Avoinna ilmasto-oikeudenmukaisuudelle

Vuoden 2022 kansainvälisen Open Access -viikon 24.10.–31.10. teemana on Open for Climate Justice: Avoinna ilmasto-oikeudenmukaisuudelle. Ilmasto-oikeudenmukaisuudella viitataan pyrkimykseen vähentää ilmastonmuutoksen aiheuttaman kärsimyksen keskittymistä tietyille alueille ja ihmisryhmille. Kysymys ilmasto-oikeudenmukaisuudesta tuo esille nykytilanteen, jossa ilmastokriisin seuraukset eivät jakaudu tasapuolisesti, vaan poliittiset valtasuhteet vaikuttavat siihen, kuinka voimakkaasti muutokset ilmastossa ja ympäristöissä vaikuttavat eri yhteisöjen ja väestöryhmien mahdollisuuksiin elää turvallisesti ja kestävästi. 

Eri väestöryhmien välillä on lisäksi suuria eroja mahdollisuuksissa ilmastokriisiin liittyvän tiedon tuottamiseen, levittämiseen sekä hyödyntämiseen. Kuinka perustellaan se, että yksi yhteisö saa toista enemmän tietoa ja valmiuksia kohdata globaali kriisi? Avoin tiede demokratisoi tieteen tuottamista ja käyttöä edistämällä monimuotoisuutta tutkijoiden parissa, helpottamalla päätöksentekijöiden ja kansalaisten pääsyä tutkitun tiedon äärelle sekä tarjoamalla muillekin kuin tutkijoille tilaisuuden osallistua tutkitun tiedon tuottamiseen.

Kenen ilmastotiede?

Ilmastonmuutos ja siihen linkittyvät ekologiset sekä yhteiskunnallis-poliittiset syyt ja seuraukset ovat jatkuvan tutkimuksen kohteena. Globaali tiedeyhteisö fysiikasta taiteentutkimukseen on tarttunut toimeen löytääkseen vastauksia kriisin hillitsemiseksi ja sen aiheuttamiin muutoksiin sopeutumiseksi. On kuitenkin perusteltua kysyä, kenellä on tällä hetkellä mahdollisuus tuottaa ja hyödyntää tietoa ilmastokriisistä.  

Yksi näkökulma, joka herättää kysymyksiä ilmastokriisiin liittyvän tutkimustiedon tuotannosta ja käytettävyydestä, on tieteen julkaisukieli. Erityisesti luonnontieteissä valtaa pitää englanninkielinen julkaiseminen. Eksklusiivinen, maksullinen, vieraalla kielellä esitetty ja vaikeaselkoinen tiede rajoittaa kansalaisten mahdollisuuksia tehdä päätöksiä perustuen ajankohtaiseen tutkittuun tietoon. Suomessa peruskoulutus, englannin kielen hallinta ja tietotekniikan laajuus tarjoavat suurelle osalle yhteiskunnasta mahdollisuuden päästä halutessaan käsiksi tutkimustietoon sen jossakin muodossa. Kuitenkin suuri osa ilmastonmuutokseen liittyvästä tutkimuksesta on akateemista englantia taitamattomalle saavuttamattomissa. Julkaisufoorumin pääsihteeri Janne Pölönen Monikielisen tiedeviestinnän Helsinki -aloitteesta korostaa monikielisen tiedeviestinnän tärkeyttä: ”Kansainvälisimmänkin tieteen vaikuttavuus edellyttää monikielistä ja -muotoista tiedeviestintää, jotta tutkittu tieto tavoittaa päätöksentekijät, ammattilaiset ja suuren yleisön, ja kasvattaa tiedepääomaa. Monikielisyys on avoimen tieteen elinehto.”

Avoimuus ja yleistajuisuus mahdollistavat kansallisia voimavaroja

Kansalaisten mahdollisuus tuoda esiin kriittisiä kysymyksiä ja keskustella ajankohtaisista teemoista on keskeinen osa demokraattista yhteiskuntaa. Myös ilmastonmuutoksen hillinnässä kansalaisaktivismilla on yhteiskunnallisesti suuri merkitys. 

