Matleena Laakso tietää, että suurin este oppimateriaalien avoimelle jakamiselle on pelko siitä, etteivät omat materiaalit ole riittävän hyviä.
Vuoden 2023 Avoimen oppimisen vaikuttaja -palkinnon on saanut Matleena Laakso Tampereen korkeakouluyhteisöstä. Vuodesta 2022 jaettu Avoimen oppimisen vaikuttaja -palkinto myönnetään henkilölle, joka on urallaan merkittävästi edistänyt suomalaista avointa oppimista.
Pääosin freelancerina työskentelevä Laakso tituleeraaa itseään digipedagogiseksi asiantuntijaksi ja kouluttajaksi. Sivutoimenaan hän työskentelee Tampereen korkeakouluyhteisössä, pääosin TAMKin opetusalan täydennyskoulutushankkeissa.
Laakson matka avoimuuden pariin alkoi alun perin Pirkanmaan avoin oppimiskulttuuri -ohjelmassa (PAOK-hanke) vuosina 2009–2014. Hankkeen tavoitteena oli edistää avoimuutta luomalla oppilaitosten rajat ylittävää yhteistyötä koko maakuntaan. ”Kun hanke alkoi, emme vielä tienneet CC-lisenssistä mitään. Ensimmäiset kaksi vuotta imin tietoa digipedagogiikasta kuin pesusieni ja sitä kautta törmäsin CC-lisensseihin. Otimme ne käyttöön hankkeen puolivälissä. Hyödynsin myös muiden jakamia avoimia materiaaleja lisenssien avulla”, Laakso muistelee.
Innostus omien oppimateriaalien avoimeen jakamiseen lähti Laakson mukaan vastavuoroisuuden periaatteesta. Muiden jakamista materiaaleista oli ollut Laaksolle niin paljon hyötyä, että oli aika antaa takaisin. Jakamisen aloittaminen oli kuitenkin prosessi, jonka nytkähdys eteenpäin tapahtui kohtaamisten kautta.
”Eräs pysäyttävä hetki aivan alkuaikoina kouluttamassa oli, kun koulutuksessa ollut opettaja kysyi, että voisiko hän saada koulutusmateriaalit itselleen. Hän voisi materiaalin avulla opettaa saman asian opiskelijoilleen”, Laakso muistelee. ”Siihen asti olin ajatellut, että nämä ovat minun diani, en anna muiden käyttää. Se oli ollut pitkään itsestään selvää, että vain työyhteisön sisällä jaettiin, jos jaettiin.”
Laakso oli miettinyt hetken aikaa omia tavoitteitaan: auttaa opettajia omassa työssään ja digin pedagogisesti mielekästä hyödyntämistä.
”Ymmärsin, että keskeisiä tavoitteitani voin parhaiten edistää sillä, että jaan kaikki materiaalini avoimesti myös muiden hyödynnettäväksi.”
Omien oppimateriaalien jakaminen muille on rohkea teko
Suurin este oppimateriaalien avoimelle jakamiselle on Laakson mukaan pelko siitä, etteivät omat materiaalit ole riittävän hyviä. ”On sanottava, että itsekin keräsin rohkeutta monta kuukautta, että uskallanko jakaa. Pelkäsin, että kaikki katsovat, että voi ei se Matleena mitään osaa”, Laakso naurahtaa. ”Se on kauhean inhimillistä ajatella, että olenko minä riittävän hyvä.”
”En kuitenkaan muista yhtäkään kertaa kuluneen reilun kymmenen vuoden aikana, että joku olisi haukkunut verkossa jakamiani materiaaleja, mutta kiitoksia tulee jatkuvasti.”
Laakso vertaa tilannetta tavalliseen verkkokäyttäytymiseen. Jos hakukoneen ensimmäinen vaihtoehto ei palvele tarkoitusta, siirryt seuraavan tulokseen sen sijaan, että jäisit polkemaan edellistä.
”Hyvin harvoin, jopa liiankin harvoin, tulee varovaista ja kohteliasta kehittävää palautetta sisällöistä ja nämäkään eivät tule julkisesti”, Laakso korostaa. ”Suurin mahdollinen virhe on, ettei kunnioita toisten tekijänoikeuksia.”
