Kansalaistieteen ja muun laajemman tutkimukseen osallistumisen sekä tutkimuskirjastojen yhteyttä pohdittiin työpajassa Tieteiden talolla huhtikuussa.
Voiko kaikkia laajemman tutkimukseen osallistumisen käytäntöjä kuvata yhdellä yhteisellä käsitteellä, pohdittiin tutkimuskirjastoille suunnatussa työpajassa Tieteiden talolla 24.4.2025. Työpaja oli osa Avoimen tieteen koordinaation, Kansalliskirjaston, Aalto-yliopiston, Tampereen yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston yhteistä tapahtumakokonaisuutta, joka alkoi 27.3. järjestetyllä webinaarilla. Päällimmäisenä mieleen jäivät kansalaistieteen termistöön sekä ilmiökenttään liittyvät erilaiset näkökulmat ja tästä johtuvat tunnistamisen haasteet, jotka ovat yhteisiä sekä korkeakouluille, että kirjastoille.
Ammattikorkeakouluissa yhteiskunnallinen vuorovaikutus ja sidosryhmien osallistuminen tuttua
Yksi toivotuista lisätarkastelun aiheista maaliskuun webinaarissa oli kansalaistiede ammattikorkeakouluissa. Auli Harju Hämeen ammattikorkeakoulusta saapui esittelemään HAMKin uutta kansalaistieteen linjausta sekä linjauksen kehittämisprosessia, joka käynnistyi AVOTT-seurannan 2024 myötä. HAMKin strategiaan on kirjattu ”kansalaiset muutoksen tekijöinä yhdessä tutkien”. Organisaation strateginen sitoutuminen vauhditti kehittämisen prosessia. Ohjetyö kansalaistieteeseen kuitenkin alkoi Harjun mukaan käytännössä nollasta.
Ohjeistuksissa päätettiin keskittyä hankkeiden eri vaiheiden toimintaan ja tunnistettiin erityisesti tarve määritellä mistä sopia osallistujien kanssa. Kysymys ei ole yksinkertainen, sillä käytännössä kansalaistieteen hankkeet ovat erittäin tapauskohtaisia.
Aiheiden pohtimista jatkettiin iltapäivällä ammattikorkeakoulujen näkökulmaan keskittyneessä pienryhmässä. Ohjeistamisen suhteen tavoitteena tulisi pienryhmän mukaan olla innostaminen lannistamisen sijaan. Pienryhmä totesi, että kansalaistieteen ilmiöiden tunnistaminen ja määrittely ovat haasteita AMK-tasolla. Eri alojen osallistumisen käytännöt, kuten kokemusasiantuntijat ja yhteiskehittäminen eivät aina ajaudu saman sateenvarjon alle. Todettiin, että tutkijat tulisi saada mukaan ja osalliseksi käsitteiden määrittelyyn.
Haasteiksi tunnistettiin hankkeiden ja oikean elämän aikajänteiden yhteensovittaminen ja sen sanallistaminen, että mitä on saatu aikaan. Keskeisiä viestinnän kanavia tässä ovat kohderyhmälähtöiset ja yleistajuiset julkaisut. Lisäksi yhteiskunnallista vuoropuhelua voisivat edistää yleiset kirjastot. Onneksi yhteistyöosaaminen on ammattikorkeakoulukentän valttikortti.
Tutkimukseen osallistuminen laaja kokonaisuus yhteistyötä ja erilaisia motivaatioita
Petteri Laihonen Jyväskylän yliopistosta pohti aamupäivän puheenvuorossaan kansalaistieteen termistöä sekä projektien eri vaiheita erityisesti ansioiden tunnustamisen näkökulmasta. Osallistuva kansalaistiede osoittaa laajempaa toimijuutta kuin ylhäältä alas katsova osallistava tiede. Radikaali tai extreme ovat kansalaistieteen etuliitteinä turhan provosoivia. Kanssatutkimus on terminä luonteeltaan inklusiivinen ja välttää osan kansalaistieteen termistön ongelmista, mutta edustaa tietyn tieteenalan termistöä siinä missä toisaalta kansalaistiedekin. Erilaiset osallistumisen muodot haastavat esimerkiksi kansallista tiedonkeruuta ja sidosryhmiin keskittyneessä pienryhmässä pohdittiin, että onko yksi yhteinen yläkäsite tutkimukseen osallistumisen ilmiöille ylipäätään mahdollinen tai tarkoituksenmukainen.
