Mikä yhdistää kokemuksia avoimen tieteen ja tutkimuksen koordinaatiosta ja DIY-festareiden järjestämisestä, pohtii Jonni Karlsson AVOTT-sihteeristöstä.
Research Data Alliancen (RDA) mottona on toiminut sananlasku ”jos haluat mennä nopeasti, mene yksin, jos haluat mennä pitkälle, mene yhdessä”. Kun ihmiset kokoontuvat vapaaehtoisesti yhteen pohtimaan, kuinka yhteistä asiaa voidaan edistää ja tämä siirtyy käytännön tekemiseen, ollaan jonkin aivan perustavanlaatuisen ytimessä. Suomi on yhdistystoiminnan luvattu maa, jossa on vahva kansalaisyhteiskunta. Ydinperhe on sanallistanut saman kokemuksen kappaleessaan ”Mielellään maan alla, aina ulkopuolella” näin: ”Ihan sama mihin meenkään, niin mitä mä nään, jengi tekee sitä samaa, mitä mekin tehään.”
Alakulttuurissa omaehtoinen aloitteellisuus, yhteistyö toimijoiden välillä ja inklusiivisuus ovat elinehtoja. Toiminta on usein paikallista ja pienimuotoista, kaikille avointa ja kaupallinen ulottuvuus liittyy lähinnä kulujen kattamiseen. Tämä edellyttää läpinäkyvyyttä ja luottamusta toimijoiden sekä osallistujien välillä. Toimijuus luo omistajuutta, joka on syvällisempää ja palkitsevampaa kuin rahallinen korvaus tai lahjakortti. Osallisuus ja pyyteettömän yhteisen hyvän tekeminen ovat kestäviä hyvinvoinnin ja onnellisuuden tuottajia. Lisäksi on yksinkertaisesti ihanaa kerääntyä yhdessä kaupunkitiloihin ja kuunnella, kun vuorotellen joku huutaa.
Rajallisiin resursseihin kuitenkin liittyy aina kilpailua. Priorisointi on käytännöllisin viisauden alalaji, joka tulee näkyväksi erityisesti ajan ja talouden hallinnassa. Sen sijaan yhteistyön kontekstissa kilpailuasetelmat kummittelevat usein tarpeettomina yhdessä tekemisen esteinä. Alakulttuurissa voimien yhdistäminen kilpailun sijaan kannattaa aina tuottaa ja ylläpitää yhteisöjä. Joku tuntee aina jonkun, ja yhteistyö kasvaa ja syvenee. Yhdessä tekeminen ei ole keneltäkään pois.
Aika tuntuu olevan kaikkein kilpailluin resurssi yhteistekemisen suhteen ja yksin tehdessä sen puute tarkoittaa kaiken seisahtumista. Joukkoistaminen on vakuutus toiminnan jatkumisesta, ja kuka tahansa kirjoitustyötä tehnyt allekirjoittanee, että jo toiset silmät parantavat merkittävästi sisältöjä. Saavutettavuus ja matala kynnys osallistua edellyttävät kutsuvaa ilmapiiriä ja sen näkyväksi tekemistä, että omalla toiminnalla on merkitystä. Silti kyseessä ei ole asia, jota voidaan edellyttää ihmisiltä, vaan toiminnan tulee perustua vapaaehtoisuuteen. Usein tämä tarkoittaa käytännössä myös joustavuutta. Niiden kanssa tehdään, ketkä ilmestyvät paikalle.
Onko avoimen tieteen edistäminen alakulttuuria?
Vertaillaan avoimen tieteen ja tutkimuksen kansallisen koordinaation toimintaa ja DIY (do-it-yourself) festareiden järjestämistä. Yhteistä on ainakin voittoa tavoittelematon toiminta yhteisen hyvän eteen, vapaaehtoisuuteen perustuva yhteistekeminen, toimijuudesta syntyvä omistajuus, luottamus yhteistyöhön sekä rajallisten resurssien priorisointi. Sen sijaan koordinaatiossa pyritään yhteen kokoontuessa välttämään huutamista. Parhaimmillaan kumpikin on mielekästä yhdessä tekemistä yhteisten tavoitteiden eteen, jossa rajallisten resurssien muodostamat hidasteet ylitetään kattavalla joukkoistumisella, joka synnyttää omistajuutta, opettaa uutta ja luo kestäviä yhteisöjä, jotka säilyvät yli projektirahoitusten päättymisen.
Joskus tekemisen arki on kuitenkin kaikkea muuta. Huonoimmillaan vaikuttaminen on näennäistä ja osallistuminen vaikeaa pakkopullaa ja poissulkevaa kilpailua. Ratkaisuja ei löydy ja kaikkia väsyttää. Paras tapa haasteiden taklaamiseen on jälleen kerran ongelmanratkaisun joukkoistaminen ja sen ääneen tunnustaminen. Osallistava päätöksenteko, palautteen kerääminen, läpinäkyvyys ja yhteinen jatkuva reflektio mahdollistavat kriittisen keskustelun käymisen osana avointa ilmapiiriä. Avoin keskusteluilmapiiri edellyttää avointa mieltä ja kykyä itsereflektioon myös palautteen vastaanottajilta erityisesti järjestävien tahojen toimesta. Lisäksi sen tulee johtaa tekemiseen ja sen näkyväksi tekemiseen yhteisön toiminnassa. Avoin yhteistyö on herkkä prosessi, jossa läpinäkyvyydellä ja luottamuksella pääsee kuitenkin jo pitkälle.
Vuosi 2026 on kotimaisten kielten teemavuosi. Voitaisiinko yhteistyö lanseerata yhdeksi kotimaisista kielistä, jota puhutaan onnistuneesti niin tiedeyhteisössä kuin kansalaisyhteiskunnassa? Suomessa on tunnistettu tiedonjakamisen, tekemisen ja yhteisen keskustelun perinne, johon tartutaan luottamuksella niin megatrendeihin vastaamisessa kuin ilmaisfestareiden järjestämisessä. Kyky kerääntyä yhteen pohtimaan yhteisiä asioita sekä tarttua toimeen yhdistää avoimen tieteen edistämistä ja alakulttuuria.
Teksti: Jonni Karlsson, Tieteellisten seurain valtuuskunta
Kuva: Anthony DELANOIX, Unsplash.
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
