Työn ja koulutuksen liitto

Avoimen tieteen koordinaatiossa laadittavan Oppimisen ja oppimateriaalien avoimuuden linjauksen yhtenä päämääränä on mahdollistaa jatkuvaa oppimista. Näin linjaus kytkeytyy 2019 alkaneeseen parlamentaariseen jatkuvan oppimisen uudistukseen. Haastattelimme uudistuksesta erityisasiantuntija Saara Ikkelää (OKM) ja opetusneuvos Ulla Mäkeläistä (OKM).

Mitä uudistetaan?

Parlamentaarinen jatkuvan oppimisen uudistus on hallitusohjelmassa määritelty hankekokonaisuus, jossa pyritään parantamaan koulutuksen kysynnän ja tarjonnan kohtaamista ja varmistamaan kansalaisten kouluttautumisen edellytyksiä. 2020 valmistuivat uudistuksen linjaukset, joissa määriteltiin kolmen eri teeman alle jaoteltuja tarkempia toimenpiteitä.

Ensimmäisenä teemana on jatkuvan oppimisen kytkeminen osaksi työelämää. Ajatuksena on madaltaa työelämän ja kouluttautumisen välisiä raja-aitoja. Tämä tarkoittaa toisaalta sitä, että koulutus- ja oppimismahdollisuuksien kirjo tuodaan paremmin näkyväksi työnantajille ja työntekijöille ja että koulutustarjontaa kehitetään työelämän tarpeisiin. Toisaalta madaltaminen tarkoittaa myös sitä, että työelämäkin nähdään yhtenä oppimisen paikkana ja että työssä hankittu osaaminen tunnustetaan nykyistä paremmin myös koulutusjärjestelmässä.

Toisena teemana on jatkuvan oppimisen palvelujärjestelmän uudistaminen. Ikkelän mukaan tämä on monisyinen kokonaisuus, jossa yksi merkittävä säie on ennakoinnin kehittäminen ja  koulutustarjonnan uudistaminen. Tavoitteena on, että työikäisillä on nykyistä paremmat mahdollisuudet kehittää osaamistaan ennakoivasti, kun työelämän osaamistarpeet muuttuvat. Tässä merkittävää roolia esittää 2021 toimintansa aloittanut Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus (JOTPA), jonka tehtävänä on analysoida työelämän osaamistarpeita ja analyysin pohjalta rahoittaa tarvittavaa koulutusta.

Toinen merkittävä säie palvelujärjestelmän uudistamisessa on digitaalisuuden hyödyntäminen. Erilaisia jatkuvaan oppimiseen liittyviä digitaalisia palveluita ja tietovarantoja on jo olemassa (esimerkiksi Opintopolku ja Työmarkkinatori), mutta kokonaisuus on vielä hajanainen. Tavoitteena on luoda Jatkuvan oppimisen digitaalinen palvelukokonaisuus (JOD), jossa nykyiset palvelut on yhdistetty yhtenäiseksi kokonaisuudeksi ja myös uusia tapoja hyödyntää digitaalisuutta on kehitetty.

Kolmantena teemana on jatkuvan oppimisen saavutettavuuden varmistaminen. Ideana on esimerkiksi kehittää ja lisätä koulutuksessa aliedustettujen ryhmien hakevaa toimintaa ja toisaalta varmistaa, että etuusjärjestelmä mahdollistaa jatkuvan oppimisen.

Entäpä korkeakoulut?

Kun jatkuvasta oppimisesta tulee osa myös korkeakoulujen toimintaa, nousee helposti mieleen kysymys, millä resursseilla uudet oppijat koulutetaan. Mäkeläinen nostaa esiin mm. Itä-Suomen yliopiston akateemisen rehtorin Tapio Määtän esittämän ajatuksen koulutuksen monikäyttötuotteista: samoja sisältöjä ja samaa opetusta voidaan käyttää sekä osana tutkintokoulutusta että jatkuvaa oppimista. Näin pitkälti jo onkin - esimerkiksi avoin korkeakoulutarjonta on tutkinnon osista muodostuva kokonaisuus. Kun samoja asioita ei opeteta erikseen eri ryhmille, jatkuvan oppimisen edellyttämä lisäresurssitarve on vähäisempi.

Monikäyttöisyyden mahdollistaa koulutuksen digitoitumiskehitys, Mäkeläinen toteaa. Jo tutkintokoulutuksen kohdalla on tarpeen miettiä, mitkä opintojaksot voisi suorittaakin digitaalisesti etäopiskeluna tai jopa MOOC-muotoisena kurssina. Digitarjonta mahdollistaa saman asian opettamisen useammille henkilöille samoilla resursseilla ja tekee näin opintojaksojen avaamisesta laajemmille yleisöille helpompaa.

Yksi mahdollinen seuraus koulutuksen digitalisoitumisesta on avoimen korkeakoulutuksen ja tutkintokoulutuksen rajojen entistä suurempi madaltuminen, Mäkeläinen pohtii. Näin esimerkiksi nuoret pystyisivät aloittamaan oppimisen ennen tutkinto-oikeuden saamista ja hyödyntämään avoimen väylää joustavasti tutkinto-opiskelijaksi siirtyessään.

Avoimen korkeakoulutuksen uudistaminen vaatisi Mäkeläisen mukaan tarkempaa pohdintaa, miten korkeakoulut näkevät avoimen korkeakoulutuksen osana omaa toimintaansa: onko se elimellinen osa kyseisen korkeakoulun opiskelijavalintaa vai näkeekö korkeakoulu sen esimerkiksi enemmänkin yleiseen sivistystarpeeseen vastaavana tarjontana? Myös avoimeen korkeakoulutukseen hakeutuvien kysyntäkäyttäytymistä olisi syytä tutkia lisää.

