Artikkelisarjan toisessa osassa syvennytään kansalaistieteeseen. Kansalaiset tekemässä tutkimusta. Yksinkertaista. Vai onko sittenkään?
Kansalaistiede rikkoo perinteisiä rooleja ja rajoja tutkijoiden, tutkimusorganisaatioiden ja tavallisten ihmisten välillä. Tutkija voi joukkoistaa havaintojen keräämistä tai ottaa kansalaistieteilijöitä mukaan esimerkiksi ongelman määrittelyyn tai jopa analyysiin. Erilaisten sovellusten ja tietokantojen avulla kansalainen voi osallistua tieteellisen tiedon tuottamiseen varsin itsenäisesti. Kysymyksen tarkempi pohtiminen lienee syytä aloittaa viime vuonna julkaistuista kansallisesta suosituksesta ja oppaasta.
Kansalaistieteen suosituksen mukaan kansalaistiede (engl. citizen science) on tieteellistä tutkimusta, jonka tavalliset ihmiset, eli kansalaistieteilijät, osittain tai kokonaan toteuttavat. Edelleen määritelmää tukevat kolme periaatetta:
- Kansalaistieteilijät ovat mukana vähintään yhdessä tutkimuksen vaiheessa.
- Kansalaistieteilijät eivät ole tutkimuksen kohteita, vaan sen tekijöitä.
- Tutkimusta tulee yleensä johtaa koulutettu tutkija.
Kansalaistieteen suositus sekä tutkijoille suunnattu täydentävä opas ovat pääosin suunnattuja tutkijoille ja tutkimusorganisaatioille. Kansalaisten osalta erilaisten roolien hahmottumista suosituksessa kuvaavat kansalaistieteen neljä pyramidinomaisesti kasautuvaa tasoa: (Haklay 2011) Joukkoistaminen (engl. Crowdsourcing), joukkoälykkyys (engl. Distributed Intelligence), osallistava tiede (engl. Participatory science) sekä yhteistoiminnallinen kansalaistiede (engl. Extreme Citizen Science).
Ensimmäisellä tasolla kansalaistieteilijä on havainnoitsijan tai tiedonkerääjän roolissa, josta noustaan tasoittain tulkinnasta ongelman määrittelyyn ja analyysiin asti. Sitä mukaa kun kansalaistieteilijän rooli tutkimusprosessissa kasvaa, tutkijan rooli antaa myöten.
Tutkijan rooli kansalaistiedehankkeissa ei ole yhdestä puusta veistetty
Kansalaistieteen suosituksen laatineen työryhmän puheenjohtajana toiminut Elena Svahn (EBSCO) korostaa, että kansalaistiedehankkeet ovat tutkijoiden ja yhteisön välisiä yhteistyöhankkeita:
“Kansalaisten osallistuminen tieteelliseen tutkimukseen antaa tutkijoille mahdollisuuden kerätä tietoa laajassa mittakaavassa, ja samalla kansalaisilla on mahdollisuus oppia tieteestä ja edistää tieteellistä tietoa. Kansalaistieteen hankkeissa tutkijat voivat ottaa eri rooleja osaamisestaan ja projektin tarpeista riippuen.”
Svahn tarkastelee tutkijan roolin moninaisuutta esimerkiksi johtajan ja asiantuntijen roolien avulla. “Hankkeen johtajana tutkija vastaa projektin suunnittelusta ja tutkittavien tutkimuskysymysten määrittämisestä. Tekniset asiantuntijat taas antavat opastusta ja tukea kansalaistieteilijöille, heidän kerätessään ja analysoidessaan tietoja.”
Roolien väliset erot näkyvät erilaisina vastuina ja tehtävinä. “Hankkeen johtaja vastaa vapaaehtoisten rekrytoinnista ja koulutuksesta, tiedonkeruun valvonnasta ja tulosten analysoinnista. Asiantuntijat taas voivat kehittää koulutusmateriaaleja, vastata tiedonkeruutekniikoita koskeviin kysymyksiin ja ratkaista projektin aikana ilmeneviä ongelmia. Teknisillä asiantuntijoilla voi olla erikoisosaamista tietystä alueesta, kuten lintujen tunnistamisesta tai veden laadun testauksesta”, Svahn kertoo.
