Tiedettä ja tutkimusta edistetään yhdessä monin eri tavoin

22.5.2023

Kuvituskuva. Palaset loksahtavat paikoilleen.

Kansalaistiede vai kanssatutkimus? Avasimme yhteisvoimin osallistavaan ja yhteisesti toteutettuun tieteeseen ja tutkimukseen liittyvää termistöä.

Kulunut näkemys tutkijasta tai asiantuntijasta puurtamassa yksin pölyisessä kammiossaan on aikaa sitten vanhentunut. Tiedettä, tutkimusta ja kehittämistä edistetään yhteisvoimin monilla eri tavoin ja uusia tapoja myös syntyy jatkuvasti.

Osallistamisen avulla yhä useammat ihmiset voivat olla mukana tuottamassa itseään, yhteisöään ja hyvinvointiaan koskevaa tietoa. Osallistavassa suunnittelussa paikalliset otetaan mukaan kehittämistyöhön, kansalaistieteessä tutkimusprosessin eri vaiheisiin. Avoimuus vauhdittaa yhdessä tekemistä läpinäkyvyyden sekä tiedon paremman saatavuuden myötä.

Yhdessä tekeminen lisää tieteen ja tutkimuksen avoimuutta esimerkiksi kehittämällä tiedelukutaitoa sekä edistämällä tieteen ja yhteiskunnan välistä vuorovaikutusta. Kyseessä ei kuitenkaan ole semanttinen läpihuutojuttu – aiheeseen liittyvää termistöä on paljon. Päätimme avata tässä jutussa muutamia yhteisesti toteutettuun tieteeseen ja tutkimukseen liittyviä käsitteitä, ja aiheeseen sopivasti kirjoitimme jutun tietenkin AVOTT-sihteeristön yhteisvoimin.

Kansalaistiede mahdollistaa nousun avoimuuden korkeimmille tasoille

Kansalaistiede (engl. citizen science) on tärkeä osa avointa tiedettä ja tutkimusta. Oikeastaan sen voisi sanoa olevan avoimuuden korkein aste, koska siinä myös tutkimusprosessiin osallistuminen on mahdollista avata kaikille halukkaille. Kansalaistiedehankkeiden aineistot, aineistojen kuvailutiedot ja tutkimustulokset julkaistaan avoimen saatavuuden periaatteiden mukaisesti aina kun mahdollista.

Termin yksiselitteinen määrittely on haastavaa, sillä kyseessä on hyvin laaja, monipuolinen ja jatkuvasti kehittyvä kenttä – myös termistön osalta. Kansalaistieteen suositus määrittelee kansalaistieteen “tieteelliseksi tutkimukseksi, jonka tavalliset ihmiset, eli kansalaistieteilijät, osittain tai kokonaan toteuttavat”.

Koska kansalaistieteen voidaan terminä kokea sulkevan muut kuin oman maan kansalaiset toiminnan ulkopuolelle, saatetaan siitä käyttää muita samaa tai likimain samaa asiaa tarkoittavaa termejä, kuten osallistava tiede (tästä lisää alempana) tai yhteisöllinen tiede (engl. community science).

Kansalaistieteilijöiden määrittely maallikoiksi tai tiedeyhteisön ulkopuolisiksi on myös hieman ongelmallista, sillä ammattitutkijat ja muut tiedeyhteisön jäsenet saattavat toimia kansalaistieteilijöinä joko oman alansa muissa projekteissa tai aivan toisella alalla. Lisäksi monilla aloilla, esimerkiksi lintutieteessä, alan harrastajat ovat tyypillisesti hyvin ammattimaisia ja noudattavat myös vakiintuneita tieteellisiä käytäntöjä.

Kansalaistietelijät voivat olla projektissa mukana useammalla tasolla, joko yhdessä (esimerkiksi vain keräämässä havaintoja) tai kaikissa tutkimuksen vaiheissa aina sen suunnittelusta tulosten analysointiin asti. Olennaista sekä Kansalaistieteen suosituksen että Eurooppalaisen kansalaistieteen järjestön (European Citizen Science Association, englanniksi) kansalaistieteen periaatteiden (englanniksi, suomeksi luettavissa esim. Tampereen yliopiston kirjaston sivuilla) mukaan on se, että kansalaistieteilijät ovat aidosti osa tutkimusta, eivät vain tutkimuksen kohteita. Puhtaasta harrastelusta kansalaistiedehankkeen erottaa selkeä tieteellinen päämäärä.

