Kuinka tasa-arvoisempi tiedontuotanto edistää ilmasto-oikeudenmukaisuuden toteutumista? Antropologi Jelena Salmen työ Mumbain koli-kalastajien parissa valottaa ilmastonmuutoksen ymmärtämisen moninaisuutta ja siihen kietoutuvia valtasuhteita.
Tiede koskettaa meitä kaikkia. Se, mitä tiede merkitsee ja miten se vaikuttaa ihmisten toimintaan, kuitenkin muuttuu, kun liikutaan eri kulttuuristen ja poliittisten kontekstien välillä. Sama monimuotoisuus pätee ilmastonmuutokseen. Ilmastonmuutos ja sitä kuvaava tiede näyttäytyvät hyvin erilaisina ilmiöinä riippuen yksilön maailmankuvasta, elinkeinosta, koulutuksesta, poliittisesta asemasta sekä ekologisesta ympäristöstä. Luonnontieteellinen tutkimus tarjoaa elintärkeää tietoa ilmastokriisin tilasta ja sen hälyttävästä suunnasta. Se ei kuitenkaan paljasta koko kuvaa ilmastonmuutoksen syistä ja vaikutuksista, eikä vastaa monen ihmisen arjen kysymyksiin ja tarpeisiin muuttuvassa ympäristössä.
Antropologi Jelena Salmi Jyväskylän yliopistosta pohtii työssään näitä kysymyksiä. Salmi on tehnyt tutkimusta Intiassa siitä, kuinka ilmastonmuutos ymmärretään ja siihen vastataan erilaisissa yhteisöissä ja ympäristöissä. Laajemmin Salmen tutkimus kytkeytyy keskusteluun alkuperäiskansojen ja marginalisoitujen yhteisöjen oikeuksista. Kysyimme Salmelta ilmastokriisin ymmärtämisen ja siihen vaikuttamisen moninaisista tavoista ja mahdollisuuksista. Salmen tutkimus ohjaa myös miettimään, mistä puhumme, kun puhumme avoimesta tieteestä globaalissa mittakaavassa. Kenelle ajankohtainen keskustelu esimerkiksi ilmastonmuutoksesta on avointa? Minkälainen tiede ajaa ilmasto-oikeudenmukaisuuden asiaa?
Ilmastokriisin ja sen ratkaisujen monet kasvot
“Se, kuinka ymmärrämme ilmastonmuutoksen, ohjaa siihen reagointia. Mikä on hyväksyttävää tietoa? Kenen tietoa kuuntelemme? Millaiseen tietoon pohjautuvia ratkaisuja painotamme? Nämä kysymykset ovat ensiarvoisen tärkeitä ilmasto-oikeudenmukaisuuden näkökulmasta,” Salmi alleviivaa kysymyksenasettelua.
Konkreettinen esimerkki ilmasto-oikeudenmukaisuuden kytkeytymisestä arvoihin ja tietämisen muotoihin löytyy Mumbain koli-kalastajien käsitysten vertaamisesta vallitsevaan ilmastopolitiikkaan. “Julkisessa keskustelussa ja politiikassa ilmastonmuutos näyttäytyy usein kriisinä, joka johtuu kasvihuonekaasujen pitoisuuksien kasvusta ilmakehässä. Ilmastonmuutoksen torjunnassa ja siihen sopeutumisessa korostuvat ylhäältä alaspäin suuntautuvat teknologiset ratkaisut, kuten infrastruktuurin jälleenrakennus. Suurin osa koleista ei ole kuullut ilmastonmuutoksesta luonnontieteellisenä ilmiönä. Silti he kokevat sen perinteisen elinkeinonsa kautta muun muassa sään ääri-ilmiöiden lisääntymisenä ja kalakantojen vähenemisenä. Heidän näkökulmastaan ilmastonmuutoksen vaikutukset eivät kuitenkaan palaudu ”luonnollisiin” prosesseihin, vaan kytkeytyvät valtion politiikkaan, epätasa-arvoon ja – joidenkin mielestä – jumalalliseen väliintuloon,” Salmi kertoo.