Räätälöintiä työelämään

Yksi tärkeä osa jatkuvan oppimisen edistämistä on korkeakoulutuksen ja työelämän välisen yhteistyön lisääminen esimerkiksi erilaisten räätälöityjen koulutusten järjestämisellä. Jokin tutkinnonosa ei välttämättä ole kaikille työnantajille ja työntekijöille yhtä merkittävä, tai jos onkin, sitä voisi silti muokata hieman kunkin työnantajan ja työntekijän tarpeisiin. Myös tutkimuksella ja TKI-toiminnalla voisi olla jotain annettavaa opintojaksojen räätälöinnissä, Mäkeläinen miettii.

Mäkeläinen muistuttaa myös, että jo nyt työnantajat voivat tilata korkeakouluilta tutkintoja jopa EU-kansalaisille, mutta mahdollisuudesta ei olla laajasti tietoisia. Yleensäkin työnantajat ovat todenneet, että koulutusta toki korkeakouluista saa, jos osaa kysyä, mutta kovin helposti tietoa mahdollisista koulutuksista ei ole saatavilla. Mäkeläinen painottaakin korkeakoulujen vastuuta huolehtia globaalin huippututkimuksen lisäksi myös siitä, että korkeakoulut ovat kansainvälisesti kilpailluilla koulutusmarkkinoilla edelleen kiinnostavia yhteistyökumppaneita oman alueen työnantajille.

Digitaalisuuden mahdollisuuksia

Parlamentaarisessa jatkuvan oppimisen uudistuksessa valmisteltava JOD-kokonaisuus näkyy myös korkeakouluissa ja kietoutuu erityisesti korkeakoulutuksen Digivisioon. Tavoitteena olisi yksi palvelu, josta oppijat ja työnantajat näkisivät, millaisia opintojaksoja on saatavilla eri koulutuksen tarjoajilla, esimerkiksi korkeakouluilla. Näin esimerkiksi työnantaja pystyisi heti näkemään, millaisilla koulutuksilla pystyisi vahvistamaan esimerkiksi henkilöstönsä kyvykkyyksiä kohti vihreää siirtymää.

Yksittäisen oppijan kannalta sama palvelu palvelisi häntä läpi elämän. Palveluun kertyisi omadataa esimerkiksi oppijan käymistä koulutuksista, jota hän pystyisi hyödyntämään suunnitellessaan uusien opintojaksojen valikoimista. Oppimistarjonnan lisäksi palvelu myös opastaisi häntä haluamaansa tavoitteeseen ja neuvoisi koulutuksen nivelkohtien yli, esimerkiksi korkeakoulutukseen siirryttäessä. Koneellisen ohjaamisen rinnalla toki säilyisi myös mahdollisuus henkilökohtaiseen ohjaamiseen, kuten korkeakoulujen ura- ja rekrytointineuvontaan, Mäkeläinen lisää.

Vapaan sivistystyön puolella on käynnistymässä kehitystyö digitaalisesta osaamismerkkijärjestelmästä.  Pienet osaamiskokonaisuudet, nk. Microcredentials, on ajankohtainen keskustelunaihe kansallisessa jatkuvan oppimisen uudistuksessa kuten myös koulutussektorin EU-agendalla.  Suomalaisten korkeakoulujen kannalta pienet osaamiskokonaisuudet eivät ole perustavanlaisesti uusi asia, sillä jo nyt korkeakoulututkinnot ovat modulaarisia eli pienistä paloista koostuvia. Sisällöllisesti pienet osaamiskokonaisuudet voisivat Mäkeläisen mukaan kannustaa korkeakouluja luomaan räätälöityjä opintojaksoja, jotka eivät olisi vain palasia korkeakoulututkinnoista.

Moninaisuus on rikkautta

Oppimisen ja oppimateriaalien avoimuuden linjauksesta saaduissa kommenteissa on välittynyt huolta, että jatkuvan oppimisen myötä kasvava tarve aiemmin hankitun osaamisen tunnustamiseen lisää oppimisen tukipalvelujen työtä. Mäkeläinen ymmärtää huolen. Osaksi ratkaisu voi hänen mukaansa olla pienten osaamiskokonaisuuksien määrittelyiden tarkentamisessa, kenties myös eräänlaisen brändin rakentumisessa. Jos pienet osaamiskokonaisuudet saavat vankemman statuksen ja tunnistetun muodon,  voi se helpottaa osaamisen tunnustamiseen liittyvää työtä.

Digitaaliset järjestelmät eivät kuitenkaan ratkaise kaikkea, Mäkeläinen myöntää. Oppijoiden moninaisuus on joka tapauksessa lisääntymässä senkin takia, että oppijat liikkuvat yhä enemmän valtioiden rajojen yli. Lisäksi jo jatkuvan oppimisen uudistukseen sisältyvä ajatus työssä oppimisen näkyväksi tekemisestä tuo muutoksia osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen käytäntöihin. Mäkeläinen peräänkuuluttaakin valmiutta moninaisuuteen. Oppijoiden moninaisuus olisi hyvä nähdä rikkautena, joka antaa myös korkeakoulujen henkilökunnalle mahdollisuuden oppia uutta.

Teksti: Ilmari Jauhiainen (TSV, AVOTT-sihteeristö)
Kuva: Ulla Mäkeläinen (vasemmalla) ja Saara Ikkelä