Avoimen tieteen ja tutkimuksen kesäpäivillä 13.6. asiantuntijaryhmien jäsenet pohtivat miltä avoimen tieteen utopia näyttäisi. AVOTT-sihteeristö tuotti työpajan tuloksista raapaleita.
”Filosofian Nobel-palkinto jälleen suomalaisille”, ”Tutkija jo viidettä vuotta suosituin ammattinimike”. Pyyhkäisy vasemmalle, ja uutisotsikot hävisivät aamiaispöydän päältä, niihin ehtisi syventyä tarkemmin illalla. Nyt sosiobiologian tohtori Aamu Kasteella oli kiire ryhmän kanssa sovittuun palaveriin.
Vartin sähköpyöräilyn päästä Aamu saapui jo Tieteiden kortteliin. Kortteli tosin tuntui vähättelyltä, kun puolet Helsingin Kruununhaasta oli täynnä kaikille avointa tilaa, joka oli pyhitetty kaikkeen tutkimukseen liittyvään toimintaan. Tänään oli käynyt tuuri, heidän ryhmänsä oli saanut kokoushuoneen kauniin jugendtalon kattohuoneistosta.
Nanopsykologi Pyry, sovelletun sosiaalimatematiikan asiantuntija Faduma ja ympäristömaantieteilijä Sergei olivat jo paikalla, tekoälyinformaatikko Reija lähetti hologramminsa Mikkelistä. Periaatteessa ryhmään kuuluivat myös tutkimuseetikko Aleksi ja omajuristi Hang, mutta he osallistuivat harvemmin viikkopalavereihin. Aleksia tarvittiin lähinnä silloin, kun tutkimusasetelmien vastuullisuutta piti arvioida, kun taas Hang huolehti kulissien takana, että jäsenten moninaiset affiliaatiot eivät haitanneet varsinaista työskentelyä.
Aamu itse oli tietysti vapaa tutkija, mikä ei enää ollut niin harvinaista kuin vielä muutama vuosi sitten. Hän oli silloin tällöin jutellut henkilökohtaisen uraneuvojansa kanssa, että hänen laaja-alaiset ja monipuoliset meriittinsä tutkimuksen, opetuksen ja yhteiskuntasuhteiden alalta antaisivat heti vakituisen paikan mistä tahansa hänen profiiliinsa sopivasta tutkimusorganisaatiosta. Aamu ei kuitenkaan vielä halunnut sitoutua yhteen työnantajaan, sillä hieman korkeampi palkka kuitenkin merkitsisi enemmän hallinnollisiakin tehtäviä.
Kokous alkoi nopeilla rutiinijutuilla. Faduma ryhmän johtajana kertoi, että psyykkis-fyysisen sosialisoinnin teorian soveltaminen koulukiusaamisen ehkäisemisessä oli kiinnostanut kansalaisia paljon, joten joukkorahoitus oli varmistunut. Tässä nyt ei ollut mitään uutta: jos tutkimusaihe oli vain hyvä ja menetelmät tarkasti mietittyjä, rahoitusta kyllä aina sai jostain, kun suunnitelman latasi avoimesti tutustuttavaksi. Vaikka aihe ei olisikaan suurta yleisöä vetävä, asiantuntijapaneelit kyllä huomaisivat sen arvon ja kohdentaisivat siihen tutkimuksen perusrahoitusta.
Sitten varsinaisiin aiheisiin. Reija oli laittanut hakurobotin etsimään heidän tutkimukseensa relevanttia aineistoa eri avoimista julkaisuarkistoista ja laatinut tekoälyn avulla katsauksen aiheen keskeisimmistä tuloksista. Joskus Aamusta tuntui, että Reija teki yli puolet koko ryhmän työstä. Onneksi työn tärkeys näkyi Reijan palkassa ja arvostetussa asemassa Saimaa-Kallavesi-kirjastokonsortiossa.
Seuraavaksi oli Aamun vuoro kertoa omat uutisensa. Hän esitteli uusia koetuloksiaan, joiden keräämisessä sosiobiologian harrastajat alan tieteellisestä seurasta olivat olleet suureksi avuksi. Nyt piti vielä päättää, missä ja miten tulokset julkaistaisiin. Raakadata oli tietysti jo kuratoitu ja ajettu avoimeen tietokantaan Reijan avustuksella, mutta löydöt olivat niin merkittäviä, että jokin muukin tuotos olisi paikallaan.
Kaikki olivat yhtä mieltä, ettei pelkkä tekoälyavusteinen artikkeli olisi riittävä, koska tuloksilla voisi olla kiinnostusta myös tutkimusmaailman ulkopuolella. Saadulla rahoituksella ryhmä voisi palkata Taideyliopistosta ihan oikean kirjailijan tekemään tekstistä kiinnostavamman lukea. Itsestään selvä julkaisupaikka olisi seuran kansainvälisesti arvostettu lehti Yhteisöjen elämää, jota moni alan harrastajakin luki.
