakenteiden uurtamaa painolastia, tieteen uudet sukupolvet ovat otollista kasvualustaa avoimen tieteen periaatteille. Tästä syystä myös nuorten näkökulmat ja ideat tieteen ja sen toimintakulttuurin kehitystyöhön voitaisiin nähdä suurempana voimavarana.

Esimerkiksi tieteelliset seurat ovat myös opiskelijoille avoimia yhteisöjä, joissa uusista tieteellisistä käytännöistä voidaan keskustella ja niiden kehittämiseen osallistua. Lisäksi monet Avoimen tieteen tapahtumat, joissa tietoa ja näkökulmia jaetaan, toivottavat tervetulleiksi myös opiskelijat.

Avoimen tieteen kehitystyö on avointa ja osallistavaa yhteistyötä. Ei ole avoimuuden periaatteiden mukaista jättää opiskelijoita sen ulkopuolelle. Avoimuuden käytäntöjen vahvempi integroiminen mukaan perustutkintoihin madaltaisi opiskelijoiden kynnystä liittyä mukaan myös kehitystyöhön.

Avoimen tieteen juna kulkee vauhdilla eteenpäin, ja seuraavalla asemalla mukaan voisi siis nousta uusi sukupolvi aktiivisia ja luovia entistä vastuullisemman ja vaikuttavamman tieteen ja tutkimuksen edistäjiä.

Teksti: Anni Rastas ja Jonni Karlsson

Kirjoittajat ovat AVOTT-sihteeristön yliopistoharjoittelija ja antropologian maisteriopiskelija Helsingin yliopistosta sekä AVOTT-sihteeristön suunnittelija, joka valmistui Helsingin yliopiston Kulttuuriperinnön maisteriohjelmasta vuonna 2022.

Datanhallintakoulutuksia käsittelevästä raportista kertovaa osiota kommentoi tutkimustiimin jäsen Tanja Lindholm.