Taideyliopistolla avoimuutta edistetään aineistot ja vuorovaikutus edellä

 Tommi Harju on Taideyliopiston kirjastonjohtaja, yliopistokirjastojen verkosto FUNin puheenjohtaja sekä Avoimen tieteen ja tutkimuksen työryhmän puheenjohtaja Taideyliopistossa. Riikka Palonkorpi on asiantuntija Taideyliopiston tutkimuspalveluissa. Palonkorven työnkuvaan kuuluu Avoimen tieteen ja tutkimuksen työryhmän sihteeröinnin sekä kokonaisuuden koordinoinnin lisäksi tutkimuksen arvioinnin asiat sekä sihteerinä toimiminen tutkimuseettisen ennakkoarvioinnin toimikunnassa sekä tutkimuksen ja tohtorikoulutuksen johtoryhmässä. 

Taideyliopiston yhteinen Avoimen tieteen ja tutkimuksen työryhmä on perustettu vuonna 2020, mutta avoimella tieteellä on Taideyliopistossa pidemmät juuret. Taideyliopiston ensimmäinen oma aineistopolitiikka on valmistunut jo vuosina 2015-2016 ja tällä hetkellä käytössä on jo kolmas aineistopolitiikan versio. Vuodesta 2020 työtä on tehty tiiviissä työryhmässä. Työn tuloksena on valmistunut oma julkaisupolitiikka sekä pitkällä luonnosvaiheessa oleva laajempi avoimen tieteen sateenvarjopolitiikka. Harjun mukaan ensi vuonna tarkoituksena on päästä toden teolla käsiksi avoimeen oppimiseen. 

“Työryhmään sisältyvät kirjaston ja tutkimuspalveluiden edustus sekä erittäin tärkeäksi koettu edustus tutkijoilta eri osa-alueiden kattamiseksi. Liikkeelle on lähdetty kiinnostuksesta ja osaamisesta”, Palonkorpi kertoo. 

Sekä kirjasto että tutkimuspalvelut ovat keskitettyjä palveluja Taideyliopistossa ja tarjoavat palveluja kaikille. Eri osa-alueiden kattaminen on tärkeää, sillä taiteen ja tutkimuksen rajapinnalla menetelmät ovat moninaisia. ”Voi olla konsertteja, performansseja, tanssia, kuvataiteen puolella näyttelyitä”, Palonkorpi luettelee. ”Todella moninainen kenttä, jossa on lisäksi laajaa alakohtaista vaihtelua.” 

”Taiteellisessa tutkimuksessa näkökulma, tai lähtökohta on välillä hyvin erilainen kuin perinteisessä tutkimuksessa. Esimerkiksi tietyn taiteellisen prosessin tutkiminen itsessään voi olla erittäin tärkeää, ja se kuinka prosessi kehittyy. Tämä tuottaa erilaisia tuotoksia ja aineistoja tukipalveluiden pohdittavaksi”, Harju pohtii muistuttaen lisäksi, että Taideyliopistossa tehdään muutakin kuin taiteellista tutkimusta. Kuitenkin nimenomaan taiteellinen prosessi tutkimuksessa ja esimerkiksi tutkimukseen sisältyvät taiteelliset produktiot haastavat Harjun mukaan kiinnostavalla tavalla pohtimaan erilaisia ratkaisuja. “Tutkimuksen osien säilyttäminen, arkistointi ja koko prosessi saattaa olla hyvinkin poikkeuksellinen”, Palonkorpi jatkaa. 

Yhteisen suunnan mukaisesti omien erityispiirteiden ehdoilla 

Pisimmällä avoimen tieteen ja tutkimuksen osa-alueista ollaan myös Taideyliopistossa julkaisemisessa, mutta aineistot tulevat hyvänä kakkosena. ”Aineistopolitiikasta on tosiaan jo kolmas versio käytössä, mutta aihe on Taideyliopiston kannalta laajempi ja haastavampi”, Harju kertoo. Kotimaan yliopistokentän keskiarvoa mukaillen eniten tehtävää Taideyliopistossa on vielä avoimen oppimisen ja oppimateriaalien saralla. Avointen oppimateriaalien osalta Taideyliopistossa – erityisesti Teatterikorkeakoulusssa – oppimateriaalien tekemisessä on Harjun mukaan pitkät perinteet, mutta muuttuvat alustat ja niiden vieminen esimerkiksi avointen oppimateriaalien kirjastoon on vielä selvittämättä. Uusien palvelujen linkitys olemassaoleviin palveluihin ei ole aina ihan yksinkertaista ja prosesseissa lienee aina parannettavaa. Myös tekijänoikeudet korostuvat Taideyliopiston oppimateriaalien avaamisessa. ”Se ei ole este avoimuudelle, mutta tällä alalla se on kysymys, joka on aina otettava huomioon”, Harju korostaa. 

Seuraavan viiden vuoden aikana Palonkorpi ja Harju toivovat avoimuuden kentän kehittyvän esimerkiksi parempien aineisto- ja sopimusratkaisujen muodossa. “Toivoisin taiteellisten aineistojen ja niihin liittyvien ratkaisujen kehittyvän hyvään suuntaan. Tärkeää olisi tehdä yhteistyötä muiden yliopistojen ja toimijoiden kanssa, ketkä pohtivat samanlaisia kysymyksiä”, Palonkorpi pohtii. Harju nostaa esiin transformatiiviset sopimukset. “Itse toivoisin, että seuraavan viiden vuoden aikana päästäisiin niistä irti kohti täyttä avoimuutta. Tiehän on pitkä. Se tiedetään, että se ei tapahdu tuosta vaan, koska kyse on koko kentän laajuisesta muutoksesta.”  