Palaverin jälkeen seuraava pysähdyspaikka olisikin Tennispalatsi. Aamulla oli tiedossa opetustuokio vanhasta elokuvateatterista muunnellussa monimuotoesitystilassa, aiheena työyhteisöjen analysointi sosiobiologian menetelmillä. Aamun uran alkuaikoina näihin kaikille avoimiin tuokioihin osallistui lähinnä korkeakouluopiskelijoita, mutta nytkin sali oli täynnä organisaatioiden HR-väkeä, jotka olivat kiinnostuneet Aamun osaamisen hyödyntämisestä omilla työpaikoillaan. Lisäksi etäyhteyden päässä Aamua seurasi toinen mokoma katsojia.
Aamu oli jo hyvissä ajoin etsinyt UNESCOn maailmanlaajuisesta oppimisympäristöstä sopivia materiaaleja opetuksensa tueksi ja linkannut opetustuokion verkkosivuille esimerkiksi mumbailaisen asiantuntijan vuorovaikutteisen animaation – hindiksi tehty tietysti, mutta nykyisinhän kielet kääntyivät nappia painamalla. Tällä kertaa kaikki olivatkin ahkerasti tutustuneet materiaaleihin, ja Aamu pääsi nopeasti käymään keskustelua osallistujia askarruttaneista kysymyksistä.
Opetustuokion loputtua ja salin tyhjentyessä Aamu katkaisi verkkoyhteyden. ”Haluatko ladata tallenteen avoimesti saataville UNESCOn oppimisympäristöön?” Aamu vastasi hetkeäkään epäröimättä myöntävästi. Saattaisihan vaikka joku opettaja toisella puolen maailmaa käyttää Aamun opetustuokion tallennetta hyödyksi omassa työssään.
Vielä päivän päätteeksi eduskuntatalolle, jossa alkaisi pian kaikille avoin kuulemistilaisuus. Kansanedustajia kiinnosti kuulla eturivin yhteiskuntatieteilijöiden ehdotuksia kansalaisten yksinäisyyden torjumiseksi. Keskustelu oli vilkasta, ja Aamulle jäi kuva, että päättäjät halusivat ottaa tutkimustulokset tosissaan.
Erityisen iloiseksi Aamun teki, kun tilaisuuden jälkeen ehkä 15-vuotias nuori halusi tulla juttelemaan hänen kanssaan. Nuori ihminen oli pukenut päälleen seuran “Sosiobiologia on kuuminta hottia”-fanipaidan. Hän oli jopa hankkinut vanhanaikaisen paperiversion Aamun ensimmäisestä kirjasta ja pyysi häneltä omistuskirjoitusta siihen. Hetken mietittyään Aamu kirjoitti: ”Jos sydämesi vie tutkimuksen luo, tee rohkeasti se valinta, kerrytä ihmiskunnan tietoa ja jaa osaamistasi avoimesti koko yhteiskunnalle.”
Töihin paluu kesälomalta 2123
Aamuassistentti Kirkasvalo AI herättää tulevaisuuden tutkijan rahoitushuolista vapailta levollisilta uniltaan. Postaukset alkavat hiljalleen valua pitkin vastuullisen median sovelluksen syötettä. Tutkimuksen tähtöset -tiederealitystä tuttu influensseri hehkuttaa maailmanlaajuisen avoimen oppimisympäristön helppoutta pohtiessaan jatkokoulutusmahdollisuuksia. Alaviitteessä lukee: vastuullinen yhteistyö. HS uutisoi luontokadon hidastuneen tiedon avoimen leviämisen vuoksi. Sovellus ehdottaa jatkolukemiseksi listaa kymmenestä suurimmasta yrityksestä, jotka kilpailevat siitä, ketkä pääsevät rahoittamaan riippumatonta tutkimusta. Kyseessä ovat maailman kymmenen suurinta yritystä. Pohjalla on tiedevastaisen poliittisen suhmuroijan teksti, joka ei saa klikkauksia, koska tekoälyavusteinen algoritmi antaa tutkitulle tiedolle kaiken maailman hörhöilyä suuremman vertailuarvon. Toisaalta ketään ei myöskään kiinnosta.
Töihin päästyään tutkija käy kiittämässä vuolaasti kirjaston henkilökuntaa avusta Sälä AI sovelluksen käyttöönotossa. Sovellus litteroi, anonymisoi, kääntää, huolehtii saavutettavuudesta ja toimii yleisenä data stewardina kodissa ja puutarhassa. Käyttöliittymältään se muistuttaa mobiilipeliä sillä erotuksella, että se ei ole addiktoiva ja keskittymiskyvylle haitallinen, vaan sen sijaan parantaa muistia ja kognitiivisia kykyjä. Käyttäjätietoa voi halutessaan luovuttaa tutkimuksen käyttöön. Vaihtoehto ei ole automaattisesti päällä, ja siitä kerrotaan selkeästi paikallisella kielellä. “Ehtisipä joka päivä tekemään edes vähän datanhallintaa!” tutkija hihkaisee.