Joissakin kansalaistiedehankkeissa tutkijat voivat Svahnin mukaan toimia osallistujien mentoreina tai esimerkiksi data-analyytikkoina. “Mentorit voivat jakaa asiantuntemustaan, auttaa osallistujia ongelmien määrittelyssä ja ratkaisemisessa sekä antaa palautetta tiedon keräämisestä ja analysoinnista. Mentorit voivat myös auttaa edistämään osallistujien yhteisöllisyyden tunnetta ja rohkaisemaan heitä jakamaan kokemuksiaan sekä oppimaan toisiltaan. Data-analyytikot ovat vastuussa kansalaistieteilijöiden keräämien tietojen käsittelystä ja tulkinnasta. He voivat käyttää tilastollisia menetelmiä analysoidakseen tietoja, tunnistaakseen malleja ja suuntauksia sekä tehdäkseen johtopäätöksiä. Data-analyytikot voivat myös tehdä yhteistyötä projektijohtajien ja teknisten asiantuntijoiden kanssa kehittääkseen uusia menetelmiä datan analysointiin ja visualisointiin”, Svahn pohtii.
Yhteenvetona voidaan todeta, että tutkijoilla voi olla hyvin erilaisia rooleja kansalaistiedehankkeissa asiantuntemuksensa ja hankkeen tarpeiden mukaan. Svahn korostaa, että yhteistyössä on voimaa. “Projektijohtajat, tekniset asiantuntijat, mentorit ja data-analyytikot ovat tärkeitä sen varmistamisessa, että kansalaistiedehankkeet onnistuvat ja edistävät tiedettä hyvien tieteellisten käytäntöjen mukaisesti. Työskentelemällä yhdessä kansalaistieteilijöiden kanssa tutkijat voivat saada laajemman yleisön mukaan tieteelliseen tutkimukseen ja edistää merkittävästi ymmärrystämme ympäröivästä maailmasta.”
Kansalaistiede ei ole pelkkää joukkoistamista
Niin avoimen tieteen ja tutkimuksen riskianalyysi, Heidi Laineen (CSC) kattava Vastuullisen tieteen artikkeli kuin Kansalaistieteen suosituksen luonnostelun tukena 22.3.2021−30.4.2021 kerätty kyselykin nostivat kansalaistieteen keskeiseksi elementiksi laajempaan keskusteluun tiedeyhteisön ja kansalaisten vuorovaikutuksesta sekä osallisuuden lisäämisestä. Riskinä on, että tutkimuksen ja yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen kasvu pysähtyy ja tutkimusyhteisö eristäytyy muusta yhteiskunnasta. Kansalaistieteen keinoin tutkimusta voitaisiin tehdä helpommin lähestyttäväksi inklusiivisesti kädet savessa tai esimerkiksi kiikarit kourassa.
Keskeisiä toimijoita vuorovaikutuksen ja osallisuuden lisäämisessä ovat tieteelliset seurat. Pohjoismaisessa keskustelussa erityisesti myös yleisissä kirjastoissa on nähty potentiaalia toimia kansalaistieteen keinoin välittäjänä tiedeyhteisön ja muun yhteiskunnan välillä. Yhteistyö vaatii kuitenkin tiedeyhteisöltä avoimuutta sekä resursseja ja osaamista kirjastojen käyttöön. Edelleen kirjastoista tarvitaan edelläkävijöitä uusvanhojen avoimuuden käytäntöjen jalkauttamiseen.
Vastuullinen kansalaistiede on tärkeä osa avointa tiedettä
Kansalaistiedettä kaavailleen yhdeksi vuoden 2024 AVOTT-seurannan uusista indikaattoreista. Aihe on pinnalla avoimen tieteen edistämisessä myös kansainvälisesti ja esimerkiksi Punkkiliven kaltaisten suurempien projektien näkyvyys kertoo ilmastonmuutokseen ja tauteihin liittyvien huolten lisäksi myös kansalaistieteen herättävän laajentuvaa intoa. Kansalaistieteen tuki- ja palvelut työryhmän- sekä Toimintakulttuurin asiantuntijaryhmän puheenjohtaja Miki Kallio (OY) näkee kotimaisella kentällä nousujohteisuutta.
