Kansalaistieteen rajapinnat ulottuvat tiedon tuottamisen rakenteisiin ja vaikutusten näkyväksi tekemiseen

Juttusarjan edellisessä osassa Taru Peltola (Syke, Itä-Suomen yliopisto) pohti kansalaistieteen yhteiskunnallisia vaikutuksia. Päätimme jatkaa teeman parissa vielä yhden osan verran Syken Maija Faehnlen ja Timo Pyhälahden haastattelujen muodossa. 

Faehnle ja Pyhälahti työskentelevät Suomen ympäristökeskuksessa, Faehnle yhdyskuntaratkaisut -yksikössä ja Pyhälahti digipalvelut -yksikössä. Yhdistävänä tekijänä työnantajan lisäksi ovat kansalaisten osallistumiseen liittyvät projektit. Faehnlella on taustaa kaupunkiaktivismiin liittyvässä toimintatutkimuksessa, kun taas Pyhälahti on tarkastellut esimerkiksi satelliittikuvien ja joukkoistamisen yhdistämisen mahdollisuuksia erilaisilla teknisillä rajapinnoilla.

”Tekemiset kautta aikain ovat liittyneet jollain tapaa kansalaistoimintaan, osallistumiseen, yhteistoiminnalliseen hallintaan ja vuorovaikutuksellisen tiedon käyttöön päätöksenteossa”, Faehnle kertoo. Kansalaistieteen ja kanssatutkimuksen käsitteet ovat jokseenkin lomittaisia, mutta Faehnlen mukaan ensimmäinen luo enemmän mielikuvia havainnointiin siinä missä kanssatutkimuksessa painotus on tiedon yhteistuottamisessa. Erilaisissa hankkeissa Faehnle on esimerkiksi pohtinut, kuinka erilaiset tiedontuotannon tavat voisivat täydentää toisiaan. Eräässä hankkeessa tutkittiin digiajan epämuodollista, verkostomaista kaupunkiaktivismia tapana muokata yhteiskuntaa ja ympäristöä suoraan tekemisen kautta. Kuinka kaupungin tulisi suhtautua toimintaan, joka voi palvella kaupungin omiakin strategisia tavoitteita mutta ei asetu kaupunkiorganisaatiossa eikä edes yhdistystoiminnassa totuttuihin raameihin? 

Pyhälahden kehittämissä teknisissä rajapintapalveluissa tiedon yhteiskäyttöä varten osallistamisesta on löydetty sekä potentiaalia, että haasteita. ”Jotta tulkinta onnistuu, täytyy tietää mitä maastossa on ollut. Näin algoritmit oppivat. Ongelmana on kuitenkin, että mittausten tekeminen kaukana on hankalaa ja kansalaishavainnointi on tässä yksi mahdollisuus”, Pyhälahti selventää. ”Satelliittikuvilla voitaisiin joukkoistaa esimerkiksi ilmiöiden huomaamista. Kaikenlaisia aineistoja voidaan tuottaa, mutta kiinnostavaa on lopulta ihmisen päätös toimia. Kuinka yhdistää tekniikkaa ja tekemistä tavoilla, jotka ovat eri ihmisille eri tavalla mielenkiintoisia?”

Tiedon polku kohti päätöksentekoa tulee valmistella hyvin

Yhteiskunnallisen päätöksenteon valmistelussa tietopohja on Pyhälahden mukaan usein vajavainen, ja syntyy tarpeita täsmentää tietopohjaa tietyltä alueelta. ”Ainahan voidaan käydä kilpailutusprosessi ja saada joku konsultti sinne kauan sen jälkeen, kun se tiedontarve on jo ohi.” Haasteita päätöksenteon ja tutkimuksen välille muodostaa myös päätöksenteon nopean tiedontarpeen ja tutkimuksen aikajänteen yhteensovittaminen. ”Tällä hetkellä pitäisi tietää, mitä halutaan seurata kolmenkymmenen vuoden päästä”, Pyhälahti tiivistää.

Rajapinnoilla toimivat yhteiset tiedontuottamisen alustat voisivat kuitenkin Pyhälahden mukaan helpottaa tilannetta muodostamalla valmiita prosesseja, joilla nopeuttaa tiedontuotannon rakenteita.

"Jossain vaiheessa ilmoitusten tallennusjärjestelmissä näytti siltä, että Itämeri on täynnä meduusoja, koska kukaan ei ilmoittanut tapauksista, joissa vedessä ei ollut meduusoja”

Kaupungilla voisi Pyhälahden mukaan olla palvelu, joka seuraisi ilmoituksia: ”Ruoppaako joku tuolla alueella, kun siellä näyttäisi tapahtuvan? Meillä on jo prosesseja, joilla voisi laukaista paikkatietorajapintoihin tällaisia tehtäviä. Ehkä joskus on olemassa mobiilisovelluksia, jossa kaikki tämä on purettu käyttäjäkokemuksiksi.”

