Niina Revon tapahtumakonsepti tuo tutkijat estradille viihdyttävien esitysten muodossa.
Niina Repo on luovan kirjoittamisen yliopisto-opettaja Turun yliopistosta. Hän on lisäksi julkaissut reilusti yli kymmenen kaunokirjallista teosta, joista viimeisin, Anteeksianto, julkaistiin vuonna 2022 (WSOY). Repo tunnetaan paitsi yliopisto-opettajana, kirjailijana, käsikirjoittajana ja kolumnistina, myös Akateeminen vartti –iltojen idean äitinä.
Akateeminen vartti –illoissa eri alojen tutkijat nousevat vuorollaan lavalle pitämään lyhyen dramatisoidun luennon omasta tutkimuksestaan. Tapahtumakonseptin nimen mukaisesti kullakin tutkijalla on esitykselleen aikaa yksi vartti eli 15 minuuttia. Esityksissä yhdistyvät tiede ja taiteen tehokeinot, ja ne tarjoavat katsojilleen viihdyttävän ja helposti ymmärrettävän katsauksen tieteen tekemisen maailmaan.
Illat toteutetaan yhteistyössä Turun yliopiston ja Turun kaupunginteatterin kanssa, jotka ovat olleet projektissa mukana suunnitteluvaiheesta asti. Tämän lisäksi eri tiedekuntien edustajat ja yliopiston viestintä ovat olleet tiiviisti osana iltojen tuottamista.
Akateeminen vartti tuo tutkijat Turun Kaupunginteatterin suurelle lavalle
Akateeminen vartti –esityksiä on toteutettu tähän mennessä kahden tuotantokauden verran. Illoilla on perinteisesti ollut esityksiä yhdistävä yhteiskunnassa tai tutkimusmaailmassa ajankohtainen teema. Konsepti sai ensi-iltansa syksyllä 2021, jolloin teemana olivat näkymättömät maailmat, joita alan tutkijat ovat kartoittaneet. Toinen tuotantokausi toteutettiin syksyllä 2022, ja sen teemaksi valikoituivat tunteet.
Akateemisen vartin esiintyjähaku ei tähän mennessä ole ollut julkinen, vaan työryhmä on kartoittanut sellaisia Turun yliopistoon työsuhteessa olevia tutkijoita, joiden tiedetään olevan esiintymään orientoituneita. Periaatteena on ollut, että jokaisesta Turun yliopiston tiedekunnasta pyritään löytämään vain yksi esiintyjä.
Tutkijat ovat lähestyneet tieteen esitysellistämistä eri näkökulmista, kuten tarinallistamisen keinoin. Repo mainitsee esimerkiksi Niina Junttilan yksinäisyyttä käsittelevän teatteriesityksen, jonka osana Junttila kertoi omakohtaisen, dramaattisen kohtaamisen erään nuoren, itsetuhoisen nuoren kanssa. Kaikissa esityksissä pyritäänkin yhdistämään yksityistä ja yleistä, kokemusta ja tutkittua tietoa.
Akateeminen vartti –esitykset järjestetään Turun Kaupunginteatterin isolla näyttämöllä, jonne yleisöä on saapunut paikalle sadoittain. Yleisöltä saatu palaute on ollut erittäin positiivista, ja katsojat ovat kokeneet 15 minuutin mittaisten, elämyksellisten esitysten formaatin onnistuneeksi. “On koettu, että esitykset palvelevat tarkoitustaan. Tieteeseen pääsee sisälle eri tavalla, ja tutkimus kuulostaa kiehtovalta ja jää mietityttämään”.
Akateemiselle vartille on luvassa jatkoa kolmannen tuotantokauden muodossa, joka on jo suunnitteilla. Uuden tuotantokauden alustava teema on “rohkeus”, ja sen esiintyjät on jo rekrytoitu. Lisätietoa tapahtumasta julkaistaan Turun yliopiston ja Turun kaupunginteatterin nettisivuille lähikuukausina. Uuden tuotantokauden lisäksi tapahtumakonsepti on innostanut muita tieteen popularisoinnista kiinnostuneita toimijoita.
“Taide toimii rivien väleissä, tiede taas riveillä”
“Taiteessa kytee valtava potentiaali, mutta sitä käytetään hyväksi häkellyttävän vähän” Repo toteaa kysyttäessä taiteen roolista tieteellisen tiedon popularisoinnissa. Revon mukaan taiteellista osaamista löytyy runsaasti akateemikkojen keskuudesta, mutta ongelmaksi muodostuu viime kädessä taidekentän resurssien puute. “Arvokysymys on keskiössä. Rahat ohjataan siihen, mitä arvostetaan ja tieteen popularisoiminen esimerkiksi taiteen keinoin ei helposti kuulu niihin asioihin, joihin satsataan.”
Revon mukaan lähdettäessä popularisoimaan tiedettä taiteen keinoin on tärkeää muistaa, etteivät tietyn tutkimuksen akateeminen ja popularisoitu versio ole identtiset. “Popularisoiduissa tutkimuksissa voidaan nostaa esiin esimerkiksi jokin keskeinen tutkimustulos ja vaikkapa kiinnostavia käänteitä tutkimusmatkan varrelta.” Populaariversio ei siis pyri esittämään koko tutkimusta vaan sen tiettyjä aspekteja.
Voiko tieteen popularisoimisessa sitten olla vaarana, että vaikeita asioita yksinkertaistetaan? Repo huomauttaa, että popularisoimistakin on erilaista – samaa tutkimusta voi popularisoida sekä yleistajuisella artikkelilla että tulkintaa vaativalla taideteoksella. “Taide toimii rivien väleissä, toisin kuin tiede, joka toimii riveillä. Tieteen täytyy näyttää itsensä, mutta taide tapahtuu osittain mystisen alueella”, huomauttaa Repo taiteen ja tieteen eroista.
Onko taide avoimempaa kuin tiede? Entä mitä avoin taide voisi tarkoittaa? Repo tarkastelee kysymyksenasettelua tieteen ja taiteen erilaisten osallistumistapojen kautta.
“Avoimuuden kannalta keskeinen ero on taiteen ja tieteen jakelukanavissa. Taidetta lähtökohtaisesti jaetaan näkyville ja ihmisiä kutsutaan osallistumaan siihen aktiivisesti. Konsertit, kirjakaupat ja kirjamessut ovat suurelle yleisölle. Tiede sen sijaan lämpenee sisäänpäin, sen seminaarit on tarkoitettu tiedeyhteisölle, ei koko kansalle.”
Haastattelu ja teksti: Amanda Häkkinen (TSV)
Kuvat: Niina Repo
Tiede, taide & avoimuus -juttusarja pohtii avointa tiedettä taiteen ja visuaalisuuden näkökulmasta
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
