Tämän päivän tutkimusaineisto on huomisen kulttuuriperintöä

12.4.2021
Mustavalkoinen kuva vuodelta 1918, nainen ja mies tekevät muistiinpanoja kirjoituspöydän äärellä. Mies on kauppias Otto Selenius Oravaiselta, nainen tunnistamaton.

Kulttuuriperintöorganisaatiot kohtaavat erityisiä oikeudellisia ja eettisiä kysymyksiä saattaessaan tutkimusaineistoa avoimesti saatavaksi. Haastattelussa Kristina Linnovaara ja Jonas Lång, Svenska litteratursällskapet.

Kun tutkijat käsittelevät eläviä ihmisiä koskevaa tutkimusaineistoa ja pohtivat sen avaamista, ensimmäiseksi mieleen tulee usein anonymisointi. Kulttuuriperintöorganisaatioilla on kuitenkin toinen lähestymistapa. Ihmisten tarinat omista henkilökohtaisista kokemuksistaan halutaan säilyttää – mitä kulttuuriperinnölle tapahtuu, jos yksilön elämäntarinasta poistetaan yksityiskohtia anonymisoinnin nimissä?

”Kulttuuriperintöorganisaatioiden lähtökohta on, että ihmisten muistojen ja tarinoiden säilyttämisellä on itseisarvo”, Svenska litteratursällskapetin (SLS:n) arkistonjohtaja Kristina Linnovaara toteaa. 

SLS on tieteellinen seura, jonka toimintaan kuuluu tutkimuksen ja julkaisemisen lisäksi laajan arkiston ylläpitäminen. Arkisto koostuu neljästä kokoelmasta, jotka liittyvät historiaan ja kirjallisuushistoriaan, perinteisiin ja kieleen, Pohjanmaan perinne- ja paikallishistoriaan sekä kansanomaiseen musiikin- ja tanssinharjoittamiseen. 

Suuri osa arkiston aineistosta koostuu yksityishenkilöiden lahjoituksista, jotka sisältävät usein usein kokonainen elämä paperimuodossa tai tallennettuna tietokoneelle, USB-tikuille, CD-levyille tai pilvipalveluihin. Blogit ja sosiaalinen media muodostavat uusia haasteita, ja arkistossa on kehitetty prosesseja ja käytäntöjä, joiden avulla navigoidaan käyttöehtojen, tietosuojan ja tekijänoikeuden keskellä.

"Jokaisella on oikeus tulla muistetuksi"

SLS:n arkisto tekee myös aktiivista aineistonkeruuta eli pyytää suurta yleisöä lähettämään kuvauksia omista kokemuksistaan ja muistoistaan. Tällä hetkellä aiheet ovat ”Mitkä yhteiskunnalliset kysymykset saavat sinut syttymään?” ja ”#dammenbrister ja #metoo – mitä sitten tapahtui?” Aikaisemmin aiheet ovat liikkuneet teitittelystä, kuorolaulusta ja pyhänvietosta henkilökohtaiseen hygieniaan ja murteisiin. Joskus aiheet ovat olleet  hyvinkin henkilökohtaisia, kuten rakkaus, ihmissuhteet ja seksuaalisuus.

Humanistinen tutkimus lähtee yksilöstä, Kristina Linnovaara sanoo. “Kulttuuriperintö rakentuu erilaisista äänistä, eivätkä ne ole nimettömien yksilöiden ääniä, vaan tiettyjen ihmisten omia ääniä.” Arkistomaailmassa arvostetaan myös provenienssia eli tietoa aineiston alkuperästä ja omistajasta. Kulttuuriperintö halutaan säilyttää alkuperäisessä muodossaan, ja aineiston kulttuuriperintöarvo voi kadota, jos sitä lähdetään anonymisoimaan.
 
”Anonymisointi tarkoittaa, että ihminen ei ole lainkaan tunnistettavissa. Jos aineisto halutaan anonymisoida, ei siis riitä, että tekijän nimi poistetaan, vaan hänen tarinastaan on myös poistettava muita yksityiskohtia, kuten paikkoja ja henkilöitä”, SLS:n lakiasioista vastaava kansliapäällikkö Jonas Lång kertoo. Hän lisää, että suomenruotsalaiset piirit ovat niin pienet, että on lähes mahdotonta poistaa kaikki tunnistettavat tiedot niin, että aineisto säilyy käyttökelpoisena.