Alustat toimivat Sykellä Pyhälahden mukaan avoimen datan pohjalta. Keskipitkän matkan tavoite on kerätä joukkoistamalla kerättyjä tietoja esimerkiksi jäiden lähtemisestä. ”Tarkkaa aikaa jäiden lähtemiselle tietystä järvestä on itse asiassa vaikea määritellä. Maakunnissa on autioituneita paikkoja, joista meillä on toisaalta satelliittikuvia, mutta esimerkiksi pilviset satelliittikuvat ovat välillä huonoja. Tavoitteena on yhdistää tietyltä paikalta satelliittidataa sekä dataa viranomaiselta tai tavalliselta kansalaiselta ja tehdä tiedosta kooste. Muodostetaan joukolla asiaa selventäviä tiedontuotteita”

Kiinnostavaa on Pyhälahden mukaan, kuinka asioiden tekeminen alustalla järjestetään. Otetaan esimerkiksi kaavoitushanke, jossa kerätään tietoa ja dataa käytetään joskus ei-neutraalina argumenttina, vain tietyn asian ajamiseen. Tulee pohtia, kuuluuko kaikkien ääni ja kuinka kysymyksenasettelu ohjaa aineiston ja tulkintojen edustavaa muodostumista. Muuten tilanne voi johtaa näytteenottoharhaan, esimerkiksi jos kukaan ei ilmoita ns. ”tavallista tilannetta”. 

”Jossain vaiheessa ilmoitusten tallennusjärjestelmissä näytti siltä, että Itämeri on täynnä meduusoja, koska kukaan ei ilmoittanut tapauksista, joissa vedessä ei ollut meduusoja”, Pyhälahti kertoo esimerkkinä.

Tämä on yksi syistä, joiden vuoksi esimerkiksi Syken Järvi-meriwikissä samalla alustalla toimivat viranomaiset, kokeneet käyttäjät sekä tavalliset havainnoijat. On tärkeää, että data on samassa paikassa ja äänet ovat kuuluvilla, vaikka havaintojen luotettavuus ja edustavuus vaikkapa koko järven tilan kuvaamiseen Pyhälahden mukaan voi vaihdellakin. Jos taas dataa puuttuu, on hirvittävän vaikea sanoa varmasti, että mitä sieltä puuttuu. Tiedon keräämisen prosessien käytäntöjen huomioonottaminen juuri valmistelevassa vaiheessa on Pyhälahden mukaan keskeistä. ”Osallistujien kokemien palvelupolkujen suunnitteleminen ei varmasti koskaan onnistu aivan täydellisesti, mutta koko prosessin tekemisen tapojen hyvä suunnittelu on ensiarvoisen tärkeää”, Pyhälahti kertoo.

Usko vaikutusmahdollisuuksiin kaipaa vaikutusten näkyväksi tekemistä

Faehnle on tutkinut laajemmin kansalaisvaikuttamisen nykytilaa. Kansallisen tason OECD-selvityksen mukaan suomalaiset luottavat hallintoon, mutta eivät omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa siinä. ”Kyseessä on paradoksi, ja on kiinnostavaa, mitä tämä tarkoittaa kansalaistieteen kannalta”, Faehnle pohtii.

Samaan aikaan ihmisten kiinnostus sitoutua perinteiseen järjestö- tai yhdistystoimintaan vähenee siinä missä moni kokee vapaamuotoisemman ja pop up -henkisen osallistumisen houkuttelevammaksi.

“Kiire lisääntyy ja paineet ovat kovia. Moni voi suosia osallistumista, jossa saa nopeammin aikaan näkyviä tuloksia sen sijaan, että sitoutuisi pitkäksi aikaa esimerkiksi yhdistyksen hallinnollisiin tehtäviin”, Faehnle kertoo. ”Samaan aikaan esimerkiksi mielenosoitus voidaan saadaan todella nopeasti aikaan. Ihmisiä liikkeelle saavia ilmiöitä on kuitenkin todella vaikea ennustaa.”

Myös Pyhälahden mukaan yhdessä tekemisen kulttuuri on muutoksessa: Siivoustalkoisiin osallistuminen ei kuulemma enää kerää samanlaisia talkoojoukkoja kuin ennen. Pyhälahden mukaan helppous on nykyään erilaista, eikä välttämättä edes helpompaa, kuin ennen. ”Digimaailmassa hienomman organisoimisen tekeminen monille erilaisille alustoille voi itse asiassa olla hankalampaa verrattuna menneisyyteen, jossa asioiden edistämiseksi yhdessä piti lähinnä kokoontua, jutella ja suostutella.”

”Digiajalla kuka tahansa voi alkaa toimia yhdessä toisten kanssa esimerkiksi Facebook-ryhmän kautta, siinä missä ennen täytyi olla esimerkiksi soittorinki, jotta sai asioita eteenpäin”, Faehnle jatkaa.