Digin hyödyntämisessä mielekkyys on tärkeää
Laakson mukaan jokaisen opetusalalla työskentelevän tulisi osata digipedagogiikan perusteet, eli vuorovaikutuksen hallitseminen myös etänä sekä verkkomateriaalien tekeminen. ”Kaikilla koronan aikaan työskennelleillä nämä alkavat kyllä varmaan olla jo aika hyvin hallussa”, Laakso naurahtaa. Hänen mukaansa kaikkien ei kuitenkaan tarvitse osata kaikkea.
”Ajattelen, että yksi hurahtaa täysin digiin, joku toinen erityisopetukseen, jonkun vahvuutena on saavutettavuus, jollain kestävä kehitys tai avoin jakaminen. Toivoisin, että jokainen löytäisi jonkun intohimon sieltä omasta työstään ja minulla se oli digipedagogiikka sekä avoin jakaminen.”
Laakso korostaa verkostojen merkitystä myös ajankohtaisten ilmiöiden edessä. ”Jos ajatellaan vaikka tekoälyä, jota kaikki opettajat tällä hetkellä jollakin tapaa pohtii. Ei sitäkään kannata alkaa yksin ratkaisemaan, vaan jokaisen olisi tärkeää löytää verkostoja, olivat ne sitten sosiaalisesta mediasta tai lähikollegoja, blogeja, podcasteja tai avoimia materiaaleja. Lähdetään yhdessä oppimaan, että mikä tämä uusi ilmiö on!”
Sähköisten välineiden tuntemus monipuolistaa Laakson mukaan opettajan työkalupakkia. Mitä enemmän välineitä tuntee, sitä suurempi keinovalikoima on käytössä. Näin voi poimia juuri tilanteeseen sopivan pedagogisen vaihtoehdon. Laakso korostaa, että välillä tällainen on aivan perinteinen luokkahuone. ”Ei digiä pidä väkisin minnekään laittaa.” Avainsana on Laakson mukaan mielekkyys: se, kuinka voimme digin avulla tukea oppimista?
Avoimen tieteen kesäpäivillä 2023 palkittiin Laakson lisäksi myös Leena Elenius, Kaisa Puttonen, Riitta-Liisa Karjalainen sekä Maria Ehrnström-Fuentes. Muut palkinnot jaettiin vuoden avoimesta oppimateriaalista sekä -opetuskäytännöstä.
”Korona-aikaanhan nähtiin myös se, että välillä tehtiin verkon yli silloin, kun se ei välttämättä olisi kaikkein järkevin vaihtoehto, mutta niin vaan siitäkin selvittiin. Nykyään on kuitenkin taas entistä enemmän vapautta valita se, mikä missäkin tilanteessa palvelee eniten.”
Pandemia-aika oli digipedagogiikan kouluttajana toimivalle Laaksolle kaikessa raskaudessaan myös ammatillisesti mielenkiintoista aikaa. ”En ole kyllä varmaan ikinä tehnyt niin paljon töitä, ja materiaalit menivät heti käyttöön. Lisäksi se yhteisöllinen tuki, mitä opettajille erilaisissa verkostoissa tarjottiin, oli hienoa ja kiinnostavaa. Tietysti koronassa oli hirveästi huonoja puolia, mutta ammatillisesti se oli myös mielenkiintoista aikaa.”
Laakson mukaan on myös muistettava, että Suomi oli oppimisen suhteen kansainvälisesti vertaillen verrattain onnellisessa asemassa. ”Lähes jokaisessa oppilaitoksessa oli jo Microsoftin tai Googlen palvelut käytössä ja lähes joka perheessä tietokone tai älypuhelimia. Lisäksi Suomessa on jo vuosia tarjottu digipedagogiikan koulutuksia, jotka auttoivat pandemiasta selviämiseen. Esimerkiksi jo Keski-Euroopassa oli monia lapsia, jotka olivat monta kuukautta täysin ilman koulua. Suomen koulujärjestelmä sen sijaan oli valmiimpi haasteeseen.”
