CC-lisenssi vai kustannussopimus – pitääkö valita?

14.2.2022

CC-lisenssien käyttämisen pelätään joskus rajaavan tutkijan oikeuksia solmia esimerkiksi kustannussopimuksia. Onko näin?

Mitä ne CC-lisenssit olivatkaan?

Creative Commons eli CC-lisenssit ovat usein käytetty väline esimerkiksi tutkimusjulkaisujen avaamisessa. CC-lisenssien hyviä puolia ovat niiden suhteellinen yksinkertaisuus sekä suuri levinneisyys. Jos tekijä päättää CC-lisensoida julkaisunsa, hän lisenssien yksinkertaisuuden vuoksi ymmärtää helposti, mitä oikeuksia hän on lisenssillä julkaisujen käyttäjille antamassa. Koska CC-lisenssit ovat niin yleisessä käytössä, tekijä voi myös olla varma, että julkaisun käyttäjäkin tietää tai voi helposti selvittää, mitä CC-lisenssit tarkoittavat.

Koska CC-lisenssit ovat työkaluina niin käteviä, niiden hyödyntämistä suositellaan monessa tutkimusjulkaisujen avaamista koskevassa kansallisessa ja kansainvälisessä avoimen tieteen kannanotossa. CC-lisenssien käyttö on lisäksi useimmiten tutkimusjulkaisun tekijälle eduksi, sillä lisensointi mahdollistaa julkaisun leviämisen laajalle ja näin lisää tekijän tunnettuutta. Ainoastaan siinä harvinaisessa tapauksessa, että tutkimusjulkaisun tekijä haluaa ja voi saada suoraa kaupallista hyötyä julkaisustaan, ei CC-lisensointi ole tekijälle kannattavaa.

Vapaus lisensoida

CC-lisenssien käyttö perustuu tutkimusjulkaisun tekijän vapaaehtoiselle päätökselle – mikään ei pakota tekijää CC-lisensoimiseen. Edes kansalliset tai kansainväliset suositukset eivät tee lisensoinnista pakollista, sillä suositukset eivät ole lakipykäliä tai direktiivejä. CC-lisenssejä on pakko käyttää vain siinä tapauksessa, jos julkaisun tekijä on itse jollain tavoin sitoutunut julkaisemaan teoksensa CC-lisensoituna. Tällainen sitoutuminen saattaa olla esimerkiksi edellytys jonkin tutkimusrahoituksen saamiselle.

CC-lisenssit ovat siis tutkijan oikeuksien kannalta neutraali työkalu. Toki on suotavaa, että tutkimusjulkaisun tekijä ymmärtää, mitä julkaisun CC-lisensoinnista seuraa ja millaisiin tilanteisiin eri CC-lisenssit sopivat. Samoin tutkimusrahoitukseen mahdollisesti liittyvän ehdon rahoituksesta syntyvien julkaisujen CC-lisensoinnista olisi hyvä olla selkeästi tuotu esiin, jotta tutkija ymmärtää, mihin hän rahoitusta vastaanottaessaan sitoutuu.

Entä ne kustannussopimukset?

Kustannussopimukset ovat periaatteessa aivan yhtä neutraali työkalu kuin CC-lisenssitkin – julkaisun tekijä sitoutuu sopimuksen hyväksyessään vapaaehtoisesti kustantajan määrittämiin ehtoihin. Käytännössä kustannussopimukset voivat olla julkaisun tekijälle hankalia ymmärtää. Eri kustantajat käyttävät myös erilaisia sopimuksia, jolloin kokemus yhden kustantajan kanssa ei välttämättä auta toisen kustantajan sopimusten tulkitsemisessa.

Lisäksi etenkin kansainvälisten tiedekustantajien sopimusehdot voivat hyvin olla tutkimusjulkaisun tekijän etujen vastaisia. Kustantaja saattaa esimerkiksi vaatia, että julkaisu on luettavissa vain kustantajan omalla, maksullisella alustalla, mikä rajaa julkaisun tunnettuutta. Kustannussopimus saattaa jopa rajoittaa julkaisun tekijän oikeutta käyttää ja levittää julkaisujaan haluamallaan tavalla. Kansainvälisen tiedekustantamisen maailmassa tekijä ei saa edes rahallista korvausta menettämistään oikeuksista.

CC-lisenssit + kustannussopimukset = ?

Periaatteellisella tasolla mikään ei estä, että tutkimusjulkaisun tekijä sekä CC-lisensoi julkaisunsa että tekee sen julkaisemisesta kustannussopimuksen. Näin tutkimusjulkaisun maailmassa monesti jo tehdäänkin, esimerkiksi sillä tavoin, että julkaisusta CC-lisensoidaan taittamaton versio. CC-lisensoinnin voi tavallaan katsoa myös suojaavan tekijän etuja, sillä kustantaja ei voi enää estää lisensoidun julkaisun leviämistä oman alustansa ulkopuolelle.

Kustantajan kannalta CC-lisensointi merkitsee tietysti rahanmenetystä, sillä laajalle levinnyttä julkaisua on vaikeampi myydä. Isot kansainväliset tiedekustantajat varmasti selviävät tästä ongelmasta, mutta pienempien kansallisten kustantajien tilanne on toinen. Jos tutkimusjulkaisujen CC-lisensointi vakiintuu, tutkimusyhteisön on oleellista löytää yhteisesti ratkaisut, joilla kotimainen tiedekustantaminen pysyy edelleen elinvoimaisena.