Monet kansalaisjärjestöt perustavat toimintansa vahvasti tieteelliseen tutkimukseen ja tuovat osaltaan tiedettä laajempaan keskusteluun. Erityisesti ilmastokriisiin liittyvä tieteellinen tutkimus ei kuitenkaan usein ole kansalaisille yhtä helposti lähestyttävää kuin alan ammattilaisille. Suomen ja erityisesti yritysten hiilineutraalisuutta ajavassa Hiilivapaa Suomi -kampanjassa vaikuttava Tampereen yliopiston matematiikan professori Esko Turunen kertoo, että jopa korkeakoulutetut aktivistit törmäävät usein vaikeuteen ymmärtää ilmastokriisiin liittyvää tieteellistä tutkimusta: “Ongelma on se, että saatavilla oleva tieteellinen tieto on hyvin tiedespesifiä, eikä sitä ole kirjoitettu suurelle yleisölle.”

Jos tutkimustieto ei tule ymmärretyksi muiden kuin alan asiantuntijoiden toimesta, ei tieto saavuta päätöksentekijöitä eikä kansalaisia tarpeeksi laajasti. “Demokraattisessa yhteiskunnassa päätöksenteon tulee perustua tieteelliseen, tutkittuun tietoon, jota tiedeyhteisö tuottaa. Kun kansalaiset valitsevat päättäjät, tulee tämän tutkitun tiedon olla saatavilla sellaisessa muodossa, että tavallinen kadunmies sen ymmärtää”, Turunen alleviivaa. Hän korostaa ilmastonmuutosta ja fossiilisten polttoaineiden käyttöä yhteiskunnallisena, ei vain teknisenä, kysymyksenä, jonka vuoksi kaikkien alojen tiedettä tarvitaan avoimessa ja saavutettavassa muodossa: “Meidän ympäristöliikkeen aktivistien kannalta tämä koskee lähes kaikkia tieteenaloja; ei vain ympäristötiedettä, vaan myös niin tekniikkaa, yhteiskunta- ja taloustieteitä, biologiaa kuin lääketiedettäkin.” 

“Demokraattisessa yhteiskunnassa päätöksenteon tulee perustua tieteelliseen, tutkittuun tietoon, jota tiedeyhteisö tuottaa. Kun kansalaiset valitsevat päättäjät, tulee tämän tutkitun tiedon olla saatavilla sellaisessa muodossa, että tavallinen kadunmies sen ymmärtää.”

Ratkaisuja Turunen hakee laajempaan ymmärrettävyyteen keskittymisestä julkisesti rahoitetun tutkimuksen rakenteissa: “Kun Suomessa rahoitetaan tutkimusta, niin yhtenä tutkimuksen tai ainakin julkisesti rahoitetun tutkimuksen kriteerinä pitäisi olla se, että oikeasti panostettaisiin siihen, että tulokset käännettäisiin niin pitkälle kuin mahdollista tavallisen ihmisen ymmärrettäväksi.” 

Turunen ehdottaa yleistajuistamisen sisällyttämistä mukaan jo tutkimuksen julkaisuvaiheessa: “Aina kun joku tutkimustulos ilmestyy, niin olisi sellainen yhden sivun mittainen selvitys, että mitä tutkimus konkreettisesti sanoo. Mikä on se ydin, mitä se tutkimus on sanonut tästä asiasta.” Aktivismin kautta kerättyyn kokemukseensa viitaten Turunen kertoo, että hyvä keino tuoda tieteellistä tutkimusta laajemmalle yleisölle on kysyä hyvin konkreettisia kysymyksiä alan asiantuntijoilta suurelle yleisölle tarkoitetuissa keskustelutilaisuuksissa.

Oman tutkimuskokemuksensakin kautta Turunen kuitenkin tunnistaa, ettei tieteellisen tutkimuksen yleistajuistaminen ole helppo tehtävä. Silti siihen on väistämätöntä panostaa oikeudenmukaisen ja demokraattisen yhteiskunnan sekä päätöksenteon toteutumiseksi. 

Avoimuus vaatii kuitenkin yhteisiä pelisääntöjä 

Suomen ympäristökeskuksen ympäristöpolitiikkakeskuksen kehittämispäällikkö Salla Rantalan mukaan Suomessa ja EU-tasolla vallitsee vahva henki siitä, että kansalaisilla tulee olla pääsy yhteiseen ympäristötietoon ja avoimuus lisää osallistamista ympäristöä koskevaan lainsäädäntöön.