Pysyvä muutos lähtee ruohonjuuritasolta
Reilu vuosikymmen sitten avoimuuden kenttä oli erilainen, erityisesti oppimateriaalien jakaminen oli vielä lapsenkengissä, ainakin jos kansallisiin ohjeistuksiin on katsominen. Opetushallitus kyllä suositteli avointa jakamista, mutta suositus ei ollut kovin näkyvästi esillä. Laakso muistaa kuitenkin, että suositus oli tärkeä mandaatti jakamisen aloittamiselle. Hänen kokemuksensa mukaan korkeakoulut ovat heränneet jakamiseen alempia asteita myöhemmin, mutta suuremmalla volyymilla.
”Toisella asteella kyseessä on yksittäisen opettajan tai oppilaitoksen päätös, ei siellä ole suuria kansallisia linjauksia tai työryhmiä. Jakamista viedään eteenpäin lähinnä hankerahoituksen ja Avointen opppimateriaalien kirjaston kautta .” Toisaalta esimerkiksi verkkopedagogiikan oppaita löytyy Laakson mukaan huomattavasti enemmän ammattikorkeakouluilta kuin yliopistoilta tai toiselta asteelta. Hanketoiminnan kautta myös rahoittajien vaatimukset ovat Laakson mukaan omalta osaltaan vieneet avoimuutta eteenpäin eri kouluasteilla.
”Sehän on ihan reilua, kun julkisella rahalla tehdään. Lisäksi hankkeissahan yleensä kokeillaan uutta tai edistetään jotakin asiaa. Avoimuus takaa sen, että materiaalit jäävät ainakin jossain muodossa elämään myös hankkeiden jälkeen.”
Suurin muutos viimeisen kymmenen vuoden aikana on Laakson mukaan ollut jakamisen ja lisenssien tunnettavuuden lisääntyminen. ”PAOK-hankkeen aikana muistan monen kommentoineen, että tosi hienoa, mutta ei onnistuisi meillä. Yleinen asenne oppimateriaalien jakamiseen on selvästi parantunut ja yhä useampi on valmis kokeilemaan.”
Jo kymmeniin työsopimuksiin on Laakso mukaan kuulunut sopimus siitä, että materiaaleja jaetaan avoimella lisenssillä. ”Joskus sitä on työnantajakin hoksannut ehdottaa, mutta useimmiten olen itse sen sinne lisännyt.”
Positiivinen palaute innostaa
Laakson mukaan positiivista palautetta oppimateriaalien jakamisesta tulee häkellyttävän paljon. Merkityksellisiä ovat esimerkiksi vilpittömät kiitokset sitä, kuinka paljon jakaminen on yksittäisiä opettajia omassa työssään auttanut. ”Ne ovat merkittäviä kohtaamisia. Hienoa on tietysti myös aina kuulla, että on saanut muita innostumaan ja jakamaan jotain omaa.”
”Lisäksi mieleen on erityisesti jäänyt avoin palaute siitä, että pitämäni blogi on kuin katekismus, että sieltä löytyy kaikki mitä digipedagogiikasta tarvitsee tietää”, Laakso naurahtaa. ”Isäni on ollut kahdeksankymmentäluvulla modernisoimassa katekismusta, eli ollut kirjoittamassa Rippikoulun opiskelijan oppikirjaa. Olen ilmeisesti nyt sitten tehnyt jotakin samanlaista, mutta digipedagogiikasta!”
Tampereelta puutarhanharrastaja Laakso suosittelee kesällä erityisesti Hatanpään Arboretumia. ”Sinne on lyhyt matka keskustasta. Toinen hieno paikka on keskustan vanha tehdasmiljöö. Tekisin siis kierroksen Tammerkosken rantoja pitkin. Kävellen näkee kaupungeista niin paljon. Reitin varrelle jäävät tehdasympäristöjen ohella muun muassa Työväenmuseo Verstas, Vapriikin museo, ruokapaikkoja ja lopuksi voi käydä Laukontorilla jätskillä. Illalla sitten tietysti kesäteatteriin. Eiköhän siinä olisi kesäpäiväksi ohjelmaa!”
Onnittelut Matleena!
Haastattelu ja teksti: Jonni Karlsson (TSV)
Kuvat: Ilpo Vuorivirta (Laurea
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