Kuvateksti: Taideyliopiston kirjasto on kaikille avoin. Kuva: Harri Ollikainen

Tulevaisuudessa yksi kokonaisuus, joka myös Taideyliopistolla tulee työpöydille sekä opinto-, että tutkimuspuolella on tekoäly. Toistaiseksi Taideyliopiston linja on mukaillut muiden korkeakoulujen ja kansallisten toimijoiden linjauksia. ”Vastuullisen tutkimuksen näkökulmasta täytyy ehkä erottaa, että opintopuolella aihe on kuuma peruna ja tulee esiin joka puolella, kun taas tutkimuksen puolella ei olla vielä yhtä pitkällä”, Palonkorpi kertoo ja jatkaa: ”Suomessa vastuullisen tieteen asioita tehdään kuitenkin koordinoidusti, ja siltä kannalta ollaan myös hiukan odottavalla kannalla, että mitä esimerkiksi Tutkimuseettinen neuvottelukunta tekee, ja minkälaista keskustelua muiden yliopistojen kanssa käydään.” 

Opiskelijoiden osalta tekoälyyn liittyvät ohjeistukset ovat Taideyliopistossa jo pitkällä luonnosvaiheessa. Esiin nousevat esimerkiksi hyvä tieteellinen käytäntö, läpinäkyvyys, tekijänoikeudet sekä tekijän vastuu ja teosten autenttisuus. Tekoäly ei itsessään ole itsenäinen tieteellinen lähde. ”Hyvin pitkälti samaa linjaa kuin muillakin korkeakouluilla”, Palonkorpi toteaa.  

Taide on tehty koettavaksi 

Vuorovaikutus yhteiskuntaan tunnistetaan Taideyliopistossa tärkeäksi osa-alueeksi. Eri yhteisöjä osallistetaan Harjun ja Palonkorven mukaan taideprojekteihin ja yhteistyötä tehdään esimerkiksi koulujen ja muiden yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa erilaisissa yhteistyöhankkeissa. Yhteiskunnallinen vaikuttavuus ei kuitenkaan ole käsitteistä yksinkertaisin, ja esiin on noussut toiveita tunnistaa paremmin, että mitä tutkimuksen vaikuttavuudella oikeasti tarkoitetaan. Tätä varten Taideyliopistolla on nykyään olemassa työryhmä, jonka tavoitteena on, että tutkijat oppisivat tunnistamaan vaikuttamisen keinoja paremmin. ”Meillä on lisäksi hyvin laaja tapahtumatuotanto, joka tekee osaltaan yhteiskunnallista vaikuttamista esimerkiksi erilaisten taidetapahtumien muodossa. Lisäksi Taideyliopiston kirjasto, täysin avoimena laitoksena on osa taiteen yhteiskunnallista vuorovaikutusta” Harju kertoo. 

Siinä missä taide on vuorovaikutussuhteessa yhteiskuntaan, on erilaisia rajapintoja olemassa myös taiteen ja tieteen välillä. ”Tietenkin on olemassa tapauksia, joissa on oleellista erottaa, että milloin puhutaan taiteesta ja milloin tutkimuksesta, mutta ehkä vielä relevantimpaa keskustelua on, että onko mielekästä puhua taiteellisesta tutkimuksesta erillään muusta tutkimuksesta”, Palonkorpi pohtii. Käsitteillä tuntuu olevan lomittaista liikkumavaraa. ”Ei kai erottelua voi täysin välttää, vaikka tekisikin mieli sanoa, että kaikki on yhtä kokonaisuutta. Käsitteitä ei kuitenkaan voi kokonaan yhdistää, tai myöskään unohtaa. Näihin on kuitenkin mahdollista myös jumiutua turhankin paljon”, Palonkorpi jatkaa. 

Nimenomaan avoimen tieteen suhteen yhtymäkohtia löytyy monia. “Taide itsessään on luotu koettavaksi, vuorovaikutus vaatii vastapuolen. Toisaalta tekijänoikeudet nousevat suureen rooliin. Eivät rajoittavana tekijänä, mutta tekijänä, joka täytyy huomioida”, Harju pohtii. 

“Olennaista on myös keskustelu siitä, että kuinka monimediaiset ja hyvin erityyppiset aineistot ylipäätään voidaan saattaa avoimeksi ja sitä kautta mahdollistaa se tieteeseen verrattava vuoropuhelu, jos ajatellaan, että jos ei tutkimus ole avointa, sitä ei ikään kuin ole olemassa. Jos taiteellisen tutkimuksen osana on taiteellisia tuotoksia, niin ovatko ne myös muiden nähtävissä myöhemmin ja kuinka vuoropuhelu ja keskustelu mahdollistetaan”, Palonkorpi jatkaa. 

Haastattelu ja teksti: Jonni Karlsson (TSV) 

Artikkelikuva: Taideyliopisto 

Tiede, taide & avoimuus -juttusarja pohtii avointa tiedettä taiteen ja visuaalisuuden näkökulmasta