Tutkimustuotoksen tekijällä on oikeus päättää, mitä teokselleen tekee. Avointa tiedettä edistettäessä tätä oikeutta on tietysti kunnioitettava.
Lyhennetty versio tekstistä julkaistu Acatiimissä 5/2021
Tekijänoikeuksien kunnioittaminen on punottu moniin avoimen tieteen keskeisiin dokumentteihin. Esimerkiksi UNESCOn 2021 ilmestyvässä avoimen tieteen suosituksessa painotetaan yleisesti kaikkien aineettomien oikeuksien kunnioittamista. Myös kansallisissa avoimen tieteen linjauksissa tutkijoiden ja muiden tekijöiden oikeuksia tuotoksiinsa korostetaan.
Kannustamme avaamiseen!
Avointa tiedettä edistäessä tarkoituksena ei ole pakottaa, vaan ainoastaan kannustaa tekijöitä tutkimustuotosten avaamiseen. Esimerkiksi kansallisissa linjauksissa vahvimmillaankin vain neuvotaan tutkijoita suosimaan tutkimusartikkelien julkaisemista Creative Commons -lisensoinnin (CC-lisenssit) sallivissa kanavissa. Lisäksi tarkemmissa kansallisissa suosituksissa on annettu ohjeita, mitä tekijän on hyvä tehdä, jos hän haluaa lisensoida esimerkiksi oppimateriaalejaan avoimesti. Tutkimustuotosten avaamiseen kannustetaan myös yksinkertaisesti viestimällä avaamisen eduista.
Kannustamiseen kuuluu myös olennaisena osana taata tutkimustuotosten tekijöille aito mahdollisuus avata tuotoksiaan. Joissakin maissa tähän on ryhdytty esimerkiksi lainopillisin keinoin takaamalla tekijänoikeuslaissa tutkijoille aina mahdollisuus rinnakkaistallentaa artikkeliensa final draft -versioita avoimiin arkistoihin, riippumatta kustantajien kanssa tehtävistä sopimuksista.
CC-lisenssit avaamisen työkaluina
Jos tutkimustuotoksen tekijä päättää jakaa tuotoksensa, neuvotaan tuotos lisensoimaan yleensä CC-lisensseillä. CC-lisenssien etuna on, että ne ovat yleisesti tunnettuja ja kertovat käyttäjälle selkeästi, millä ehdoilla tuotosta saa käyttää. CC-lisensseissä on mahdollista valita erilaisia ehtoja, joilla tuotoksen käyttäjille annettavia oikeuksia on mahdollista säädellä.
Avasipa tutkimustuotoksen tekijä tuotoksensa missä laajuudessa tahansa, säilyy hänellä kuitenkin aina siihen tutkijanuran kannalta tärkein oikeus, nimittäin oikeus tulla tunnustetuksi oman tuotoksensa tekijänä. Tuotosten avaaminen usein jopa lisää tästä oikeudesta tutkijalle koituvaa hyötyä, koska avoimesti käytettävissä oleva tutkimustuotos kerää enemmän huomiota osakseen.
CC-lisenssien etuna on myös, se ettei tutkimustuotoksen tekijän tarvitse esimerkiksi tehdä erillisiä sopimuksia oman organisaationsa kanssa tuotoksen käytöstä. Lisenssi antaa organisaatiolle yleensä tarvittavat käyttöoikeudet esimerkiksi tutkimusjulkaisun arkistointiin.
Monesti tutkimustuotoksen tekijän on lisensoinnin lisäksi hyvä sopia organisaation kanssa tutkimustuotoksen pitempiaikaisesta huolehtimisesta. Etenkin tutkimusaineistot vaativat yleensä pitkäkestoista hoivaa, koska jonkun pitää huolehtia aineistojen kunnon säilymisestä ja mahdollisesta hävittämisestä. Sopiessaan organisaation kanssa tutkimusaineistojen hoivasta tekijä ei niinkään luovuta organisaatiolle lisäoikeuksia aineistoon CC-lisensoinnin tarjoamien lisäksi, vaan saa organisaatiolta varmistuksen, että aineistosta huolehditaan pitkäjänteisesti.
Avoimet tutkimustuotokset arvioinnissa
Merkittävä avoimen tieteen kannustin on tutkimuksen arviointikäytäntöjen muuttaminen. Koska avointa tiedettä ja tutkimustuotosten avaamista pidetään arvokkaana asiana, täytyisi niiden näkyä myös positiivisena meriittinä tutkijan uralla.