“Kansalaistieteen ja kansalaisia osallistavan tutkimuksen tulevaisuus näyttää Suomessa varsin valoisalta. Osaltaan vauhdittajana on ollut Horizon Europe, jossa kansalaistiede nähdään keskeisenä tapana tehdä tutkimusta, vaikuttaa yhteiskuntaan ja ratkaista globaaleja ongelmia.”
Kallio pohtii ajan hengen olevan kansalaistieteelle otollinen: “Ehkä tuloksellisuusvaatimusten ja niukkojen resurssien aikana meillä on huomattu jälleen kansalaisten tarjoama mahtava tutkimus- ja osaamispotentiaali, mutta myös digitaalisen teknologian kehittyminen on avannut uusia mahdollisuuksia kansalaistieteen lisääntymiseen yhteiskunnassa. Suuri osa kansalaistiedeprojekteista liittyykin joko suoraan verkossa työskentelyyn tai verkon kautta tapahtuvaan raportointiin esimerkiksi eläinten määristä. Myös älypuhelimet ovat helpottaneet osallistumista tieteen tekemiseen.”
Kotimaan kentältä Kallio nostaa esiin kaksi erityistä täkyä kansalaistieteestä kiinnostuneille: “Positiivista pöhinää on paljon ja Suomeen ollaankin kovaa vauhtia perustamassa kansallista kansalaistieteen yhdistystä (The Finnish Association of Citizen Sciences (FACTZ)), josta toivottavasti kuulemme pian lisää. Lisäksi huhut kertovat, että European Citizen Science Associationin (ECSA) 2026 konferenssin järjestelyvastuuta oltaisiin hakemassa Suomeen.”
Tällä hetkellä muita kotimaisia kansalaistiedehankkeita ja lisätietoa kansalaistieteestä on koottu esimerkiksi Oulun yliopiston kirjaston sivuille sekä Tampereen yliopiston kirjaston sivuille.
Notkea kansalaistiede
Yksiselitteisen vastauksen antaminen otsikon kysymykseen ei olekaan ihan yksinkertaista. Kansalaistiedehankkeet ovat yhteisöllisiä projekteja, joissa niin tutkija kuin kansalainenkin voivat toimia monissa erilaissa ja keskenään lomittaisissa rooleissa.
On syytä muistaa, että kansalaistieteilijät ovat hyvin heterogeeninen joukko, jossa voi olla mukana erittäin asiantuntevia harrastajia ja myös ammattitutkijoita, jotka vain eivät ole juuri kyseisessä hankkeessa mukana tutkijan, vaan kansalaistieteilijän roolissa. Kentän notkeus ei siis ole yksisuuntaista. Joka tapauksessa parhaisiin tuloksiin päästään todennäköisesti yhteistyöllä.
Kysyttävää avoimesta tieteestä?
Kysy avoimesta tieteestä on uusi artikkelisarja ja matalan kynnyksen kysymyskanava, joka ilmestyy säännöllisesti avoimen tieteen verkkosivuilla sekä uutiskirjeessä.
Sarja on suunnattu erityisesti tieteellisten seurojen jäseniä silmällä pitäen, mutta aiheita voi ehdottaa kuka tahansa avoimen tieteen ja tutkimuksen peruskysymyksiä pohtiva. Pyrimme vastaamaan kysymyksiin ja muihin aihe-ehdotuksiin artikkelien muodossa laajaa asiantuntijaverkostoamme hyödyntäen.
Aiheita juttusarjaan voi ehdottaa lähettämällä sähköpostia osoitteeseen avointiede@tsv.fi.
Teksti: Jonni Karlsson (TSV), Miki Kallio (OY), Elena Svahn (EBSCO), Elina Koivisto (TSV)
Kuvat: Anne Haapanen/TSV
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
