Opetuksen ja oppimisen muutos - Digivisio 2030

Avoimen tieteen koordinaatiossa laadittava Oppimisen ja oppimateriaalien avoimuuden linjaus kytkeytyy monelta osin korkeakoulujen Digivisio 2030 -hankkeeseen. Haastattelimme hankkeen tavoitteista ja etenemisestä hankepäälliköinä toimivia Tuula Heideä, Sakari Heikkilää ja Kalle Huhtalaa (Digivisio 2030, CSC).

Mikä Digivisio?

Digivisio 2030 -hankkeen juuret ovat 2010-luvun lopulla tehdyssä korkeakoulujen koulutuksen ja tieteen visiotyössä. Visiotyön yhteydessä Unifi ja Arene tekivät aloitteen korkeakoulutuksen digitalisaatiota kehittävästä hankkeesta, jonka tavoitteena oli vastata oppimisen digitalisaation kysymyksiin, viedä pedagogiikkaa uudelle tasolle ja luoda korkeakoulutuksen ympärille ekosysteemiä.

Kaikki korkeakoulut liittyivät mukaan Digivisio 2030 -hankkeeseen. Hankkeen ylin päätöksentekoelin on pääosin korkeakoulujen rehtorien muodostama yleiskokous, ja sen operatiivisesta ohjaamisesta vastaa yleiskokouksen valitsema ohjausryhmä. Ohjausryhmän asettamien tavoitteiden käytännön toteuttamisesta vastaa CSC:llä toimiva hanketoimisto. Hanketoimistoon rekrytoitiin hankejohtaja vuoden 2020 loppupuolella, ja varsinainen toiminta pääsi kunnolla käynnistymään 2021.

”Digivision ytimessä ei ole mikään yksittäinen tekninen toteutus, vaan opetuksen ja oppimisen muutos”, Kalle Huhtala kiteyttää. Digivision alla on meneillään monia kehityssuuntia, mutta kaiken keskiössä ovat oppijat – sekä perinteiset tutkinto-oppijat että jatkuvat oppijat.

Digivisio 2030 on siis konkreettinen esimerkki Oppimisen ja oppimateriaalien avoimuuden linjauksessa tavoitellusta opetuksen ja oppimisen yhteistyön lisäämisestä. ”Kehitetään yhteisiä toimintatapoja ja työkaluja ja hyödynnetään laajemmin kaikkien osaamista”, Huhtala kuvailee. Kehitettäviä yhteisiä toimintatapoja on vaikkapa koulutustarjonnan yhteismitallinen kuvaaminen, joka tekee opintojaksoista helposti vertailtavia. Oppijan on helpompi löytää samantyyppisistä kursseista itselleen sopivin toteutus, tarjonnan päällekkäisyydet vähenevät ja samasta aiheesta voidaan toteuttaa kursseja eri tahojen yhteistyönä.

Oppimista joustavasti ja saavutettavasti saataville

Yhtenä Digivision tavoitteena on, että korkeakoulutuksen tarjonnan piiriin saadaan uusilla ratkaisuilla ja oppimismahdollisuuksilla oppijoita, jotka eivät aiemmin sen piirissä ole olleet. Tässä Digivisio kytkeytyy Parlamentaarisen jatkuvan oppimisen uudistuksen yhteydessä työstettävään Jatkuvan oppimisen digitaaliseen palvelukokonaisuuteen (JOD). Kun JOD-kokonaisuus kattaa koko koulutuksen, Digivision roolina on rakentaa korkeakoulujen osuutta, joka kulkee työnimellä ”Jatkuvan ja joustavan oppimisen tarjotin”. Suunnitelmissa on, että tarjotin julkaistaan vuoden 2023 aikana ja sinne lisätään vaiheittain opintotarjontaa: aluksi epävirallisempia opintoja, sitten avoimen korkeakoulun tarjontaa ja lopulta kaikki opinnot, mitä korkeakoulut tarjottimelle haluavat tuoda.

Jatkuvan ja joustavan oppimisen tarjotinta tukee Digivisiossa tehtävä digipedagogiikan kehitystyö. ”Punaisena lankana on tukea opettajien osaamista digitalisaation myötä muuttuvassa maailmassa”, Tuula Heide kertoo. Tuloillaan ovat muun muassa laadukkaan digiopetuksen kriteerit.

Oppijoiden kasvava monimuotoisuus synnyttää tarpeita oppimisen saavutettavuuden lisäämiseen, joten on luontevaa, että aihetta käsitellään myös Digivisiossa. Esimerkiksi oppimateriaalien ja erityisesti videoiden saavutettavaksi tekeminen tulee vaatimaan korkeakouluilta paljon resursseja, etenkin jos videoiden tekstittämistä ja kääntämistä helpottavat tekoälysovellukset eivät kehity riittävästi. Yhteistyö korkeakoulujen välillä muun muassa tässä asiassa olisi resurssiviisasta, pohtii Heide.

Omaa tai jaettua dataa

Osana JOD-kokonaisuutta Digivisiossa rakennetaan myös oppijoiden henkilökohtaista profiilia, johon kertyvät tiedot kaikista hänen suorittamistaan opinnoista ja tulevaisuudessa myös virallisen koulutuksen ulkopuolella tapahtuvasta oppimisesta. Ajatuksena on, että oppijalla säilyisi sama identiteetti varhaiskasvatuksesta aina eläkeiän opintoihin saakka. ”Koulutussektorikohtaiset profiilit vain vaikeuttaisivat oppijan elämää”, Sakari Heikkilä tiivistää.