Kokemus tulla kuulluksi ja vaikuttaa lähiympäristöönsä luo motivaatiota osallistumiseen omakohtaisuudesta.
Tutkimusprosessin näkökulmasta keskeistä on, että jokainen projekti tulee ”yhteisluoda uudestaan”. Hyviä kokemuksia on saatu aikaan esimerkiksi sillä, että projektien ohjeistus on toteutettu porrastetusti. Tutkijat ohjeistavat opettajia, opettajat opiskelijoita, opiskelijat muita opiskelijoita ja niin edelleen. Käytäntö sopii eetokseltaan osallistumisen käytäntöihin ja toimijuuden jakamiseen osallistujien kesken. Pienryhmässä keskustelua jatkettiin esimerkiksi kansalaispaneelien suhteen, joissa osallistujilla on omistajuutta, mutta osallistuminen tai kysely ei välttämättä vielä ole lähtökohtaisesti tiedettä. Sama potentiaali kuitenkin pätee – ihmisen kokemus tulla kuulluksi ja vaikuttaa lähiympäristöönsä luo motivaatiota omakohtaisuudesta.
Keskustelu erilaisista motivaatioista johti myös ajatuksiin osallistujien palkitsemisesta vaihtoehtoisin tavoin. Opiskelijoita voitaisiin motivoida esimerkiksi vaihtoehtoisilla oppimisen ja itsepätevöitymisen tavoilla ja helpoilla opintopisteillä. Kiinnostavaa olisi hyödyntää laajemmin myös fyysisiä tieteen tekemisen tiloja, kuten tutkimusasemia ja tieteellisiä kirjastoista tieteen ”backstagena”. Avoimissa ovissa on symboliikkaa ja tämä mahdollistaisi yhteistyön myös esimerkiksi tiedekeskusten, arkistojen, vapaan sivistystyön toimijoiden ja kaupunkien välillä.
Tutkimuskirjastoissa korostuvat palvelut ja johdon sitoutuminen
Tampereen yliopiston tutkimuspalveluista terveisiä tuonut Paula Nissilä kertoi havaintoja kansalaistieteeseen liittyen tutkimuskirjaston arjesta. Lisäksi tutkimuskirjastojen näkökulmaa pohdittiin yhteisesti kolmannessa pienryhmässä iltapäivällä. Nissilä totesi, ettei kirjaston palveluportaaliin juuri tule kysymyksiä kansalaistieteeseen liittyen, mutta kirjasto tarjoaa hyviä ohjeita esimerkiksi kuvailuun. Kansalastieteen aineistojen hallinnassa tutkijat saattavat olla uuden edessä, sillä mukana on muitakin kuin ammattitutkijoita. Aiheeseen liittyvää viestintää on tehty esimerkiksi uutistuotannon muodossa ja korvaamaton apu tässä on ollut Tampereella tuotettu Kanssatutkimus (2023) opas.
Millainen on tutkimuksen jälkitila, eli mitä osallistujille jää osallistumisesta lopulta käteen kansalaistiedeprojektista?
Pienryhmän keskustelussa korostui, kuinka tärkeää on johdon sitoutuminen strategian ja toimintasuunnitelman tasolla. Tämä pätee niin kansalaistieteen tuen kuin organisaatiokohtaisen edistymisen kohdalla. Lisäksi yhteistyötä kannattaa tehdä yli sektori- ja organisaatiorajojen. Yleiset kirjastot ja arkistot muodostavat mahdollisuuksia osaamisen jakamiseen, pitkäaikaissäilytykseen sekä tapahtumien järjestämiseen. Usein jokainen joutuu tuottamaan jotain omaa, mutta yhteiselle ohjepohjalle esimerkiksi sanastonmuodossa olisi tilausta.
Osallistumisen suhteen pienryhmä alleviivasi erityisesti osallistumiseen liittyvää tunteiden ja asenteiden ulottuvuutta. Millainen on tutkimuksen jälkitila ja mitä osallistujille jää osallistumisesta lopulta käteen. Kuinka osallistumisen ja vaikuttaminen tehdään näkyväksi ja kuinka pienetkin asiat voivat tuottaa näiden kannalta paljon iloa! Ainakin työpajasta jälkitila oli järjestäjälle varsin mieluinen. Keskustelua on tarkoitus jatkaa kirjastoverkkopäivillä 2025. Kiitos kaikille työpajan osallistujille!
Teksti: Jonni Karlsson (TSV)
Kuva: Jaana Tihtonen (kuvassa on mikroskooppityöpaja Tieteiden yössä 2025)
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
