Mietitkö, mistä aloittaisit AVOTT-viitearkkitehtuuriin tutustumisen? Katso vinkkejä tästä lukuohjeesta!
Avoimen tieteen ja tutkimuksen (AVOTT) viitearkkitehtuurin keskeisin sisältö on tuotu esiin sen alussa olevassa toimenpidetiivistelmässä. Lisäksi hieman syvällisemmän näkymän viitearkkitehtuuriin antaa erillinen Avoimen tieteen ja tutkimuksen viitearkkitehtuuri pähkinänkuoressa. Viitearkkitehtuuriin sisältyy kuitenkin myös paljon muuta mielenkiintoista aineistoa, johon kannattaa tutustua.
Ohjaavat periaatteet ovat tärkeää tausta-aineistoa
AVOTT-viitearkkitehtuurissa on kaksi pääosaa: periaatteellinen taso ja liiketoiminta-arkkitehtuuri. Lisäksi siihen kuuluu hallintamalli, jossa kuvataan viitearkkitehtuurin laatimisen ja ylläpidon vastuutahot. Hallintamalli (s. 8–9) kuvailee lisäksi viitearkkitehtuurin hyödyntämistä ja suhdetta esimerkiksi AVOTT-seurantaan. Näiden lisäksi viitearkkitehtuuri sisältää lyhyen kuvauksen käytetyistä sanastoista.
Viitearkkitehtuurin periaatteellinen taso alkaa kuvauksella arkkitehtuurityötä ohjanneista periaatteista. (s. 12–19) Näitä ovat esimerkiksi yhteentoimivuus ja kestävän kehityksen tavoitteet. Seuraavaksi taso etenee kuvaamaan AVOTT-viitearkkitehtuuriin vaikuttavia keskeisiä dokumentteja, kuten lainsäädäntöä, strategioita ja muita viitearkkitehtuureja.
Näistä erityisesti lainsäädäntöä koskeva osuus (s. 20–38) on merkittävä. Siinä kuvataan eri lakien vaikutuksia tieteeseen, tutkimuksen ja korkeakouluopetukseen sekä kerrotaan lain asettamista vaatimuksista, yksittäisiä tutkimusyhteisön toimijoita koskevia tehtäviä myöten.
Lait on viitearkkitehtuurissa jaettu koko tutkimusyhteisöä koskeviin lakeihin, julkista hallintoa ja viranomaisia koskeviin lakeihin, yksittäisiä toimijoita tai toimijatyyppejä (esimerkiksi yliopistoja) koskeviin lakeihin, tutkimus-, kulttuuri- ja tietoaineistoja koskeviin lakeihin sekä innovaatioita koskeviin lakeihin.
Viitearkkitehtuuri pohjautuu avoimen tieteen ja tutkimuksen kansalliseen linjauskokonaisuuteen. Siksi viitearkkitehtuurin periaatteellisessa tasossa on kuvattu kaavioina myös linjauskokonaisuuden yleisrakenne sekä kaikki neljä linjausta periaatteineen, tavoitteineen ja toimenpiteineen. (s. 46–50)
Mitkä ihmeen kyvykkyydet?
Keskeisintä antia viitearkkitehtuurin periaatteellisella tasolla on kyvykkyyskartta. (s. 51–67) Arkkitehtuuriin tottumatonta käsite saattaa ensialkuun närästää. Kyvykkyyksien kokonaisuus vastaa kysymykseen siitä, mitä valmiuksia avoimen tieteen linjauksissa esitetyt tavoitteet ja toimenpiteet tutkimusyhteisöltä edellyttävät toteutuakseen. Tarkastelussa ei ole määritelty erikseen, mitkä kyvykkyydet koskevat yksittäisiä organisaatioita ja mitkä tutkimusyhteisöä kokonaisuutena.
Kyvykkyydet on viitearkkitehtuurissa jaettu toiminnallisiin, mahdollistaviin ja ohjaaviin kyvykkyyksiin. Toiminnallisia kyvykkyyksiä, kuten hyvä tieteellinen käytäntö, tarvitaan käytännön tutkimus- ja opetustyössä. Mahdollistavat kyvykkyydet, kuten oppimisanalytiikan hallinta, taas organisoivat, kehittävät ja tukevat tutkimus- ja opetustoimintaa. Ohjaavat kyvykkyydet, kuten seuranta, sen sijaan auttavat kehittämään koko tutkimusyhteisöä avoimemmaksi ja vastuullisemmaksi.
Kyvykkyydet vaativat luonnollisesti toteutuakseen resursseja. Viitearkkitehtuurissa kuvatut resurssit jakautuvat osaamiseen, toimintamalleihin sekä tietoihin ja tietojärjestelmiin. Näin esimerkiksi oppimisanalytiikan kyvykkyys tarvitsee toteutuakseen pedagogiikan, analytiikan, etiikan ja omadatan hallinnan osaamista, toimintamalleina standardien kehittämistä, analytiikan keräämistä ja sensitiivisen datan hallintaa sekä tietojärjestelminä analytiikkatyökaluja ja oppimisen tietojärjestelmiä.