Kuvituskuva. Joukon varjon näkyvät asfaltilla. — Kuva: Chandler Cruttenden, Unsplash

Osallistava tiede kutsuu yhteiskunnan mukaan keskusteluun

Osallistava tiede (engl. participatory science) ja kansalaistiede liittyvät läheisesti toisiinsa ja käsitteiden välinen termistö ei vielä ole täysin vakiintunut. Suhteessa kansalaistieteeseen osallistavaa tiedettä voidaan tarkastella näkökulmasta riippuen joko sen yläkäsitteenä, tasona tai synonyymina. Yläkäsitteenä osallistavan tieteen voidaan nähdä sisältävän kansalaistieteen yhtenä osa-alueenaan. Toisaalta taas osallistavaa tiedettä voidaan pitää yhtenä kansalaistieteen tasoista. Silloin kun osallistavaa tiedettä ja kansalaistiedettä tarkastellaan synonyymeina, lisätään joukkoon yleensä myös joukkoistetun tieteen ja kansalaishavainnoinnin käsitteet.

Avoimen tieteen ja tutkimuksen viitearkkitehtuurissa osallistava tiede määritellään kattokäsitteenä “tieteelliseksi tutkimukseksi, johon osallistuvat tutkimusyhteisön ulkopuolelta tulevat toimijat, kuten kansalaistieteilijät, yritykset ja kolmannen sektorin järjestöt”. Näin tarkasteltuna osallistava tiede siis sisältää kansalaistieteen lisäksi myös yritys- sekä järjestöyhteistyötä. Yhdistävänä tekijänä voi pitää Unescon avoimen tieteen suositusta (2021) lainaten “tieteellisen tiedon luomisen ja levittämisen prosesseja yhteiskunnallisille toimijoille perinteisen tiedeyhteisön ulkopuolella”.

Näin tarkasteltuna osallistavan tieteen sateenvarjon alle mahtuu kansalaistiedettä laajempi joukko erilaisia tieteen ja yhteiskunnan rajapinnalle sijoittuvia käytäntöjä, joihin osallistumista tuetaan esimerkiksi erilaisten alustojen, monikanavaisen viestinnän sekä innovatiivisten yhteistyön rakenteiden avulla.

Tutustu koordinaation tuottamaan epäviralliseen suomennokseen Unescon suosituksesta

Osana kansalaistiedettä osallistavalla tieteellä voidaan myös viitata esimerkiksi Kansalaistieteen suosituksessa käytettyyn malliin kansalaistieteen neljästä tasosta (Haklay 2011). Tasoista kolmantena olevalla osallistavalla tieteellä viitataan sellaisen kansalaistieteen tekemiseen, jossa kansalaiset osallistuvat “ongelman määrittelyyn ja aineiston keräämiseen”, eli ovat mukana jo monissa tutkimuksen eri vaiheissa.

Joukkoistaminen ei tarkoita ongelmanratkaisun ulkoistamista

Joukkoistamisessa (myös joukkouttaminen tai talkoistaminen, eng. crowdsourcing) jokin ongelma tai tehtävä annetaan avoimella haulla jonkin ennalta määrittelemättömän tahon ratkaistavaksi. Näin ratkaisuun voivat osallistua ammattilaisten lisäksi myös aiheen harrastajat ja siitä kiinnostuneet. (Lähde: Sosiaalisen median sanasto.)

Joukkoistamista voidaan käyttää myös tutkimusmenetelmänä. Käsitteistö ei ole tältä osin vielä vakiintunut, ja eri yhteyksissä joukkoistamisella voidaan tarkoittaa hyvinkin erilaisia asioita. Esimerkiksi Kansalaistieteen suosituksen käyttämässä mallissa (Haklay 2011) joukkoistaminen esiintyy alimpana kansalaistieteen tasona, jossa joukkoistamalla kerätään vain havaintoja.

