Päivän erikoisena ajatusmallin muutos – Voiko avoimesta tieteestä innostua laittamalla ruokaa?

12.12.2022
Ruben Vicente laittaa ruokaa keittiössä.

Cooking open science! on Aalto-yliopiston pilotti vuodelta 2021. Projektin vetäjä Ruben Vicente kertoo, kuinka avoimen tieteen ja gastronomian yhdistäminen voi johtaa uusien ajatusmallien sisäistämiseen.

Mitä yhteistä on avoimella tieteellä ja ruoanlaitolla? Joku voisi puhua edistyksen makeasta nektarista, kun taas toinen nostaisi esiin epävarmoihin lopputuloksiin johtavia monimutkaisia ohjeita tai sanonnan ”mitä useampi kokki, sitä huonompi soppa”. Onneksi Ruben Vicente tietää paremmin.

Vicente on Aalto-yliopiston tieteen ja teknologian tutkijatohtori, jolla on akateemista taustaa myös liikkeenjohdosta Valencian yliopistosta ja innovaatiojohtamisesta Barcelonan sekä Grenoblen yliopistoista. Viime vuosina hän on keskittynyt tarkastelemaan avoimen tieteen käytäntöjä, periaatteita sekä tavoitteita digitaalisella ajalla esimerkiksi väitöskirjan muodossa. Vuodesta 2021 hän on lisäksi toiminut Unite! European University Alliancen avoimen tieteen työryhmän koordinaattorina.

Vicente saapui Suomeen viisi vuotta sitten tavoitteenaan tutustuakseen paremmin avoimen tieteen kehitykseen. Eräänä päivänä kahvinjuomisen lomassa hänen mieleensä muodostui kysymys: Jos ruoanlaitto on ollut yksi jaetuimmista ja yhteisimmin kehitetyistä tiedoista ihmiskunnan historiassa, voitaisiinko sen avulla oppia tekemään parempaa tiedettä?   

Ruoka on tietoa

Intohimo ruoanlaittoon on johtanut Vicenten tutkimaan paikallisia ruokakulttuureja esimerkiksi asuessaan Espanjassa, Ranskassa ja Belgiassa. Erityisesti yksi kokemus sai hänet pohtimaan tieteen tekemisen ja ruoanlaiton yhtymäkohtia. Oman Erasmus-vaihtonsa aikana Grenoblessa Vicente osallistui kurssille, jossa tarkasteltiin ruoanlaittoon liittyvää luovaa prosessia esimerkiksi ruoanlaiton historian kautta. Hän muistaa myös käyneensä kesäkurssin Kanadassa, jossa osallistujat keskustelivat luovuuden johtamisesta tehdessään munakasta. ”Me tiedämme, että gastronomia on saanut paljon tieteeltä, mutta jos puramme ajatuksen osiin filosofisesta näkökulmasta, mitä tiede voisi oppia ruokakulttuurista?” Vicente tarkentaa.

Munakas ja tabletti. Ajatukset johtivat toimintaan vuonna 2021 pilottiprojektin muodossa. Syntyi Cooking open science! samanaikaisesti sekä tohtoriopintojen kurssi sekä innovatiivisen oppimisen tutkimusprojekti, jonka tarkoituksena on testata erilaisia pedagogiikoita ja muodostaa uudenlainen tapa siirtää avoimen tieteen tietoa ja osaamista uusille kollegoille. Kurssin aikana osallistujat oppivat avoimen tieteen perusteet ruoanlaiton lomassa. Näin he saavat tiedon tueksi ensimmäisen käden kokemuksen siitä, mitä tarkoittaa avoimesti jakaa ja tuottaa tietoa, laittamalla ruokaa. ”Mitä sekä avoin tiede, että ruoanlaitto lopulta ovat, elleivät tiedon tuottamista ja jakamista? Kyse on ideoiden, aineistojen, menetelmien, kokeilujen ja tulosten jakamisesta uusien sidosryhmien kanssa ja tiedon yhteisestä tuottamisesta”, Vicente selventää.

Käytännössä kurssi koostui kuudesta oppimismoduulista, jotka tuovat ruoanlaiton osaksi digitaalista oppimisympäristöä. Aalto-yliopiston tohtorikoulutettavista koostuvat osallistujat kokoontuivat viikoittain verkon välityksellä, kannettavat tietokoneet keittiössään, jakamaan ainesosia, tapoja, reseptejä sekä laittamaan yhdessä ruokaa keskustellen samalla avoimen tieteen perusteista ja digitaalisen tieteen arjesta. ”On tekemällä oppimista ja leikkimällä oppimista, tämä on kokkaamalla oppimista”, Vicente naurahtaa.  

Taitojen opettelusta ajatusmallien sisäistämiseen

Yksi Vicenten aiemman tutkimuksen tuloksista on, että avoin oppimisympäristö on otollinen työkalu avoimen tieteen edistämiselle. Monet avoimen tieteen työpajoista ja koulutuksista keskittyvät työkalujen, infrastruktuurien ja osaamiskokonaisuuksien hallintaan, kun taas avoimuuden sisäistämiseen ajatusmallina ei juurikaan ole opetusta. ”Meidän tulee siirtyä taitojen opettelusta ajatusmallin muutokseen”, Vicente selittää. ”Kuinka voimme olettaa jalkauttavamme avoimen tieteen käytäntöjä, jos olemme ajatustasolla vielä perinteisen tieteen rakenteissa?” Erinomainen kysymys.  

Hyvä esimerkki kurssin pedagogiselta puolelta on huomio siitä, kuinka oppimista voidaan tukea moniaistillisuudella. ”Osallistuja Pohjois-Suomesta jakoi ainesosan käyttöohjeineen helsinkiläisen osallistujan kanssa opettaen, kuinka sitä tulee koskettaa ja tunnustella. Näin me opimme uutta tietoa. Projekti on myös tutkimus oppimisesta.” Vicente korostaa.

Rajojen ylittävää monitieteisyyttä

Kurssin päättävän palkintogaalan Aalto-yliopiston tiloissa jälkeen osallistujat ovat Vicenten mukaan siirtyneet käyttämään avoimen tieteen käytäntöjä omassa työssään ja tutkimuksessaan. ”He ovat edelläkävijöitä, jotka työskentelevät upeiden asioiden parissa. Toivon, että kurssi oli heille inspiroiva kokemus.” Tulevaisuus lupaa projektin perinnölle hyvää. Vicente kertoo, että rajat on tehty ylitettäviksi. ”Olisi mahtavaa saada rahoitus uusille toteutuksille ja laajennuksille muihin suomalaisiin tutkimusorganisaatioihin, miksei tulevaisuudessa Eurooppaan ja ympäröivään maailmaan!”

Avoin tiede on kuitenkin perimmiltään rajojen ja perinteiden ylittämistä. ”Käyttämällä maailmanlaajuisia aineistoja ja menetelmiä sekä tekemällä yhteistyötä muiden tieteenalojen ja yhteiskunnallisten sidosryhmien kanssa menemme kohti monitieteisyyttä ja sen yli.”

Kuva kurssimateriaalista. Teksti: Moduuli 3: Salainen resepti.

Inspiroidu avoimesta tieteestä

Vicente kiittelee Aalto online learning -aloitetta rahoituksesta ja tuen tarjoamisesta projektille. Hän korostaa myös avoimen tieteen koulutuksen suhteen ajatusmallien muutokseen keskittymisen tärkeyttä sekä jatkuvan oppimisen periaatteita. ”Monet ymmärtävät vieläkin avoimen tieteen pelkästään tiedon jakamisena. Siihen liittyy kuitenkin olennaisesti myös jaetun tiedon yhteinen tuottaminen; avoimen tieteen toinen ulottuvuus: tiedon tuottamisen avoimuus ja yhteiskehittäminen”, Vicente jatkaa korostaen, että avoimen tieteen jalkauttamiseen liittyy vielä työskarkaa.

”Kuulumme vieläkin perinteisen tieteen kokonaisuuteen. On vaikea muodostaa selkeää kaikille yhteistä polkua, sillä opimme joka päivä käyttöön uusia avoimen tieteen käytäntöjä. Avoin tiede kehittyy jatkuvasti.” Odotamme ainakin santsikierrosta mitä tulee uusiin Cooking open science -kursseihin.

”Avoin tiede on tiedettä digitaalisella ajalla, eikä mikään korulause”, Vicente alleviivaa. Hän tuntuu sisäistäneen keinot onnistuneen avoimen tieteen reseptin luomiseen.

Haastattelu & teksti: Jonni Karlsson 

Kurssin taustalla olivat seuraavanlaiset artikkelit: 

Vicente-Saez, R., Martinez-Fuentes, C., 2018. Open Science now: A systematic literature review for an integrated definition. Journal of Business Research 88, 428–436.

Vicente-Saez, R., Gustafsson, R., Van den Brande, L., 2020. The dawn of an open exploration era: Emergent principles and practices of open science and innovation of university research teams in a digital world. Technological Forecasting and Social Change 156

Vicente-Saez, R., Gustafsson, R., Martinez-Fuentes, C., 2021. Opening up science for a sustainable world: An expansive normative structure of open science in the digital era. Science and Public Policy.

Sinua saattaisi kiinnostaa myös