Jonas Lång korostaa, että tietosuojalainsäädäntö ei sinänsä edellytä anonymisointia tutkimuksen ja arkistoinnin yhteydessä. Yksilön henkilötiedot voidaan suojata rajoittamalla tietyn aineiston käyttöä ja saatavuutta vain tutkimuskäyttöön. Yksityiselämää koskeva aineisto asettaa SLS:lle ja muille kulttuuriperintöarkistoille erityisiä oikeudellisia ja eettisiä vaatimuksia. Tietosuojalainsäädännössä kulttuuriperintöarkistot ovat erityisasemassa, joka antaa niille oikeuden säilyttää myös arkaluonteisia henkilötietoja. Jonas Lång huomauttaa, että SLS:n arkisto suhtautuu näihin oikeudellisiin ja eettisiin kysymyksiin hyvin vakavasti päättäessään aineiston arkistoinnista. 

SLS:n aineistonkeruuseen osallistuneille tietojen antajille on usein hyvin tärkeää, että heidät merkitään kertomustensa tekijöiksi. ”Jokaisella on oikeus tulla muistetuksi”, Jonas Lång sanoo. Yksilön oikeus omaan kulttuuriperintöön on kirjattu perustuslakiin ja kansainvälisiin sopimuksiin. Lång muistuttaa, että tekijänoikeuslain mukaan tietojen antajalla on myös oikeus tulla merkityksi arkistokokoelmia varten kirjoittamansa tekstin tekijänä.

Niin avointa kuin mahdollista, niin suljettua kuin välttämätöntä

SLS:n arkiston perusperiaate kaikelle aineistolle on ”niin avointa kuin mahdollista, niin suljettua kuin välttämätöntä”. Lähtökohtana on, että kaikki ei-sensitiivinen aineisto on saatavilla SLS:n tutkijasaleissa. Kulttuuriperintöaineistoa käytetään eri tarkoituksiin tieteellisestä tutkimuksesta sukututkimukseen, taiteelliseen toimintaan ja journalismiin – kaikilla on oikeus tutustua kulttuuriperintöön.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki arkistossa oleva aineisto olisi ehdoitta kaikkien saatavilla, Kristina Linnovaara kertoo. ”Meillä on myös aineistoa, johon voi olla hyvinkin rajoitettu pääsy.” Vaikka aineiston avaamiselle ei olisi oikeudellisia esteitä – tietosuoja koskee vain eläviä henkilöitä – arkisto voi rajoittaa aineiston käyttöä eettisen arvioinnin perusteella.

Oman aineistonkeruun lisäksi SLS:n arkisto tekee yhteistyötä tutkijoiden kanssa. Monet rahoittajat vaativat, että hakemuksiin liitetään aineistonhallintasuunnitelma, ja Kristina Linnovaara kehottaa tutkijoita ottamaan yhteyttä SLS:n arkistoon jo suunnitteluvaiheessa. 

On tärkeää, että tutkija ilmoittaa tutkittavalle, että aineistoa käytetään tutkimukseen ja että se arkistoidaan. ”Emme voi ottaa vastaan aineistoa, jos tutkija ei ole ilmoittanut tutkittavalle arkistoinnista tai jos tutkija on luvannut täydellisen salassapidon, koska emme voi avata aineistoa edes muille tutkijoille”, Kristina Linnovaara sanoo. 

Yhteistyössä tutkijan kanssa SLS:n arkisto lisää aineistoon metatiedot, jotta siitä tulee löydettävää. Kansallinen Finna-hakutyökalu sisältää SLS:n arkiston pääluettelon, jossa kaikki arkiston aineisto on rekisteröity. Osa SLS:n arkistoaineistosta on myös suoraan saatavilla Finnalla CC-BY-lisenssillä, eli aineistoa voi käyttää vapaasti, kunhan tekijä ja lähde mainitaan. 

Kristina Linnovaara toteaa, että tämän päivän tutkimusaineisto on huomisen kulttuuriperintöä. Jonas Lång puolestaan muistuttaa, että myös yksityiselämää käsittelevän aineiston voi avata juridisesti ja eettisesti kestävällä tavalla, avoimen tieteen periaatteiden mukaisesti.

Teksti: Hanna Lahdenperä, Avoimen tieteen koordinaatio
Kuva: Kauppias Otto Selenius, Oravainen; tunnistamaton nainen, 1918. Hägglund, Erik, et al. ÖTA 135, SLS 865 Erik Hägglundin valokuvakokoelma (1910–1962), Svenska litteratursällskapet i Finland, lisenssi: CC-BY 4.0.

Tämä uutinen on osa Tutkimusdatan avoimen saatavuuden osalinjausta pohjustavaa sarjaa.

Uutissarjan aikaisemmat osat: