Kansallisen avoimen tieteen palkinnon voittanut teknologiatuetun oppimisen ja opettamisen yliopistonlehtori Jari Laru (OY) on edistänyt avointa oppimista jo pitkään.
Jari Larun työskentelytilat kuvaavat hyvin opettajantyössä tapahtunutta kehitystä. Kamerat, green screenit ja erilaiset robotit tuovat mieleen lähinnä huippuvarustellun elokuvastudion. ”On tämä hieman muuttunut niistä päivistä, kun tietokoneluokkaan riitti vain rivi tietokoneita”, Laru toteaa.
Tietokoneet ovatkin olleet nörtiksi tunnustautuvan Larun elämässä merkittävä tekijä aina 80-luvulta saakka, kun hän ensi kertaa sai käsiinsä Commodore-tietokoneen. Tietokoneiden kautta tuli myös Larun ensimmäinen kosketus avoimuuden ihanteisiin, kun hän innostui Linuxista. ”Olen sellainen Linus Torvaldsin laahuksenkantaja, mutta en mikään guru, pikemminkin Laru”, hän vaatimattomasti hymähtää. Vaikka Laru onkin myöhemmin joutunut työssään taipumaan esimerkiksi ei-avointen toimisto-ohjelmien käyttöön, alkaa hänen sydämensä aina läpättämään avoimen lähdekoodin kohdalla.
Oppimisen avoimuuden ensiaskeleet
Alun perin luokanopettajaksi opiskelleen Larun tie kohti avointa oppimista alkoi 2010-luvun alussa, kun hän juuri palkattuna yliopistonlehtorina tuskastui yliopiston oppimisen hallintajärjestelmä Optimaan. Ohjelman opettaminen tuleville opettajille tuntui turhauttavalta, koska se ei ollut juurikaan käytössä peruskoulumaailmassa. Lisäksi suljettuna ympäristönä se ei mahdollistanut sisältöjen nostamista nousussa olleisiin sosiaalisen median kanaviin.
Heti tilaisuuden tullen Laru ottikin käyttöönsä alun perin yliopiston hallinnolliselle puolelle suunnitellun Confluence-wikin, jossa hän pystyi määrittelemään tarkkaan, miten julkiseksi hän jonkin sisällön halusi. Wiki mahdollisti myös sisältöjen yhteiskehittämisen, jonka Laru ymmärsi opettamisen tulevaisuuden paradigmaksi.
Yhteiskehittämistä hyvin konkreettisella tasolla päästiin kokeilemaan avointen oppimateriaalien kurssilla, jota Jari Laru oli perustamassa tiedekuntaan. ”Lähdimme peitsi kädessä ratsastamaan kohti tuntematonta”, Laru kuvailee kokemusta. Vaikka tavoitteeksi asetettua avoimesti saatavilla olevaa toisen luokan matematiikan oppikirjaa ei saatukaan valmiiksi, kurssin osallistujat ja vetäjätkin oppivat matkan varrella paljon.
Avoimuutta koronan varjossa
Erityisesti pandemia-aikana Jari Larun osaamisella on ollut kysyntää, ja hän on sitä auliisti jakanut työkiireidensä salliessa. Laru on esimerkiksi ollut mukana luomassa Wikimedia-yhteisöön etäopettajien opasta. Hän aloitti myös oman Youtube-streaminsa, johon hän on haastattelut tuttuja digiopetuksen ympyröistä. Toisenlaista videotuotantoa taas edustavat opettajien digitaitoja lisäävät lyhytvideot, joissa Laru neuvoo esimerkiksi, miten kännykkää voi hyödyntää dokumenttikamerana.
Vielä yksilöllisempää opastusta digiopetuksen saloihin Laru on tarjonnut erilaisissa Facebook-ryhmissä. Esimerkiksi Tieto- ja viestintätekniikka opetuskäytössä -ryhmässä hän on päivystänyt ja pitänyt pirttiä lämpimänä etäopetuksen saloihin vasta tutustuville opettajille.
Samaan ryhmään Laru kutsuu juttelemaan myös avoimesta oppimisesta ja omien oppimateriaalien jakamisesta kiinnostuneet. Joskus tosin keskustelut oman materiaalin jakamisesta käyvät kiihkeiksi – materiaalien CC-lisensointi on joillekin opettajille arka aihe. Laru itse katsoo, että oppimateriaalin CC-lisensointi ja avoin jakaminen turvaa tekijälle paremmin sen jatkokäyttömahdollisuudet kuin tallentaminen suljettuun oppimisympäristöön, joka ei välttämättä enää työsuhteen päätyttyä ole käytettävissä.
