Kaupunkirotat-hankkeessa kansalaistieteilijöinä toimivat Helsingin kaupungin alueen koululaiset. Seurasimme Maunulan yhteiskoulun 8abc-luokan rottatutkimusta.
“Kuinka moni on nähnyt Helsingissä rotan?”, kysyy Helsingin yliopiston akatemiatutkija Tuomas Aivelo Maunulan yhteiskoulun 8abc-luokan science-tunnilla. Monta kättä nousee, melkein kaikki ovat nähneet rotan ainakin joskus. Aivelo on tullut koululle esittelemään Kaupunkirotat-tutkimushankettaan ja opastamaan koululaisia tutkimuksen teossa.
Rottahankkeessa hyödynnetään kansalaistiedettä, ja kansalaistieteilijöinä toimivat Helsingin kaupungin alueen koululaiset. Tutkimusvälineinä käytetään rottien jälkilevyjä, joiden avulla on tarkoitus selvittää rottien populaatiokokojen muutoksia ajallisesti ja alueellisesti Helsingin kaupungin alueella. Jälkilevytutkimukseen voivat osallistua Helsingin kaupungin alueen peruskoulut ja lukiot. Hanke toimittaa ryhmälle tarpeelliset materiaalit ja kulutustavarat ja käy pitämässä tutkimuksen esittelytilaisuuden. Varsinaisen tutkimuksellisen osuuden oppilaat tekevät itsenäisesti opettajan tukiessa tarvittaessa.
Vaikka moni on nähnyt rotan ja niiden tiedetään olevan yleisiä, ei kukaan tiedä varmuudella, montako rottaa esimerkiksi Helsingissä on. Kaupunkirotta-hankkeen tutkijoiden arvioiden mukaan puhutaan kuitenkin vähintään viisinumeroisesta luvusta, mutta luku voi olla satatuhatta. Rotat herättävät paljon tunteita ja keskustelua, etenkin tunkeutuessaan ihmisasuntoihin. Rottien elintapojen tutkiminen on olennaista myös tuholaistorjunnan kannalta.
Pääsimme syksyllä 2023 seuraamaan Maunulan yhteiskoulun 8abc-luokan jälkilevyprojektia. Jutussa olevat lainaukset ovat oppilaiden omia pohdintoja ja kommentteja.
Rotat herättävät tunteita ja kiipeilevät verkkoaidoissa. Kuva: Juha Suonpää.
Tutkimusta tehdessä epävarmuus tulee tutuksi
Maunulan yhteiskoulun ja Helsingin matematiikkalukion biologian ja maantiedon opettaja Nora Pircklén päätyi ilmoittamaan ryhmänsä tutkimukseen mukaan lukiokollegan suosituksen perusteella. Itsenäinen tutkimustyö ei tosin ole tälle ryhmälle mitenkään uutta, sillä Pircklénin vetämillä science-tunneilla oppilaat edistävät normaalisti omia tutkimusprojektejaan. Oppilaat valitsevat projektinsa itse omien kiinnostuksen kohteidensa perusteella ja ne saattavat liittyä esimerkiksi sienirihmastojen kasvatukseen tai 3D-tulostukseen. Seuraavat pari opetuskertaa omat projektit saavat olla pienellä tauolla ja oppilaat keskittyvät rottien jälkilevytutkimukseen.
“Rotathan on erittäin kiinnostavia ja monimutkaisia jyrsijöitä. Niiden tutkiminen on tärkeää ja kiinnostavaa mielestäni.”
Jälkilevyt ovat muovilevyjä, joiden päälle levitetään kimrööki/etanoli -seosta. Kimrööki on hienojakoista hiiltä, käytännössä vastaa siis nokea. Kimrööki on peittävää ja kestää hyvin valoa, mikä tekee siitä hyvän väriaineen ulkona tehtävään tutkimukseen. Kimrööki ei myöskään ole vaarallista rotille tai niiden tutkijoille, mikä on myös hyvä ominaisuus julkisiin paikkoihin laitettavissa jälkilevyissä. Aivelo kertoo saaneensa kerran hätääntyneen puhelun leikkipuiston valvojalta lapsen laitettua jälkilevyn nurkan suuhunsa.
Jälkilevyissä käytettävä kimrööki ei ole vaarallista rotille tai niiden tutkijoille. Kuva: Maunulan yhteiskoulun 8abc-luokan oppilaat.
Oppilaat saavat itse päättää, minne levyt kannattaisi laittaa. Jättöpaikan valinnassa pitää tietenkin miettiä, olisiko paikka sellainen, jossa rotat voisivat liikkua. Jälkilevyissä, toisin kuin pyyntiloukuissa, ei ole ruokasyöttiä, joten levy ei houkuttele rottia. Levyn täytyy siis olla paikassa, josta rotta muutenkin kulkisi. Rottien mahdollisten asuinpaikkojen ja kulkuväylien päätteleminen edellyttää tietoa rottien elintavoista: rotat esimerkiksi kulkevat mielellään seinien vierustoja pitkien välttäen avointa maastoa ja tietenkin etsivät mahdollista ravintoa. Animaatioelokuvissa rotat usein himoavat juustoa, mutta todellisuudessa ne syövät melkein mitä vain, esimerkiksi roskiksista löytyvää ruuantähdettä. Aivelo kertoo maapähkinävoin olevan erityisen hyvä rottien houkutin.
