Reittiopas avoimuuteen? – Avoimen tieteen ja tutkimuksen viitearkkitehtuuri

Avoin tiede on lopulta periaatteiltaan yksinkertaista. Digitaalisen toimintaympäristön ja yhteisen tutkimuskulttuurin muutoksen avulla voimme viedä tieteen avoimuusperiaatteen käytäntöön ja nauttia mahdollisimman rajattoman tiedonleviämisen hedelmistä. Lähempää tarkasteltuna käytäntöjen kirjo voi kuitenkin tuntua varsinkin aluksi monimutkaiselta. On vielä helpohkoa sisäistää, kuinka esimerkiksi avoin digitaalinen julkaisuarkisto edistää avoimuuden periaatteita verrattuna tilausmaksua edellyttävään lehteen. Kuitenkin tutkimuksen koko kehityskaaren avaaminen digitaalista toimintaympäristöä ja yhteistyötä apuna käyttäen näyttäytyy helposti kokonaisuutena mittakaavaltaan ylitsevuotavalta. 

Kokonaisuuden hallintaan saattamiseksi Avoimen tieteen ja tutkimuksen kansallinen ohjausryhmä perusti vuoden 2021 lopussa työryhmän tarkentamaan kehityskaaren kokonaiskuvaa ja laatimaan Avoimen tieteen viitearkkitehtuurin, eli kartoituksen olosuhteista, joita avoin tiede edellyttää toteutuakseen. Viitearkkitehtuuri on avoimen tieteen linjauksia ja julistusta konkreettisempi jaettu käsitys avoimen tieteen ja tutkimuksen toimeenpanosta. 

Kokonaisarkkitehtuurimenetelmä tuottaa organisaatioista maisemia

”Vaikka kaikki organisaatiot eivät ole käyttäneet kokonaisarkkitehtuurimenetelmää, jokaisella organisaatiolla on arkkitehtuuri”, johtava arkkitehti Ari Rouvari (CSC) toteaa. Arkkitehtuurityö perustuu kokonaisarkkitehtuurimenetelmään (KA), jonka avulla voidaan tuottaa erilaisia organisaation tai muun kokonaisuuden tavoitteita tai esimerkiksi liiketoimintaa kuvaavia arkkitehtuureja. Vertauskuvallisesti voisi siis sanoa, että avoimen tieteen ja tutkimuksen arkkitehti ei suunnittele yhtä taloa vaan kokonaista kaupunkia. Hän ei pyri kuvaamaan pelkkää yksittäistä prosessia tai organisaation osaa, vaan kokonaisuutta, tässä tapauksessa avoimen tieteen ja tutkimuksen ekosysteemiä.

Menetelmää käyttämällä osa-alueista muodostuva kokonaisuus on dokumentoitu, jotta siitä voidaan muodostaa yhteinen ymmärrys. Dokumentoinnin merkitys korostuu erityisesti suuremmissa organisaatioissa. Lienee selvää, että avoimen tieteen ja tutkimuksen kansallisen kokonaisuuden tapauksessa kyseessä ei ole pieni ja tavoitteiltaan yksinkertainen kokonaisuus. Tarkan ja monialaisen yhteisymmärryksen dokumentoinnista ymmärrettävään muotoon, ei varmasti ole haittaa kehittämistyölle. 

Avoimen tieteen ja tutkimuksen viitearkkitehtuuri on digitaalisen transformaation prosessi

Arkkitehtuurityön kannalta on olennaista ymmärtää erot digitoinnin, digitalisaation sekä digitaalisen transformaation välillä. Termejä käytetään usein sekalaisesti kuvaamaan toisiaan silloin kun tavoitteena on kuvata digitaalisiin apuvälineisiin liittyviä muutoksia.

Otetaan esimerkiksi kirjasto. Silloin kun fyysisestä kirjasta tehdään e-kirja, on kyse digitoinnista. Kun taas lainausjärjestelmä optimoidaan tiskiltä digitaaliseen itsepalveluun, voidaan puhua digitalisaatiosta. Kun kirjasto päättää muodostaa uudenlaisen palvelukokonaisuuden tukeakseen tutkijoita datanhallinnassa, on kyseessä viimein digitaalinen transformaatio, jossa uusia palveluita ja kokonaisuuksia syntyy digitaalisia mahdollisuuksia hyödyntäen.

Avoin tiede ja tutkimus, kuten siitä toteutettu arkkitehtuurikin, liittyvät kokonaisuutena näistä jälkimmäiseen. Käsillä ei ole pelkästään yksittäisen tuotoksen tai palvelun päivitys, vaan uusien palvelukokonaisuuksien, toimintatapojen sekä mallien luomisen ja rakentamisen prosessi. Huimaako? Juuri siksi kokonaisuus on syytä hahmottaa ja dokumentoida yhteentoimivaksi.

Käytännön työ tapahtuu monitieteisissä organisaatioiden välisissä ryhmissä

Yksi tapa arkkitehtuurin toteuttamiseen on dokumentin tilaaminen ulkoiselta konsultilta. Rouvarin mukaan parasta jälkeä syntyy kuitenkin yhdessä tekemällä niin, että arkkitehdit vastaavat menetelmästä, johto hallitsee resursseja ja asiantuntijat huolehtivat substanssiosaamisesta. Käytännössä menetelmä tarkoittaa monitieteistä ja osaamisprofiililtaan rikasta ryhmätyöskentelyä, jossa oikeanlaisella dynamiikalla on tärkeä rooli.

Vaikka arkkitehtuuri saattaa ensisilmäyksellä näyttää tekniseltä tai sisällöltään jokseenkin hapokkaalta, on Rouvarin mukaan työssä olennaisinta omaksua folkloristin näkökulma. ”Viime kädessä kyse on organisaation kulttuurin tutkimuksesta. Niinpä teknisiä taitoja tärkeämmäksi nousee käsitys tarkasteltavasta kokonaisuudesta. Teknologia, kuten arkkitehtuurikin, sen sijaan ovat apuvälineitä, niillä ei ole itsetarkoitusta. Työn arvo on lopulta yhdessä tekemällä tuotetussa ymmärryksessä. Arkkitehtuurin lopullinen tuotos sen sijaan on vain ymmärrys dokumentoituna luettavaan formaattiin.”

Työryhmän työskentelyn etenemistä voi seurata E-duuni-wikissä sekä QPR Arkkitehtuuripankissa (polussa Toimialat -> Opetus- ja kulttuuriministeriö -> Avoimen tieteen ja tutkimuksen VA).

Artikkelia varten on haastateltu johtavaa arkkitehtia Ari Rouvaria (CSC).

Teksti: Jonni Karlsson 

Pääkuva: Denys Nevozhai (risteys) Unsplash