”Yhdessä se on tehty” – Sami Borg kokee palkinnon kollektiiviseksi tunnustukseksi

28.11.2022
Teksti: Avoimen tieteen palkinnot 2022. Taustalla Sami Borg.

Sami Borg palkittiin AVOTT-talvipäivillä 10.11.2022. Borgin ura avoimuuden parissa alkoi 1990-luvulla Yhteiskuntatieteellisessä tietoarkistossa.

Avoimen tieteen kansallinen palkinto jaettiin AVOTT-talvipäivillä 10.11.2022 Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimuspäällikkö ja dosentti Sami Borgille. Palkinnon perusteiksi luettiin esimerkiksi työ Tietoarkiston ensimmäisenä johtajana 1999-2016 sekä uusien tutkijasukupolvien opastaminen avoimen tieteen käytäntöihin. 

Avoimuutta 1990-luvulta alkaen

Borg päätyi avoimuuden pariin alun perin 1990-luvun lopulla Yhteiskuntatieteellisessä tietoarkistossa. ”Minut pestattiin nuorena tohtorina suunnitteluvaiheen asiantuntijasihteeriksi. Olin käyttänyt omassa väitöstyössäni kymmenien data-aineistojen konvertointiin ja muokkaamiseen kelanauhoilta PC-käyttöön kuukausia, joten ymmärsin hyvin data-arkiston merkityksen. Hain FSD:n johtajan paikkaa ja tulin valituksi”, Borg kertoo.

Borgin ”Velvollisuus vaikuttaa” -väitöskirjan aiheena oli äänestämässä käymisen ja äänestämättä jättämisen perusteet. Aineistosta osan muodosti kyselyaineisto vuoden 1991 eduskuntavaaleista. Lisäksi mukana oli pitkittäistarkastelua 70- ja 80-lukujen ja 90-luvun alun puolueiden ajankohtaistutkimuskyselyaineistojen perusteella kansalaisten puoluekannan vakiintuneisuuden ja äänestysvarmuuden suhteesta. ”Piti konvertoida tiedostot pariltakymmeneltä kelanauhalta PC-käyttöön. Se oli valtavan suuri pahvilaatikko ja hirvittävän painava”, Borg muistelee. Suurin peruste äänestämiselle oli tutkimuksen mukaan velvollisuudentunne. Tämä selittää edelleen ikäryhmien välisiä eroja äänestämisessä.

Periaate ja käytäntö kulkevat käsi kädessä

Sami Borg.Avoimuus on Borgin mukaan tärkeää sekä periaatteen vuoksi että käytännön syistä. Se tukee yleisellä tasolla tieteen avoimuusperiaatetta, samaan aikaan se edistää käytännössä esimerkiksi tutkimustulosten kontrolloitavuutta sekä vertaisarviointia. ”Aiemmin on ajateltu, että vertaisarvioidut avoimet julkaisut riittävät. Mutta sehän ei ole niin. Julkaisut saattavat olla maksullisia, tutkimusaineistot saattavat olla vaikeasti saatavilla niin, ettei voida tarkistaa, että johtopäätökset on tehty oikein aineistoista. Todella paljon työtä on vielä tehtävänä. Periaatteellinen sekä iso käytännön asia, että me voidaan luottaa tieteelliseen tietoon. ”

Borgin mukaan uuden tieteellisen tiedon tarpeen määrittäminen ei ole nykyisessä tietotulvassa enää mahdollista ilman laajaa avoimuutta ja riittävän tehokkaita hakumahdollisuuksia. ”Uuden tiedon tuottaminen tieteellisessä tutkimuksessa lähtee siitä, mitä me jo tiedämme. Suomalaisen tutkijan, joka tutkii suomen historiaa, on helpompi paikallistaa olennainen omasta tutkimusalasta kuin esimerkiksi luonnontieteissä tai lääketieteissä, joissa kysymykset ovat universaaleja. Avoimuutta ja riittävän tehokkaita hakumahdollisuuksia tarvitaan siihen, että tutkimusongelmat ylipäätään voidaan määritellä rationaalisesti.”