“Opin tutkimaan rottien elinympäristöjä”
Tutkimuspaikkojen valintaan kuitenkin liittyy myös muita, hieman yllättäviäkin haasteita. Levyjä ei kannata jättää liian näkyville, koska joku saattaa heittää ne roskina pois. Vaikka levyissä lukee “älä siirrä” ja mukana on tieto siitä, että levy on Helsingin yliopiston tutkimusväline, levyillä on tapana kadota näkyvimmiltä paikoilta. Levyjä ei kannata myöskään viedä esimerkiksi koirapuistoon tai leikkikentälle, koska koirat ja lapset juoksevat levyjen päältä ja sotkevat mahdolliset rottien jäljet. Jäljet voivat sotkeentua myös esimerkiksi sateen takia tai koska levyn päälle sattuu putoamaan suuri vaahteranlehti.
Kuulostaako epävarmalta? No kyllä, mutta juuri sellaista luonnontieteellinen kenttätutkimus on. On hyvin mahdollista, että sääolosuhteet eivät ole tutkimuksen kannalta lainkaan edulliset, tutkimuslajia ei huolellisesta taustatyöstä huolimatta havaita lainkaan, tai sattuu jotain aivan odottamatonta (kuten että päiväkotilainen yrittää syödä jälkilevyn). Yllättävissä tilanteissa voi joutua muuttamaan alkuperäistä suunnitelmaa ja keksimään lennosta jotain muuta.
Rottahankkeen yhtenä tavoitteena onkin tukea oppilaiden ymmärrystä luonnontieteellisen tutkimuksen tekemisestä. Hankkeen tutkimusten mukaan kansalaistiedetutkimus voi mahdollistaa oppilaille keinoja jäsentää uudelleen kohtaamansa epävarmuuden tieteelle tyypillisellä tavalla.
Levyt jätetään paikoilleen muutamaksi päiväksi, jonka aikana ne kuvataan päivittäin, vaikka niissä ei olisikaan jälkiä. Kuva: Maunulan yhteiskoulun 8abc-luokan oppilaat.
Aina oppii jotain
Levyt jätetään paikoilleen neljäksi päiväksi, joiden aikana ne kuvataan päivittäin. Kaikki levyt kuvataan, vaikkei niissä olisikaan jälkiä. Tutkimusaineisto kerätään sovelluksen avulla. Levyistä lasketaan rottien jäljet jakamalla levy ruutuihin ja ilmoittamalla niiden ruutujen lukumäärä, joissa on rottien jälkiä. Koska kaikista levyistä on valokuvat tallessa, voivat tutkijat tarkistaa tulokset myöhemmin.
8abc-luokka pohti yhdessä ajatuksia tutkimustyöstä ja rotista sekä ennen tutkimusta että sen jälkeen. Tutkimuksen tekemistä pidettiin ennakkoon “kivana ja kiinnostavana”. Tutkimuskohteista eli rotista sen sijaan tuli enemmänkin ajatuksia. Rottia pidettiin toisaalta söpöinä ja kiinnostavina, mutta myös levottomuutta herättävinä ja epähygieenisinä.
Jälkilevyjen kanssa ei ollut mennyt niin kuin Strömsössä, sillä sade oli pilannut osan levyistä tutkimusjakson aikana. Tämä luonnollisesti harmitti jälkilevyjen laittajia, mutta ainakin yksi rotan jälkikin oli melko suurella varmuudella nähty. Siellä Alepan vieressä. Oppilaat kokivat kuitenkin oppineensa tutkimuksesta tunnistamaan rottien jälkiä ja elinympäristöjä.
“Myös se, että pystyi auttamaan tutkijoita, oli kivaa.”
Oppilaiden kommenteista välittyvät tunnelmat ovat Aivelon mukaan “aika tyypillisen oloiset”.
“Oppilaat yleensä pitävät osallistumisesta, koska ‘se on jotain erilaista kuin koulu muuten’, kuten aiemmin eräs oppilas sanoi”, Aivelo kertoo. Monesti oppilaat pitävät siitä, että saavat itse valita paikan, jossa tutkimusta tehdään. “Tässä tietenkin koulun läheisyys rajoitti, mutta kommenteissakin näkee, että nämä selvästi liittyvät omaan lähiympäristöön, kuten ”Alepa” -maininta”.
Aivelon mukaan tutkimuksessa koululaisten kanssa suurin ongelma on aineistonkeruun epäonnistuminen olosuhteiden vuoksi. “Kouluissa on harvoin aikaa yrittää uudestaan, jos joku asia ei toimi, vaikka tieteenteossa se iteratiivinen aina uudelleen yrittäminen ja parantaminen ja uudelleensuunnittelu on keskeistä”, Aivelo summaa.
***
Kaupunkirotat-hanke palkittiin lokakuussa Helsingin yliopiston avoimen tieteen palkinnolla. Perusteluissa hankkeen ansioina pidettiin monitieteisyyttä ja toiminnan monimuotoisuutta, laajaa yhteistyöverkostoa, sekä erityisesti koululaisille suunnattua tiedonkeruun koulutusta. Hankkeen johtaja Tuomas Aivelo sai myös tämän vuoden kansallisen avoimen tieteen palkinnon. Lue myös Avoimen tieteen ja tutkimuksen -palkintojen saajien haastattelu (mukana Tuomas Aivelo).
Teksti: Elina Koivisto (TSV)
Kuvat: Pääkuva Anne Haapanen (TSV), rottakuva Juha Suonpää/Kaupunkirotat-hanke, projektikuvat Maunulan yhteiskoulun 8abc-luokan oppilaat
Avoimesti kansalaistieteestä -juttusarja tarkastelee kansalaistieteeseen liittyviä teemoja käytännönläheisellä ja avoimella otteella.
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