Oppijan henkilökohtaiseen profiiliin kertyy paljon oppijan itsensä hallinnoitavissa olevaa omadataa, joka parhaimmassa tapauksessa voisi hyödyttää häntä esimerkiksi työnhaussa tai oppimisen suunnittelussa. ”Kun dataa kertyy lapsuudesta asti, sen arvo kasvaa ja käyttömahdollisuudet monipuolistuvat. Etenkin jos pelkkien arvosanatietojen lisäksi mukaan tulee henkilökohtaisempia tietoja oppijan tavoitteista ja toiveista, tekoälyn avulla voitaisiin antaa hyvin tarkkaa ohjausta”, Huhtala kertoo.

Oppijan omadatan lisäksi korkeakoulujen oppimisympäristöihin ja muihin järjestelmiin kertyy kaikenlaisia lokitietoja ja niihin perustuvaa oppimisanalytiikkaa. Näiden datamassojen jakaminen voisi olla hyödyksi opintosisältöjen ja opintotarjonnan suunnittelussa sekä opintosuosituksia tekevän tekoälyn rakentamisessa. Anonymisoidun oppimisanalytiikkadatan jakaminen onkin yksi Digivisiossa mietinnässä olevista kysymyksistä. ”Täytyy hahmotella, mihin dataa kertyy, koska Digivision puitteissa ei luoda oppimisalustaa, mutta sitä voi olla haettavissa rajapintojen kautta eri järjestelmistä”, Huhtala toteaa.

Tutkimusdatan osalta nousee usein kysymyksiä omistajuudesta ja tietosuojasta, ja sekä oppijan omadata että jaettavaksi tarkoitettu oppimisanalytiikkadata ovat tässä suhteessa samanlaisia. ”Iso kysymys on datan näkyvyys. Esimerkiksi osaan omadatasta korkeakoululla voi olla pääsy julkisen tehtävän nojalla, osasta taas oppijan pitää pystyä itse päättämään, ketkä sitä voivat katsoa”, Heikkilä selittää. Oma haasteensa tulee siitä, että oppijat saavat liikkua vapaasti korkeakoulusta toiseen: saavatko korkeakoulut nähdä toisissa korkeakouluissa suoritettuja opintoja? Pohdittavana Digivisiossa on myös se, mikä taho merkitään koko kokonaisuuden rekisterinpitäjäksi.

Oppimateriaalien jakamisen haasteet

Datan lisäksi Digivisiossa puhututtavat oppimateriaalien jakamiseen ja yhteiskäyttöön liittyvät kysymykset. Jakamisen kitkakohdat voivat olla hyvin erilaisia eri koulutusaloilla. ”Digipedagogiikassa on tunnistettu haasteeksi, että tietyillä aloilla, kuten lääketieteessä, materiaalit saattavat olla sensitiivisiä ja siksi hyvin hankalia tai jopa mahdottomia jakaa”, Heide kertoo.

Sensitiivisyyden lisäksi haasteita synnyttävät materiaalien rajalliset käyttöoikeudet. Etenkin kaupallisten oppimateriaalien lisensseissä on usein määritelty tiukat rajat materiaalien käyttäjämäärille. ”Kun korkeakoulu avaa opetustarjontaansa muillekin kuin omille tutkinto-oppijoille, lisenssien rajat voivat tulla nopeasti eteen”, Heikkilä toteaa. Näin oppijoiden vapaa liikkuvuus haastaa kirjastoja tekemään enemmän yhteistyötä, kun ne käyvät neuvotteluja oppimateriaalikustantajien kanssa.

Kaikkien suomalaisten korkeakoulujen allekirjoittamassa Avoimen tieteen ja tutkimuksen julistuksessa on sitouduttu tekemään avoimien oppimateriaalien laatimisesta, hyödyntämisestä ja yhteiskehittämisestä osa korkeakoulutuksen arkea. Myös Digivision puitteissa tehdyt oppimateriaalit ovat oletusarvoisesti avoimella lisenssillä julkaistuja.

Oppimisen ekosysteemi

Jatkuvan oppimisen edistämisen lisäksi Digivisiossa pyritään madaltamaan korkeakoulutuksen raja-aitoja yhteiskuntaan muullakin tavoin. Yksi tärkeä tekijä on vastata yksityisten, julkisten ja kolmannen sektorin organisaatioiden oppimistarpeisiin. ”Toki nytkin korkeakoulut tekevät yritysyhteistyötä ja tarjoavat maksullista koulutusta, mutta ajatuksena on toteuttaa yhteistyötä tulevaisuudessa yhteisillä säännöillä ja toimintatavoilla”, Huhtala kertoo.

Tavoitteena on luoda oppimisen ekosysteemi, johon korkeakoulujen lisäksi myös muilla toimijoilla olisi mahdollisuus tuoda koulutustarjontaa. Ennen kuin ekosysteemi on pystyssä, edessä on vielä paljon työtä erilaisten teknisten rajapintojen kanssa. Ekosysteemi vaatii myös markkinointiin liittyviä toimenpiteitä: jotta ekosysteemiin saataisiin toimijoita, siihen kuulumisesta täytyy olla hyötyä. Huhtala summaa: ”pitää levittää muuhun yhteiskuntaan tietoisuutta koulutustarjonnasta ja synnyttää tarpeita sen hyödyntämiselle”.

Teksti: Ilmari Jauhiainen (AVOTT-sihteeristö)
Kuva: SpaceX, Unsplash