Positiivista korona-ajassa onkin ollut, että avoimen oppimisen ja avoimien oppimateriaalien arvo on ymmärretty paremmin. Jos aiemmin Larua kutsuttiin kumoukselliseksi, kun hän yritti edistää esimerkiksi pilvipalveluiden käyttöä opetuksessa, nyt avoimuudesta on tullut arkipäivää. ”Tiede on aina ollut yliopistoissa pyhä ja ajanut yleensä kaiken muun yli, mutta nyt on alettu ymmärtää muitakin arvoja”, Laru summaa.
Kehitystä avoimempaan suuntaan ovat Larun mukaan jouduttaneet myös uudet palvelut, kuten kansallinen Avointen oppimateriaalien kirjasto (aoe.fi). Vielä upeampaa Larun mukaan on se, että jopa tekijänoikeusyhdistys Kopioston ylläpitämä Kopiraittila-sivusto jakaa tasapuolisesti tietoa myös avoimista materiaaleista ja CC-lisensseistä.
Katse avoimuuden horisontissa
Kun Laru miettii avoimen oppimisen tulevaisuudennäkymiä, hänen ensimmäiset unelmansa ovat hyvin käytännönläheisiä. Laru toivoo, että Microsoftin kaltaiset isot ohjelmistotalot eivät enää tekisi opetukseen tarjottuja työkaluja yritysmaailman tarpeiden mukaisesti, vaan esimerkiksi sallisivat enemmän asteita sisältöjen julkisuudelle. Laru peräänkuuluttaa myös design-avoimuutta, jossa opettajalla olisi enemmän mahdollisuuksia muokata opetussivustojensa ja -materiaaliensa muotoilua ja tehdä niistä esteettisesti miellyttäviä.
Yhtenä isona nykyhetken ongelmana Laru tuo esiin eri ympäristöjen hajanaisuuden: hänkin on tuottanut materiaalia moniin eri palveluihin, jolloin kokonaisuutta on hankala hallita. Jonkin verran työkaluja eri palveluiden ja ympäristöjen yhdistämiseen on, mutta tulevaisuudelta Laru odottaa vielä laajempia mahdollisuuksia, kun rajapintoja tulee lisää.
Tekoälyn luomat mahdollisuudet vievät Larun villimpien visioiden äärelle. Jos jo nyt koneoppimisen avulla pystytään laatimaan ohjelmia, jotka kääntävät sisältöjä kielestä toiseen, voisivatko tulevaisuudessa kiinalaiset yliopistot tuottaa suomen kielelle käännettyjä oppimissisältöjä? Olisivatko tällaiset tuontitavarana saadut oppimateriaalit kilpailukykyisiä ja tulisiko niiden mukana jotain kulttuurisia vaikutteita?
Ilmastonmuutos vie Larun vakavampiin mietteisiin. Tällä hetkellä palvelinkeskukset pystyvät pyörittämään kissavideoita ympäri maailman täydellä teholla, mutta joskus saatetaan päätyä pisteeseen, jossa digitaalisten resurssien ja niihin kuluvan sähkön säästämistä joudutaan miettimään. Tällaisessa maailmassa kerran kunnolla tehty avoin oppimateriaali voi olla tehokas ja kestävä tapa huolehtia osaamisen ja oppimisen leviämisestä.
Laru näkee myös kaupallisuudelle tilaa avoimuuden maailmassa. Asiantunteville materiaalien toimittajille on edelleen kysyntää, sillä oppilaiden tai opettajien yhteisöt tuskin saavat täysin tyhjästä luotua materiaaleja aiheista, joista eivät tiedä mitään. Sen sijaan Laru uumoilee, että kaupalliset oppimateriaalitkin saavat yhä enemmän avoimien oppimateriaalien piirteitä: niitä voidaan yhteisöllisesti täydentää, korjata itse ja kierrättää oppikirjojen tavoin eteenpäin. Ei ole kestävä ratkaisu myydä monta kertaa eri sukupolville samaa digitaalista oppimateriaalia, jota ei voi edes muokata maailman muuttuessa.
Mitä ikinä avoimen oppimisen tulevaisuudessa tapahtuukaan, Laru odottaa sitä mielenkiinnolla. Millaiseksi mahtavat opetustilat kehittyäkään taas kymmenessä vuodessa?
Teksti: Ilmari Jauhiainen
Kuva: Sergi Kabrera, Unsplash
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