Usein esitetään kysymys, kaventaako tällainen epäsuora kannustaminen liiaksi tutkijan mahdollisuutta hyödyntää tekijänoikeuttaan, mikäli arviointi painottaa yksipuolisesti tutkimuksen avoimuutta muiden näkökulmien kustannuksella. Onko tutkijan uransa kannalta aina pakko valita avoin julkaisukanava, vaikka suljettu kanava olisi laadukkaampi? Tai voiko hän edes harkita suurelle yleisölle suunnatun tietokirjan tekemistä, jos kirjaa ei julkaistaisi avoimesti?
Ratkaisuna kysymyksiin on, että tutkimuksen ja tutkijoiden arvioinnin täytyy olla mahdollisimman monipuolista ja huomioida avoimuuden ohella monenlaisia meriittejä, kuten tutkimuksen laatu ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Näin avoimuuden huomiointi meritoinnissa ei kahlehdi tutkijan uraa ja julkaisuprofiilia yhteen muottiin, vaan tarjoaa hänelle uudenlaisia mahdollisuuksia.
Vastuullisempi avoin tiede
Hieman vastaavanlaisia kysymyksiä nousee esiin tapauksissa, joissa vastuullisuuskysymysten vuoksi tutkimustuotosten täysimääräinen avaaminen ei ole mahdollista, esimerkiksi kun tutkimusaiheen arkaluontoisuuden takia tutkimusaineistoja voidaan antaa vain rajatun yleisön hyödynnettäväksi. Joutuuko eettinen tutkija asettamaan oman uransa vaakalaudalle, jos ei halua avata arkaluonteisia tutkimusaineistojaan kaikelle kansalle?
Samanlainen dilemma saattaa tulla eteen versiointioikeuksien kanssa. Usein tutkijoita kannustetaan tutkimustuotoksia avattaessa jakamaan myös oikeus tehdä ja julkaista alkuperäisestä tuotoksesta muokattuja versioita, kunhan uuteen versioon tehdyt muokkaukset ja niiden tekijä on selkeästi ilmoitettu ja alkuperäiseen tuotokseen on linkitetty. Versiointioikeuden avulla tutkimustuotoksen voi kuka tahansa helposti esimerkiksi kääntää toiselle kielelle tai sovittaa johonkin uuteen käyttötarkoitukseen, kuten opetustilanteeseen. Muokkausten ilmoittamisen ja linkittämisen avulla taas uuden version käyttäjälle ei jää epäselväksi, mikä siinä on alkuperäisen tekijän ja mikä versioijan luomaa.
Joissakin tapauksissa tutkimustuotoksia avattaessa voi olla perusteltua olla jakamatta sen versiointioikeuksia, mikäli tuotoksesta leviävät muokatut versiot voisivat aiheuttaa selkeää harmia. Kuvaava esimerkki on lääkkeiden tarkkoja annostelumääriä koskeva materiaali, jonka lukujen pientä muutosta varomaton lukija ei välttämättä huomaa. Jälleen herää kysymys, aiheutuuko eettisen tutkijan uralle haittaa, jos hän ei ole jakanut tällaiseen tuotokseen versiointioikeuksia.
Näihin tutkimuksen eettisyyttä ja avoimuutta koskeviin dilemmoihin vastauksena on jälleen arvioinnin monipuolisuus ja kaikkien näkökulmien huomioon ottaminen. Tutkimusta ja tutkijoiden työtä arvioitaessa ansiona on tietysti nähtävä myös se, miten eettisesti ja vastuullisesti tutkija on toiminut esimerkiksi tutkimustuotoksiaan avatessa. Jos vastuullisuuskysymykset ovat perustellusti vaatineet tuotosten rajallista tai osittaista avaamista tai jopa tehneet avaamisen täysin mahdottomaksi, tämä tulisi huomioida arvioinnissa positiivisesti.
Lue myös:
Teksti: Ilmari Jauhiainen, Avoimen tieteen sihteeristö
Kuva: Muokattu Claudio Schwarzin (Unsplash) teosta lisäämällä sen päälle Andrea De Santisin (Unsplash) teos, jota on muokattu kirjoittamalla päälle COPY.
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