Avoimen tieteen ja tutkimuksen viitearkkitehtuurissa taas joukkoistaminen ymmärretään laajempana joukkona menetelmiä, joissa havaintojen lisäksi kerätään myös tutkimusideoita ja osallistetaan joukkoja aineistojen tulkintaan ja analysointiin. Näin laajasti ymmärrettynä joukkoistamisen käsite olisi hyvin lähellä kansalaistieteen käsitettä.

Unescon avoimen tieteen suosituksessa (2021) joukkoistaminen saa vielä laajemman merkityksen, jossa joukkoistamisella voidaan ideoiden, havaintojen, tulkintojen ja analyysin lisäksi kerätä myös tutkimuksen tekemiseen tarvittavia resursseja. Näin ymmärrettynä joukkoistaminen sisältäisi myös esimerkiksi tutkimuksen hyväksi tehtävän joukkorahoittamisen.

Kuvituskuva, värikyniä. — Kuva: Lucas George Wendt, Unsplash

Kanssatutkimuksessa kaikki osallistuvat päätöksentekoon

Artikkelissa "Kanssatutkimus demokraattisena osallistumisena ja osallisuuden kokemuksena" Meri Kulmala, Sanna Spišák, Satu Venäläinen, Marjukka Laiho, Katariina Hakala ja Tiina Rättilä hahmottelevat kanssatutkimuksen ja kansalaistieteen eroja. Molempien tavoitteena on lisätä osallistumista perinteisen tiedeyhteisön ulkopuolelta, mutta eroavuudet näkyvät kirjoittajien mukaan erityisesti tiedon tuottamisen tavoissa ja osallistujien mahdollisuuksissa vaikuttaa tutkimusta koskevaan päätöksentekoon.

“Kansalaistieteessä tieto ymmärretään vakiintuneiden tieteellisten standardien mukaisesti tuotettuna tieteellisenä tietona, kun taas kanssatutkimuksessa pidetään tärkeänä myös kokemuksellista tietoa, joka sisältää tunteita ja kehollisia aistimuksia.” (s. 51)

Kanssatutkimuksiin osallistuu yleensä sekä ammattitutkijoita ja kanssatutkijoita. Mutta, rajat ovat häilyviä: Milloin esimerkiksi tohtorikoulutettu potilas on ammattitutkija ja milloin hän on kanssatutkija – ja onko sillä väliä? Menetelmän keskeinen ajatus on, että kaikki ovat oman elämänsä asiantuntijoita. Osallistujat ja ammattitutkijat määrittelevät tutkimusongelmat tasavertaisina yhteistyökumppaneina, ja kaikki ovat niin tiedon tuottajia kuin sen omistajia. Näin voidaan juurruttaa esimerkiksi haavoittuvassa tai alisteisessa asemassa olevia ryhmiä koskevaa tutkimustietoa, ja menetelmän avulla pyritäänkin usein horjuttamaan perinteisemmän tutkimuksen valtarakenteita.

Kanssatutkimusta hyödynnetään varsinkin kun kiinnostus kohdistuu ihmisten kokemuksiin, hyvinvointiin ja suhteeseen yhteiskuntaan, ja rajanvetoa on tehty luonnon- ja teknillistieteelliseen tutkimukseen, jossa tarkastellaan luonnonilmiöitä ja muutoksia ympäristössä. Mutta tässäkin raja hämärtyy, ja kanssatutkimusta voi yhtä lailla tehdä ilmiöiden herättämistä tunteista tai ympäristön aistimisesta.

Yhteiskehittämisellä luodaan uutta tietoa ja rakennetaan innovaatioita

Yhteiskehittämisellä (engl. co-development, myös co-creation) tarkoitetaan ihmisten välistä tavoitteellista yhteistyötä. Tieteen termipankin mukaan yhteiskehittäminen on yhteistyöhön perustuva toimintatapa, jota käytetään esimerkiksi tiedon, tuotteiden ja toimintatapojen tuottamisessa tai parantamisessa.

Yhteiskehittäminen on yleensä kahden tai useamman henkilön, toimijan tai sidosryhmän välistä yhteistyötä ja kehittämistä, jossa voidaan esimerkiksi luoda uutta tietoa, rakentaa innovaatioita tai synnyttää jaettua liiketoimintaa erilaisissa fyysisissä tai virtuaalisissa yhteisöissä. Toimijat voivat olla ihmisiä, yrityksiä, julkisen ja kolmannen sektorin organisaatioita, erilaisia yhteisöjä tai tutkimuslaitoksia. Yhteiskehittämisprosessi luo osallistujille mahdollisuuksia kehittää syvällistä ymmärrystä jaetusta toiminnasta, oppia toisiltaan sekä mukauttaa omaa toimintaansa suhteessa muiden sidosryhmien tavoitteisiin. (Lähteet: Lusikka, 2021; Aaltonen ym., 2016.)

Avoimuus ja yhteiskehittäminen liittyvät yhteen. Kuitenkin yritysten osallistuessa yhteiskehittämiseen on tärkeää turvata tulosten hyödynnettävyys niiden omassa liiketoiminnassa. Yhteiskehittämisen avoimuutta sekä osaamisen jakamista toimijoiden kesken voidaan arvioida lähtötiedon, prosessin ja tulosten näkökulmista. Taulukossa 1 esitetään näiden näkökulmien avoimuuden asteen eri vaihtoehtoja vahvasti rajoitetusta täysin avoimeen ja julkiseen yhteiskehittämiseen. (Lähde: Valkokari, ym., 2020)

	Suljettu	Luettava	Käytettävä	Muokattava	Julkinen, avoin
Avoimuus	Rajautuu suojattavan tiedon siirtämiseen	Avoin yhteis- kehittäminen suljetussa yhteistyö- suhteissa	Avoin yhteiskehittäminen suljetussa verkostossa	Avoin yhteiskehittäminen suljetussa verkostossa	Kaikille avoin, julkinen yhteiskehittäminen
Tausta- aineisto	Sopimuksella suljettu lähtötietojen siirtäminen toimijoiden välillä	Jaettu taustatieto yhteis- kehittämisen aikana	Vapaasti käytettävissä oleva taustatieto yhteiskehittämisenaikana	Verkoston osapuolten vapaasti muokattavissa ja täydennettävissä	Julkinen (avoin, muokattavissa ja hyödynnettävissä oleva)
Prosessi	Suljettu kehittäminen	Suljettu kehittäminen	Yhteiskehittäminen sovitusti, mahdollisuus seurata muiden osapuolten kehitystyötä	Yhteiskehittämisen tulokset jaetaan, osapuolet osallistuvat toistensa kehitystyöhön	Osallistuminen avoin, mutta tarvittaessa kontrolloitu
Tulokset	Yksinoikeudella omistettuja	Yksinoikeudella omistettuja	Omistajuus- ja käyttöoikeudet sovitaan osapuolten kesken	Yhteisomistajuus ja/tai jaetut käyttöoikeudet	Julkisesti saatavilla

Taulukko 1. Avoimuus yhteiskehittämisessä. (Lähde: Valkokari, ym., 2020)

Artikkeli toimii avauksena Avoimesti kansalaistieteestä -juttusarjalle.

Tiedettä ja tutkimusta edistetään yhdessä monin eri tavoin, eikä kokonaisuuteen liittyvä termistö ole yhteispiirteistään huolimatta intuitiivisimmasta päästä. Kun termit asetetaan rinnakkain, huomaa käsitteissä kuitenkin vertailulle otollisia painotuksia.

Kokoavalla termiuutisella päätimme yhteistuumin pohjustaa viikolla 21 alkavaa artikkelisarjaa, jonka tarkoituksena on tarkastella kansalaistieteeseen liittyviä teemoja käytännönläheisellä ja avoimella otteella.

Teksti: Avoimesti kansalaistieteestä.

Mitä tietoon perustuva suostumus tarkoittaa kansalaistieteen tapauksessa, kuinka varmistua kansalaistieteen datan luotettavuudesta sekä mikä motivoi kansalaistietelijöitä osallistumaan ovat osa tulevien artikkeleiden teemoja, emmekä tietenkään aio unohtaa monien äärimmäisen kiinnostavien kansalaistiedehankkeiden ja tekijöiden esittelyjä! Pysykää siis kanavilla toukokuun lopussa!