Korkeakoulu- ja tutkimusyhteisössä on toimijoita, joille esimerkiksi oppikirjojen myyminen tai kaupallisen koulutuksen järjestäminen on taloudellisesti tärkeää. Miten ajatus oppimisen avaamisesta sopii yhteen tämän kanssa?
Tieto- ja oppikirjoja kirjoittava tutkija tai näitä teoksia kustantava tieteellinen seura saattaa kokea suoraksi uhaksi omalle elannolleen, että samasta aiheesta on avoimesti saatavilla materiaalia. Vastaavasti korkeakoulut saattavat pitää haasteellisena samanaikaisesti sekä avata opetustaan että myydä koulutuspalveluja kansainvälisillä markkinoilla.
Huolet ovat ymmärrettäviä, mutta ne eivät ole silti syy olla vastaamatta avoimen oppimisen haasteisiin. Erilaisia informaation- ja tiedonlähteitä ja jopa kokonaisia oppimiseen laadittuja verkkokursseja on jo vapaasti saatavilla. Kaupallistamisen haasteet eivät siis häviä, vaikka päättäisimme sulkea kaiken suomalaisen opetuksen ja oppimateriaalit suojamuurien taakse. Onkin parempi miettiä yhteinen kanta, miten oppimista avataan mahdollisimman vastuullisesti.
Vapaus päättää
Oppimisen ja oppimateriaalien linjauksen yksi pääajatus on, että oppimisen ja oppimateriaalien avaaminen perustuu vapaaehtoisuuteen ja avaamiseen kannustetaan esimerkiksi meritoitumiskäytäntöjen avulla. On siis yksittäisen opettajan tai tutkijan päätettävissä, yrittääkö hän hyötyä omasta osaamisestaan kirjoittamalla kaupallisen tietokirjan vai meritoitumalla laadukkaiden avoimien oppimateriaalien tekijänä – hän voi jopa päättää tehdä osittain molempia.
Korkeakouluille linjauksessa asetetaan hieman enemmän velvoitteita avoimen oppimisen edistämiseen esimerkiksi tarvittavien tukipalveluiden ja koulutuksen tarjoamisella. Silti korkeakouluille jää paljon sananvaltaa miettiä, mitä avataan. Mikään ei estä korkeakouluja avoimen oppimisen edistämisen rinnalla kaupallistamasta esimerkiksi yrityksille suunnattuja koulutuspalveluita.
Ei joko-tai, vaan sekä-että
Avoin oppiminen ja oppimateriaalit eivät välttämättä vain vähennä toimijoiden tuloja, vaan ne saattavat osaltaan edesauttaa uusien tulonlähteiden syntymisessä. Yhden selkeän esimerkin tarjoavat muun toiminnan markkinointiin liittyvät mahdollisuudet. Vaikkapa tieteellinen seura voi oman alansa avoimilla oppimateriaaleilla tai opetustapahtumilla levittää tietoa omasta toiminnastaan ja saada jopa lisää jäsenistöä. Vastaavasti korkeakoulun avoimesti jakama verkkokurssi voi olla kaupallisilla koulutusmarkkinoilla signaali laadukkaasta toimijasta.
Nopeasti muuttuvassa korkeakoulutusympäristössä ei liene viisasta nojata vain yhteen tapaan rahoittaa opetusta, vaan rohkeasti etsiä uusia rahoitusmalleja ja tapoja kehittää esimerkiksi avoimen oppimisen pohjalta uusia tuotteita ja palveluita. Korkeakoulu- ja tutkimusyhteisön olisikin hyvä selvittää esimerkiksi kansainvälisiä esimerkkejä vertailemalla erilaisia toimivia tapoja huolehtia avoimen oppimisen taloudellisista edellytyksistä.
Uutissarjan aiemmat osat
- Avointa oppimista - kuka maksaa?
- Oppiminen avoimeksi - mutta ei pakolla
- Oppimisen linjaus vastauksena kansainvälisiin haasteisiin
- Oppimisen avoimuus osana avoimen tieteen linjausrakennetta
- Linjauksen ensimmäisen osan kommentit
Kuvan vasen puoli: Jen Theodore, Unsplash
Kuvan oikea puoli: gemma, Unsplash
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
