Haastattelimme Suomen tiedekustantajien liiton puheenjohtaja Mikael Laaksoa avoimuuden tuomista haasteista kotimaiselle tiedejulkaisemiselle sekä mahdollisista keinoista kotimaisen avoimen tiedejulkaisemisen tukemiseksi.
Haastattelun aluksi Mikael Laakso muistuttaa, että hän katsoo kotimaista tiedejulkaisemista kahdesta perspektiivistä, sillä Suomen tiedekustantajien liiton puheenjohtajan lisäksi hän on myös pitkän linjan avoimen julkaisemisen tutkija. Molemmissa rooleissa hän kuitenkin ymmärtää kotimaisen tiedejulkaisemisen merkityksen esimerkiksi tiedeviestinnälle ja uuden, yhteiskunnallisesti arvokkaan tiedon leviämiselle.
– Usein unohtuu kotimaisen tiedejulkaisemisen rooli tutkimusyhteisön osaamista ylläpitävänä voimana, Laakso muistuttaa. kuva: Antti Yrjönen / Tampereen Yliopisto
Nuoret tutkijat pääsevät tutustumaan tiedejulkaisemisen ja tieteentekemisen käytäntöihin toimiessaan eri tehtävissä kotimaisten julkaisujen ja lehtien toimituskunnissa. Uusien tutkijasukupolvien mentorointi vaikeutuisi, jos julkaisutoiminta tapahtuisi täysin kansainvälisillä areenoilla.
Liiton toiminta
Suomen tiedekustantajien liitto hallinnoi yhtenä jäsenjärjestönä Kopioston keräämiä tekijänoikeusmaksuja. Kopiosto kerää rahoja opetus- ja kulttuuriministeriöltä (OKM) toimeksisaaneena järjestönä sellaisista aineistoista, jotka eivät ole täysin vapailla käyttöehdoilla verkoissa – aineistot voivat siis olla avoimesti saatavilla, mutta eivät esimerkiksi CC-lisensoituja.
Liitto käyttää varoja kotimaisen tiedekustannus- ja julkaisutoiminnan tukemiseen, ja kaikki liiton varat on korvamerkitty tähän toimintaan. Viime vuonna varoja käytettiin 1,15 miljoonaa, josta 630 000 euroa annettiin suoraan rahana kotimaisille toimijoille, esimerkiksi apurahoina, liiton yli 160:lle jäsenjärjestölle myönnettävinä avustuksina sekä palkintoina. Loput varoista käytettiin esimerkiksi tiedekustantajille suunnattuun koulutukseen ja muihin toimintaa tukeviin aktiviteetteihin.
Jäsenavustuksia lukuun ottamatta rahoitusta kohdistuu myös muille kuin Suomen tiedekustantajien liiton jäsenille. Esimerkiksi apurahoja voi saada mihin tahansa kotimaista tiedekustantamista tukeviin hankkeisiin. Rahoitusta on annettu esimerkiksi julkaisualustojen saavutettavuuspäivityksiin, lehtien yhteistyöprojekteihin tai tiedeviestintäkokeiluihin. Verrattuna tutkimusrahoitushakuihin, hyvillä hakemuksilla on todennäköistä onnistua haussa kunhan valmistelut on tehty hyvin ja hakuohjeisiin on perehdytty.
Avoimuuden haasteet
Koska CC-lisensoidut aineistot eivät kerrytä varoja Kopiostolle, ja sitä kautta eteenpäin liitolle, avoimeen julkaisemiseen siirtyminen niiden kautta luo jännitteitä Suomen tiedekustantajien liiton toimintamahdollisuuksille. Vielä toimintaedellytykset eivät Laakson mukaan ole merkittävästi heikentyneet, mutta jos jäsenlehdet siirtyvät laajemmin käyttämään CC-lisenssejä, liiton budjetti vääjäämättä pienenee ja vaikuttaa näin toimintaedellytyksiin.
Ensimmäisenä varotoimenpiteenä Suomen tiedekustantajien liitto on alkanut porrastaa jäsenavustuksiaan ja jakaa suurempia avustuksia niille jäsenkustantajille, jotka eivät käytä CC-lisenssejä ja näin kerryttävät myös liiton varoja takaisin kassaan. Liitto myös kannustaa kustantajia ja lehtiä harkitsemaan, onko CC-lisenssi tällä hetkellä ainoa oikea vaihtoehto kotimaiselle kustantamiselle, avoimesti kun voi julkaista myös muilla tavoin jotka ovat yhteensopivia nykyisen sopimuslisenssijärjestelmän kanssa.
Kohti ratkaisua
Laakso korostaa, että jos Suomen tiedekustantajien liiton halutaan jatkavan kotimaisen tiedejulkaisemisen kentällä rahoittajan roolissa, pitäisi kotimaisten tiedejulkaisujen kohdalla joustaa CC-lisensoinnin vaatimuksesta. Kokonaisuudessaan liitto haluaa kunnioittaa kotimaisen julkaisukentän moninaisuutta. ”Yksi malli ei varmastikaan sovi kaikille eikä pidä pakottaa avoimeen julkaisemiseen, mutta siitä pitää tehdä mahdollista ja kestävää niille, jotka haluavat julkaista avoimesti”, Laakso toteaa.
Laakso toteaa, että avoimen kotimaisen julkaisemisen rahoituksen pitäisi mieluiten lähteä kohdistumaan ja kasvamaan mahdollisimman ylhäältä olisi malli mikä vain, esimerkiksi korvamerkitsemällä rahavirtoja mitä OKM:n suunnalta tulee eri toimijoille. Keskitetty rahoitus ei jättäisi liikaa vastuuta yksittäisille organisaatioille. ”Koko ajanhan rahasta on pulaa ja joudutaan kilpailemaan kansainvälisen kustantamisen loputtoman rahanmenon kanssa, jossa joutuu tekemään kompromisseja, miten pystyy lehtitilauksia tai avoimen julkaisemisen kirjoittajamaksuja budjetoimaan”, Laakso pohtii.
Uudet avaukset
Kotimaisen avoimen julkaisemisen pyöreässä pöydässä pohdittiin mahdollisuutta, että kotimaisetkin lehdet alkaisivat periä artikkelimaksuja kirjoittajien taustaorganisaatioilta. Suomen tiedekustantajien liiton puheenjohtajana Laakso ei halua sanoa, mitä lehdet saavat tai mitä niiden pitäisi tehdä, mutta avoimen tieteen tutkijana hän ei ajatuksesta innostu. ”Muu maailma on siirtymässä kirjoittajamaksuista pois, koska ne luovat eriarvioisuutta ja kynnyksiä osallistua. En tiedä, halutaanko kotimaiselle kentälle lisää kitkaa julkaisemiseen”, Laakso toteaa.
Haastattelija: Ilmari Jauhiainen
Mikael Laakson kuva: Antti Yrjönen / Tampereen Yliopisto
Pääkuva: TSV.
Haastattelu on osa kotimaisen avoimen tiedekustantamisen pyöreästä pöydästä lähtevänä juttusarjana. Juttusarjan tarkoituksena on nostaa esiin eri toimijoiden näkemyksiä kotimaisen avoimen tiedekustantamisen tulevaisuudesta ja kestävästä rahoittamisesta.
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