Kansalaistiede voisi olla yksi tapa, jonka avulla harjoittaa kevyempää, mutta näkyvää osallistumista ja tutustua samalla tiedon tuottamisen prosesseihin. Mielenkiintoinen kysymys on, että mikä motivoi ja houkuttelee osallistujia juuri vaikutuksen aikaansaamisen kannalta. ”Kannustetaanko esimerkiksi yksilöä yksilönä, vai yksilöä osana yhteisöä?” Pyhälahti pohtii.

Yksi vaihtoehto olisi osallistumisen vaikutusten näkyväksi tekeminen jo varhaisessa vaiheessa projekteja.

”Jos esimerkiksi nuoret osallistuvat vuosikymmenten aikajänteellä toimivaan kaupunkisuunnitteluun, eivät vaikutukset ole tietenkään heti nähtävissä, mutta jos taas olisi mahdollista näyttää, että vuonna x nämä ihmiset osallistuivat ja syntyi tällaisia vaikutuksia, niin kyllähän se helpottaisi osallistamista”,Pyhälahti arvioi.

Rajapinnoille kaivataan käyttäjälähtöisyyttä 

Syken kansalaishavaintojen keräämisen toimintakenttä on laaja. ”Oikeastaan ainoa luontotieto, jota ei havainnoinnin muodossa kerätä ovat lajihavainnot, koska niitä varten on jo Luomus ja laji.fi”, Pyhälahti kertoo.

Kansalaistieteen painottuminen luonnontieteellisille aloille ja havainnointiin ei Pyhälahden mukaan ole koko totuus ilmiöstä, sillä hankkeet ovat usein monitieteisiä, eivätkä tapahdu tyhjiössä, vaan yhteydessä yhteiskuntaan ja merkityksellisyyteen. Kuten esimerkiksi siihen, miksi luonto kiinnostaa ihmistä. ”On olemassa valtavasti linkkejä myös luonnontieteen ja muiden tieteiden välillä, kun alkaa pohtimaan, että miksi näitä asioita selvitetään ja usein kiinnostavimmat asiat ovat juuri rajapinnoissa.”

Palveluiden suhteen keskitytään nykypäivänä usein juuri vaikuttamiseen, mutta infrastruktuureja asioiden alulle panemiseen tai kehittämiseen käyttäjälähtöisesti on vähemmän. Tällaisia sovelluksia pitäisi Pyhälahden mukaan osata tehdä. ”Hyvin paljon on sellaista, jota olisi teknisesti mahdollista toteuttaa. On esimerkiksi pelifirmoja erilaisten työkalujen toteuttamiseksi, Tarvitaan yhdessä tekemisen järjestelyä ja sen pohtimista kuinka sitä saataisiin paremmin toteutettua.”

”Usein jokin ongelma motivoi kansalaisia osallistumaan”, Pyhälahti selventää. ”Jos joku ilmoittaa, että täällä on roskia, pyyntöön liittyy yleensä toivomus siitä, että joku tekisi asialle jotain.” Vaikutusten ei aina tarvitse olla kovin suuria ollakseen vaikuttavia.  

Paras kansalaistiedekokemuksesi tai muistosi Timo Pyhälahti? 

”Olin muinoin opiskelijana kuuntelemassa Esa Saarisen luentoa siitä, että kysymykset ovat itse asiassa se räjähdysvoimaisin juttu ja vastaukset vaan seurausta niistä. Myöhemmin tästä tulikin näissä hommissa sitten mieleeni, että tarvitsemme “kysymysten moottorin” havaitsijoille niin että yhdessä voidaan kerätä samoista asioista vastauksia, joiden tulkinta on edes suunnilleen yhteismitallista.  Suurimmat ja tärkeimmät muistot näitä, kun tajuaa, mitä ja miten pitäisi olla ja tehdä paremmin. Insinöörityöhän on alana ”science of better”, eli pohditaan miten asioiden pitäisi toimia, niin tämmöinen ideointi on ollut ehkä kaikkein parasta.”

Paras kansalaistiedekokemuksesi tai muistosi Maija Faehnle? 

”Kansalaistiede -termi tässä ehkä hiukan venyy, kun ajattelen meidän kaupunkiaktivismitutkimusta ja mitä siitä seurasi pidemmällä aikavälillä. Pyrittiin hahmottamaan tätä uudenlaista kansalaistoiminnan kenttää, ja todettiin, että se pitäisi tunnistaa kolmannen sektorin ohella omana sektorinaan. Syntyi käsite neljäs sektori ja se  lähti sitten lentoon. Ehkä  parasta mitä tässä tutkimuksessa saatiin aikaan oli neljäs sektori -käsitteen syntyminen siinä merkityksessä. Ilmiö tunnistettiin ja se sai nimen, jota muutkin alkoivat käyttää, niin se oli hyvin voimaannuttavaa. ” 

Avoimesti kansalaistieteestä -juttusarja tarkastelee kansalaistieteeseen liittyviä teemoja käytännönläheisellä ja avoimella otteella.

Haastattelu & teksti: Jonni Karlsson, TSV

Artikkelin pääkuva: Anne Haapanen, TSV