On kuitenkin perusteltua kysyä edelleen, kuka esimerkiksi tutkimusdataa tuottaa ja ylläpitää sekä kuka siihen pääsee käsiksi. Datan avaamisen myötä datan kontrolli siirtyy osin pois alkuperäiseltä toimijalta. Avaamiseen liittyy valta- ja kapasiteettikysymyksiä, sillä eri toimijoilla on hyvin erilaiset valmiudet avoimen datan hyödyntämiseen. Näin ollen esimerkiksi odotukset siitä, että avoin data automaattisesti edistäisi tasa-arvoa, eivät aina toteudu. ”Se, että me saamme uudentyyppisiä taloudellisia hyötyjä avoimen datan kautta, voikin itse asiassa jopa vahvistaa tietynlaisia epätasa-arvoisia asemia”, Rantala kertoo. Esimerkiksi alkuperäiskansojen ja digitaalisen datan suhdetta pohtiessa tulee Rantalan mukaan huomioida, millaista dataa tuotetaan ja missä muodossa. Data siinä muodossa kuin akateeminen tutkija sen jäsentää ja sitä käyttää ei todennäköisesti ole edes kovin relevanttia alkuperäiskansoille, koska he eivät välttämättä määrittele sen arvoja samalla tavalla.

Toisaalta avoin ympäristödata on myös paljastanut väärinkäytöksiä, kuten metsähakkuita kielletyillä alueilla, sekä jopa ympäristörikoksia. Avoimen datan suhde kestävään kehitykseen pitää siis sisällään sekä sudenkuoppia että mahdollisuuksia. Yhteisten pelisääntöjen avulla voidaan Rantalan mukaan kuitenkin varmistaa niin yhdenvertaisuus kuin kestävän kehityksen päämäärien tehokas tavoittelu.

Ilmasto-oikeudenmukaisuus ei ole tulevaisuuden tavoite vaan tämän päivän välttämättömyys.

Tutkitulla tiedolla on valtaa. Koronavirus on näyttänyt, että tutkimustietoa voidaan jakaa yli valtiorajojen ja maksumuurien, silloin kun kyseessä on globaali kriisi. Tiedon avaaminen mahdollisti osaltaan polun kohti tilanteen ratkaisuja. Kyseessä on tieteen sekä erityisesti sen avoimuuden riemuvoitto, joka pakottaa kysymään, onko meillä varaa jättää käyttämättä avoimuuden kaltaisia voimavaroja, kun etsimme ratkaisuja muihinkin yhteiskuntien turvallisuutta, tasapainoa ja kestävyyttä uhkaaviin kriiseihin. Ilmastokriisi on äärimmäisen monimutkainen ilmiö, jonka ratkaisut vaativat kaikkien tieteenalojen sekä esimerkiksi kansalaisaktivismin ja yhteiskunnallisten sektoreiden toimijoiden ponnisteluja. Tiedon täytyy kuitenkin tavoittaa ihmisiä ja yhteiskuntia laajasti ollakseen vaikuttavaa. 

Tiedon levittämiseen tarvitaan monikielistä tiedeviestintää, yleistajuistamista sekä yhteisiä pelisääntöjä, joiden myötä saavutettu monimuotoisuus monipuolistaa tieteellistä keskustelua ja ratkaisuja yhteiskunnallisiin haasteisiin. Avoin tiede luo mahdollisuuksia monimuotoisemman ratkaisukentän muodostumiselle. Lisäksi vastuullinen avoimuus purkaa parhaimmillaan tietoon liittyviä epätasa-arvoisia rakenteita ja monimuotoistaa tieteellistä keskustelua. 

Juttua varten on haastateltu aktivisti ja professori Esko Turusta, pyydetty kommentti Julkaisufoorumin pääsihteeri Janne Pölöseltä sekä käytetty luvan kanssa avuksi SYKE:n ympäristökeskuksen kehittämispäällikkö Sallan Rantalasta aiemmin tehtyä haastattelua. 

Haastattelu: Anni Rastas

Teksti: Jonni Karlsson & Anni Rastas

Uutinen on osa AVOTT-sihteeristön Avoin tiede + Open for Climate Justice -juttusarjaa ja kansainvälistä Open Access -viikkoa. Juttusarjan lisäksi AVOTT-tileillä tehdään viikon ajan somenostoja juttusarjan sisällöistä.

Tilaa avoimen tieteen uutiskirje.