Tutkijan omaa vakituista työpistettä koristavat tunnustukset aineistojen ja oppimateriaalien avaamisesta sekä ansiokkaasta avoimesta vertaisarvioimisesta. Ne olivat ensisijainen syy hänen palkkaamiseensa. Työyhteisö on aidosti monitieteinen, sillä tieteiden väliset raja-aidat ovat kaatuneet. Kaikille riittää mehua, eikä edes humanisteista enää vitsailla! Työ on vakituinen ja palkka on riittävä, sillä transformatiivisiin sopimuksiin liittyvät rahavirrat käännettiin lopulta suoraan tieteen ja tutkimuksen rakenteisiin. Jopa juristeja on nyt käytössä enemmän kuin organisaatioiden tarpeisiin. Sukupuolineutraali ammattinimike on vakiintunut.
Tutkijan ohjaamalta opiskelijalta on tullut älyviesti. Hän haluaa tutkia opinnäytetyössään kaukaiselta tuntuvaa lähimenneisyyttä, jolloin kaikki tutkimusjulkaisut ja opinnäytetyöt eivät olleet avoimia. Viestin loppuun on merkitty lisäkysymys: PS. Mikä ihme on maksumuuri?
Tiedon flow: Elara & Orion avoimen tieteen aikakaudella
Kuka olisi uskonut, että kaikki voisikin muuttua näin huikealla tavalla? Elara Patel ja Orion Ramos, nuoret ja superlahjakkaat tutkijat, istuivat supervetävän lasisen laboratorion äärellä, jossa hienot hologrammit näyttivät ihmeellisen monimutkaisia DNA-juttuja. Kaikenlaista menoa oli kaupungilla ulkona, mutta tää labra oli ihan oma lukunsa. Ne juuri olivat saaneet käsiinsä upouuden genomin, ja sen oli joku cool tyyppi lahjoittanut, tietäen että se tieto levitettäisiin ihan kaikille.
"Orion, kuvittele kuinka me voidaan painaa kaasu pohjassa eteenpäin, kun kaikki jakaa tietonsa avoimesti!" Elara hihkaisi silmät kirkkaina.
Orion virnisti leveästi. "Kyl mä tiiän, Elara! Ihan hullua, että ennen piti vääntää rautalangasta resurssien ja kaiken kanssa. Nyt me voidaan keskittyä oikeesti tutkimaan!"
Avoimuus oli tehnyt maailmasta paikan, missä ideoita sinkoili niin että heilahti ja kaikki kehitti juttujaan supertehokkaasti ja konferensseissa pyöri ties mitä neroja laidasta laitaan. Elara ja Orion oli ylpeitä, että sai olla osa tätä menoo, missä tieto ei ollut enää vain poweria, vaan myös juttu, mikä yhdisti ja nosti porukan kohti suurempia seikkailuja.
Sit tuli päivä, kun ne sai viestin Marsista. Siellä oltiin bongattu jotain vanhan ajan elämän merkkejä, ja niiden oli tarkoitus linkata voimat Maan tutkijoiden kanssa. Elara ja Orion oli ihan fiiliksissä. Pian yhteistyö yli planeettojen oli jo ihan normijuttu, ja siitä seurauksena oli valtava määrä dataa ja uusia villejä teorioita siitä, mistä elämä oli lähtöisin.
Tieten taiteeksi
Artikkeli toimii lähtölaukauksena syyskuussa alkavalle Tiede, taide & avoimuus -juttusarjalle, joka pohtii avointa tiedettä taiteen ja visuaalisuuden näkökulmasta: Kuinka osallistavat menetelmät tekevät tieteestä helpommin lähestyttävää, millainen taiteellinen työskentely on tutkimusmenetelmänä, kertooko hyvä infograafi enemmän kuin tuhannen sanan tiivistelmä, mitä avoin taide voisi tarkoittaa?
Sarjan ensimmäistä osaa varten on haastateltu Sara ja Liisa Ilveskorpea osallistavia menetelmiä, monisukupolvisuutta sekä taiteellista työskentelyä tutkimusmenetelmänä hyödyntävän näyttelykokonaisuuden rakentamisesta. Juttu julkaistaan maanantaina 21.8.2023
Raapaleet: AVOTT-sihteeristö, ChatGPT
Kuva: Stable Diffusion (käytön ehdot) kehote: futuristic research utopia, day in the office, neo-noir painting with realistic figures. Kuva on tehty tekoälyjärjestelmällä, joten sitä ei ole lisensoitu avoimesti mahdollisten kolmansien osapuolien vuoksi.
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