Kenttä on saanut tuekseen rakenteita ja ammattilaisia

Avoimuuden kenttä on reilussa kahdessakymmenessä vuodessa kokenut muutoksia sekä asenteissa että infrastruktuureissa. ”Kun aloitimme työt Tietoarkistossa, tiedeyhteisössä lähes kaikki pitivät tutkimusdatan (ja tutkimusjulkaisujenkin) avoimuutta periaatteessa tärkeänä, mutta varsinkaan yliopistoissa juuri kukaan ei ollut tosiasiassa kiinnostunut avoimuudesta, tai varsinkaan halukas arkistoimaan aineistojaan. Monia hirvitti ajatus muista tutkijoista ”oman” aineiston käyttäjinä”, Borg muistelee. ”Tutkimusrahoittajilla, yliopistoilla ja muilla tutkimusorganisaatoilla ei ollut minkäänlaisia suosituksia avoimuuden tueksi, eikä tarjolla ollut kunnon tuki-infrastruktuuriakaan. 2000-luvulla asia on edennyt harppauksin: useimmilla tutkimusrahoittajilla ja -organisaatoilla on avoimuussuositukset ja joko CSC:n tai muiden toimijoiden tarjoamia resursseja avoimen tieteen käytännön toteuttamiseksi.”

Suurimmat muutokset ovat Borgin mukaan tapahtuneet policy -tasolla. ”2000-luvulla Euroopan unionissa ja OECD:ssä asioita ruvettiin viemään voimakkaasti eteenpäin. Se tarkoitti myös sitä, että asioita ja ohjelmia alettiin toimeenpanemaan määrätietoisesti. Kyllähän me nähdään, että meillä on jatkuvasti enemmän ihmisiä yliopistoissa ja tukipalveluissa, jotka ovat avoimen tieteen ammattilaisia.”

Avainalueita jalkauttamisessa ovat meritoituminen sekä liikkuvuus

Borg näkee avoimen tieteen jalkauttamisen kytkeytyvän meritoitumisen sekä liikkuvuuden kaltaisten kysymysten ympärille. Varsinkin tutkijapuolella tärkeimmäksi kannustimeksi nousee avoimen tieteen käytäntöjen tosiasiallinen huomioiminen urien edistämisessä. ”Ansioituneisuuden arviointi on julkaisupainotteista, määräpainotteista. Kun taas se, onko julkaistu avoimesti tai ei, niin sehän on enemmän laatuasia kuin määräasia. Silloin kun avoimuus rakentuu tieteelliseksi meriitiksi aidosti ja vaikuttaa esimerkiksi tehtävien haussa eikä vain rahoituksessa, siinä vaiheessa asia rupeaa etenemään rivakammin”, Borg pohtii.

Meritoitumisen ja rekrytoinnin käytäntöjä jarruttaa Borgin mukaan myös siiloutuminen opetuksen, tutkimuksen ja tukipalveluiden välillä. ”Ei ole vieläkään rakentunut aidosti meriitiksi tutkijanuralla, että olisi tehnyt jotain muuta kuin opettanut, julkaissut tai verkostoitunut kansainvälisesti. Olisi hienoa, että akateemisen uran liikkuvuutta tukipalveluissa, opetuksessa ja tutkimuksessa arvostettaisiin nykyistä enemmän. Esimerkiksi tukipalveluissa saa tällä hetkellä vakituisia työpaikkoja sillä, että on työskennellyt mahdollisimman paljon tukipalveluissa”, Borg havainnollistaa.

Lisäksi uudistusten edistystä jarruttavat Borgin mukaan resurssien ja ajan puute. ”Asiat etenevät hitaasti sen takia, että tutkijoilla ja opettajilla on pääsääntöisesti aina kiire tehdä kaikkea muuta kuin edistää näitä avoimuusasioita aktiivisesti.”

Tunnustus yhteisestä työstä 

Suurinta onnistumista avoimen tieteen saralla Borgin ei tarvinnut miettiä kauaa. Listan kärjessä komeilee Tietoarkiston palvelujen rakentaminen yhdessä kollegojen kanssa. Borg näkeekin palkinnon myös tunnustukseksi jo kohta neljännesvuosisadan toimineelle Tietoarkistolle. ”Ymmärrän palkinnon kollektiivipalkinnoksi sille organisaatiolle, joka hyvien kollegoiden kanssa yhdessä on rakennettu. Ei sitä kukaan yksin ole tehnyt, vaan yhdessä se on tehty.”

Lämpimät onnittelut!

Haastattelu & teksti: Jonni Karlsson

Sinua saattaisi kiinnostaa myös