Kuka tekee?
Liiketoiminta-arkkitehtuurissa analysoidaan avoimen tieteen ja tutkimuksen sidosryhmiä ja niiden toimintaa. Sidosryhmien joukosta on edelleen tunnistettu keskeisiä toimijoita ja ryhmiä.
Viitearkkitehtuurissa on tunnistettu seitsemän keskeistä roolia, joita toimijat voivat avoimessa tieteessä ja tutkimuksessa ottaa. (s. 69–74) Yhdellä toimijalla voi olla useampi rooli. Näin esimerkiksi tutkimusorganisaatio voi olla AVOTT-koordinaatiossa toimiva avoimuuden mahdollistaja, käyttöoikeuksia tutkimustuotoksiin sopimuksilla saava taho sekä tutkimuksen- ja opetuksen tukipalveluiden tuottaja.
Liiketoiminta-arkkitehtuurissa on lisäksi analysoitu toimijoiden välisiä vuorovaikutuksia. (s. 74–80) Osa rahoittaa tai muuten ohjaa tutkimusta tai opetusta avoimuuden näkökulmasta. Toiset taas tarjoavat palveluita, joiden avulla tieteen ja tutkimuksen tekijät, kuten tutkijat ja opettajat, pystyvät tarjoamaan tuotoksiaan avoimesti käyttäjien saataville.
Erityisen tärkeä osa liiketoiminta-arkkitehtuurissa kuvattuja vuorovaikutuksia ovat tutkimustuotosten avaamiseen liittyvät sopimussuhteet. (s. 81–85) Omina diagrammeinaan on kuvattu tutkimusjulkaisujen, tutkimusaineistojen sekä oppimateriaalien avaamiseen liittyviä suhteita.
Kuviin on tiivistetty paljon yksityiskohtia monimutkaisesta aihepiiristä. Tutkimuksen avaamiseen voivat sen tekijöiden oikeuksien lisäksi vaikuttaa esimerkiksi tutkimukseen osallistuneiden oikeudet, tutkimuskohteena käytettyihin aineistoihin liittyvät oikeudet, tutkimuseettiset näkökulmat sekä rahoittajien ehdot.
Palvelujen kirjoa on kuvattu kattavasti
Keskeisin osa liiketoiminta-arkkitehtuuria on avoimen tieteen ja tutkimuksen palveluiden analyysi, joka alkaa palvelukartasta. Palvelukartta (s. 86–87) kertoo, minkälaisia palveluita avoimen tieteen linjaukset ja viitearkkitehtuurissa tunnistetut kyvykkyydet edellyttävät toteutuakseen.
Palvelut on määritelty osa-alueittain:
- julkaisujen avoimuuden palveluihin (s. 102–105),
- tutkimusaineistojen ja -menetelmien avoimuuden palveluihin (s. 105–112),
- oppimisen ja oppimateriaalien avoimuuden palveluihin (s. 113–121),
- vastuullisen arvioinnin palveluihin (s. 122–127)
- sekä osallistavan tieteen palveluihin (s. 128–131).
Näiden lisäksi on tunnistettu läpileikkaavia palveluita (s. 88–101), kuten juridinen tuki ja infrastruktuurituki, jotka koskevat useampia avoimuuden osa-alueita.
Tunnistetuista palveluista on määritelty, olisiko ne toteutettava yksittäisten organisaatioiden tasolla, kansallisella tasolla, kansainvälisellä tasolla tai mahdollisesti useammalla näistä tasoista. Lisäksi on arvioitu, miten kukin palvelu tällä hetkellä toteutuu oheisilla tasoilla: hyvin, osittain tai heikosti.
Palveluiden suhteen on myös määritelty rooleittain, ketkä palveluita käyttävät ja kenellä on vastuu niiden toteuttamisesta. Joissain tapauksissa on myös suoraan tunnistettu yksittäisiä toimijoita palveluiden tuottajiksi.
Yksittäisistä palveluista on edelleen analysoitu, millaisia prosesseja niiden toteuttamiseen tarvitaan. Esimerkiksi juridiseen tukeen on tunnistettu tarvittavan neuvontaa, avoimen tieteen koulutusta lakiasiantuntijoille, juridiikan koulutusta lakiasiantuntijoille, lakien tulkintaohjeistusta sekä mallisopimusten tekoa ja jakelua. Prosesseja sen sijaan ei ole kuvattu tämän tarkemmin.
Viitearkkitehtuuri päättyy tutkimusaineistojen ja oppimisen avoimuudesta laadittuihin kuvauksiin palvelupoluista, jotka toimivat esimerkkeinä palvelukartan soveltamisesta.
Palvelupolkujen kuvaukset (s. 131–149) on laadittu kohderyhmittäin, kuten tutkimusaineiston tuottajalle tai esimerkiksi avointen oppimateriaalien tekijälle. Kohderyhmille annetaan tietty arvolupaus ja katsotaan, mitä eri palveluita kohderyhmän edustaja tarvitsee eri vaiheissa palvelupolkua ja mitä hyötyä hän näistä palveluista saa.
Lue lisää viitearkkitehtuurista:
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
