Koulutusviennissä ei ole varaa olla hyödyntämättä avoimen oppimisen ja oppimateriaalien tarjoamia mahdollisuuksia.
Ohjelmistotuotannon professori Jouni Markkulalla (Oulun yliopisto) on jo monen vuoden ajalta kokemusta koulutusviennistä. Markkula on ollut vuodesta 2016 mukana valmistelemassa Kiinan Nanjing Institute of Technologyssa järjestettävää kandidaattitutkinto-ohjelmaa, joka on ensimmäinen Kiinan opetusministeriön hyväksymä suomalaisvetoinen tutkinto-ohjelma.
Ensimmäiset opiskelijat ohjelmassa aloittivat syksyllä 2018. Vuosittain ohjelmaan otetaan sata opiskelijaa, joista valtaosa on valmistunut neljän vuoden tavoiteajassa. Vuosittain opetettavana on neljä vuosikurssia eli yhteensä noin 400 opiskelijaa, ja toiminnan laajentaminenkin on suunnitteilla.
Kirjoista avoimeen materiaaliin
Kiinassa opiskelu on perinteisesti ollut hyvin kirjalähtöistä, ja suunnitteluvaiheessa kiinalaiset yhteistyökumppanit olisivatkin halunneet tietää, mitä kirjoja heidän on kirjastoonsa hankittava. ”Kun kirjat olisivat käytännössä koko ajan vaihtuneet, kustannus olisi ollut järjetön”, Markkula toteaa. Oman haasteensa olisi myös tuonut Kiinan valtion periaate, että kaikki oppikirjat pitää hyväksyttää paikallisessa opetusministeriössä.
Aivan täysin ilman oheismateriaaleja opetus olisi kuitenkin ollut vaikeaa, Markkula kertoo, koska erilainen oppimiskulttuuri ja kielelliset haasteet vaikuttavat oppimisprosessiin. Lisäksi korona-aikana huomattiin, että koulutusviennissä opetusta on pakko järjestää hybridiopetuksena, koska paikan päälle meneminen on kallista ja joskus jopa mahdotonta. Jotta opettajan aika käytettäisiin tehokkaimmin hyödyksi parhaan oppimistuloksen näkökulmasta, on opiskelijoille oltava tarjolla myös itsenäistä opiskelua tukevia materiaaleja. Opettajia ohjeistettiinkin hyödyntämään avoimesti saatavilla olevia materiaaleja, esimerkiksi ohjelmistotuotannossa avoimen lähdekoodin ohjelmistoja ja oppaita, joita voitiin antaa opiskelijoille tukimateriaaliksi.
Tulevaisuuden suunnitelmia
Tähän asti kandidaattiohjelmassa on pääsääntöisesti hyödynnetty muiden tekemiä materiaaleja, mutta suunnitelmissa on myös omien avoimien oppimateriaalien tekeminen. Ensimmäisenä vaiheena Markkulan mukaan olisi kerätä erilaisia ohjelmointitehtäviä, joista opiskelijat saisivat kattavan valikoiman harjoittelua varten. Oulun yliopistolla on myös kehitteillä harjoituksia automatisoiva järjestelmä, joka helpottaa muuten niin työlästä tehtävien tarkistamista. Järjestelmä lisensoidaan avoimen lähdekoodin lisenssillä ja samalla pilotoidaan Kiinan päässä sen integroimista paikallisiin järjestelmiin.
Harjoitustehtävien jälkeen olisi tarkoitus katsoa, mitä esimerkiksi opettajien luentomateriaaleista voisi lisensoida avoimesti. Koronavuosien aikana on kandidaattiohjelmassa tehty myös paljon luentovideoita, mutta näiden avaamista ei ole toistaiseksi suunniteltu. ”Nyt videoita on tehty hyvin nopeasti, ja jos haluaisi avata luentovideoita, ne pitäisi tuottaa kunnolla”, Markkula selittää.
Kandidaattiohjelman yhteydessä on avointa oppimista toteutettu muullakin tavalla kuin avoimia materiaaleja hyödyntämällä. Vaikka kandidaattiohjelma Nanjingissa on maksullinen, sen puitteissa opiskelijoilla on ollut mahdollisuus osallistua myös ilmaiseksi Oulun yliopiston avoimessa yliopistossa tarjottaviin maisterivaiheen kursseihin. Jos nämä maisterivaiheen kurssit on suoritettu hyvin arvosanoin, opiskelija saa opinto-oikeuden maisterivaiheen koulutukseen Suomessa. ”Näin saadaan hallituksen tavoitteiden mukaisesti houkuteltua kansainvälisiä opiskelijoita Suomeen”, Markkula selittää.
Avoimen oppimisen hyödyt
Markkulan mielestä koulutusviennin järjestäjien kannattaa miettiä, onko heillä oikeasti varaa olla hyödyntämättä avointa oppimista ja oppimateriaaleja. ”Opetuksen lisäarvo ei ole materiaalissa, vaan asiantuntijoiden antamassa opetuksessa ja pedagogisessa suunnittelussa", Markkula painottaa. Oppimateriaalit eivät useinkaan ole niin laadukkaita, että niitä kannattaisi myydä, etenkin kun amerikkalaisilla huippuyliopistoilla on saatavilla paljon paremmilla resursseilla tehtyjä materiaaleja.
Markkula painottaa myös käytännön haasteita oppimateriaalien tekijänoikeuksien hallinnassa. Toki yhteistyötahon kanssa tehdään sopimuksia materiaalin käyttöoikeuksista, mutta käytännössä on mahdotonta hallita materiaalin leviämistä. ”Jos huomaat tekijänoikeusrikkomuksia, menepä Kiinaan niitä selvittämään”, Markkula naurahtaa. Tekijänoikeuksien selvittelyssä opettajien aika menee toissijaisiin asioihin, kun he voisivat keskittyä ydinosaamiseensa eli opettamiseen.
Kuva: Copyright Oulun yliopisto, ei kuulu CC-lisenssin piiriin
Teksti: Ilmari Jauhiainen
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