Kun ilmastokriisin painopiste siirtyy kasvihuonekaasuista perustavanlaatuiseen tasapainon horjuttamiseen, muuttuu myös käsitys siitä, kuinka sen ratkaisuja tulisi lähestyä. ”Monille koleille ilmastonmuutos näyttäytyy osana pidempää epäoikeudenmukaisuuden jatkumoa ylikalastuksen, mangrovemetsien hakkaamisen ja meren saastumisen ohella, jotka kaikki horjuttavat ihmisen ja muun luonnon välistä tasapainoa. Tästä näkökulmasta myös ratkaisut näyttäytyvät erilaisina: ilmastonmuutokseen reagointi vaatii perustavanlaatuista kulttuurista ja yhteiskunnallista muutosta teknologisten täsmäiskujen sijaan”, Salmi jatkaa.
Avoimuudella kohti tasa-arvoisempaa tiedontuotantoa
Salmen mukaan tieteen moniäänisyys on ensiarvoisen tärkeää ilmasto-oikeudenmukaisuuden näkökulmasta: “On tärkeää tuoda ilmastonmuutokseen liittyvää tieteellistä tietoa avoimesti kaikkien saataville. Mielestäni vielä tärkeämpää on kuitenkin kehittää tiedontuotantoa tasa-arvoisempaan suuntaan. Luonnontieteelliseen tietoon perustuvat ja poliittisesti neutraaleina esitetyt teknologiset ratkaisut jättävät usein huomiotta paikallisten olosuhteiden monimutkaisuuden. Näin ollen ne saattavat edelleen lisätä marginaalisessa asemassa olevien ihmisten haavoittuvaisuutta ilmastonmuutokselle. Näin on tapahtunut myös Mumbaissa, jossa merenpinnan nousuun ja tulviin on reagoitu infrastruktuurihankkeilla, jotka edelleen hankaloittavat kolien mahdollisuuksia harjoittaa elinkeinoaan. Ilmastonmuutoksen ohella heidän on nyt sopeuduttava myös ilmastonmuutokseen sopeutumiseen. Ilmasto-oikeudenmukaisuuden toteutuminen vaatisikin ennen kaikkea erilaisten toimijoiden ja erilaisiin maailmankuviin perustuvan tiedon moninaisuutta ja tasa-arvoista kohtelua sen sijaan, että ihmisten tieto leimataan irrationaaliseksi taikauskoksi tai poliittiseksi hölynpölyksi.”
Avoimen ja vastuullisen tieteen periaatteisiin ei kuulu ainoastaan tutkimuksen jakaminen laajemmalle yleisölle, vaan myös tieteellisen keskustelun ja tieteen tuottamisen avoimuus erilaisille näkökulmille ja toimintatavoille. Virallisen aseman saanut tiede näyttäytyy monissa konteksteissa hyvin eksklusiivisena. Virallisen tieteen eriytyminen syvälliseen paikalliskokemukseen perustuvasta tiedosta ja tästä seuraava polarisoituminen voivat asettaa yhteiskunnan eri jäsenet suhteeseen, jota värittävät epäluottamus sekä toisen arvostuksen puute. Paikallisen tason olosuhteiden tunnistaminen osana avointa tiedettä luo edellytyksiä kokonaisvaltaisemmalle ja oikeudenmukaisemmalle ratkaisukentälle myös ilmastokysymysten suhteen. Tutkitun tiedon avoimuus sekä keskustelun ja toimintakulttuuriin laajentaminen esimerkiksi kansalaistieteen myötä ovat askeleita oikeaan suuntaan. Salmen viesti sekä ilmasto-oikeudenmukaisuuden että avoimen tieteen päämäärien saavuttamiseen on selvä: “Ihmisiä on kohdeltava oman asuinpaikkansa asiantuntijoina – ajattelevina, teoretisoivina toimijoina.”
Teksti: Anni Rastas & Jonni Karlsson
Artikkeli on osa AVOTT-sihteeristön Avoin tiede + Open for Climate Justice -juttusarjaa ja kansainvälistä Open Access -viikkoa. Juttusarjan lisäksi AVOTT-tileillä tehdään viikon ajan somenostoja juttusarjan sisällöistä.
Lue myös:
Avoinna ilmasto-oikeudenmukaisuudelle
Ympäristötutkimus ei käänny poliittisiksi toimiksi itsestään
Luonnon ja ympäristön tutkimuksen etiikka avoimena eettiselle tarkastelulle