Meritoituminen kannustimena oppimisen avoimuuteen

Tehokkain tapa kannustaa tutkijoita ja opettajia edistämään oppimisen avoimuutta on se, että tähän käytetystä työstä saadaan meriittejä. Iso ongelma on, että työn arvioija ei välttämättä tunnista, millaisten asioiden voi ajatella edistävän oppimisen avoimuutta.

Selkeimmät oppimisen avoimuuden meriitit on tietysti helppo tunnistaa. Avointen oppimateriaalien laatiminen ja erilaisten kaikille avointen kurssien ja luentojen laatiminen ja pitäminen sekä lähi- että etäopetuksena edistävät ymmärrettävästi oppimisen avoimuutta.

Mitä muuta kuin materiaaleja?

Selkeimpien esimerkkien lisäksi oppimisen avoimuuden edistämistapoja on paljon muitakin. Uusien avoimuutta hyödyntävien oppimis- ja opetuskäytäntöjen kehittäminen tekee oppimisesta avoimempaa, samoin oman opetusosaamisen jakaminen muille opettajille. Jopa toisten tekemien avointen oppimateriaalien vertaisarviointi auttaa kehittämään oppimisen avoimuutta.

Myös tutkimusansiot voivat joskus olla oppimisen avoimuuden edistämisen meriittejä. Itsestään selvästi vaikkapa avoimia oppimateriaaleja käsittelevä tutkimusjulkaisu on hyödyttänyt myös oppimisen avoimuutta, samoin opetuksesta syntyvien tutkimusaineistojen avaaminen.

Lisää esimerkkejä oppimisen avoimuuden edistämisen meriiteistä on koottu Oppimisen avoimuuden asiantuntijaryhmän laatimaan Suositukseen meritoitumiselle oppimisen ja oppimateriaalien avoimuudesta (Oppimisen avoimuuden suosituksia 2021). Suosituksessa ehdotetaan myös, millaisessa muodossa nämä meriitit olisi hyvä tuoda esiin arvioinnissa.

Ei meritoiduta vain määristä

Suosituksessa ei vain kuvata erityyppisiä oppimisen avoimuuden edistämisen meriittejä, vaan myös pohditaan periaatteita, joita meriittejä arvioidessa on hyvä pitää mielessä. Erittäin tärkeä on huomata, ettei arvioinnissa ole syytä tuijottaa pelkkiä numeroita. Esimerkiksi avoimien oppimateriaalien määrällinen tehtailu ei vielä kerro, miten laadukkaita nämä oppimateriaalit ovat olleet. Vastaavasti pienenkin yleisön saavuttanut avoin kurssi on voinut vaikuttaa syvällisesti osallistujien elämään. Lukujen rinnalla onkin hyvä ottaa huomioon esimerkiksi asiantuntija-arvioita ja kurssipalautteita.

Oppimisen avoimuuden edistämistä arvioivan henkilön on myös hyvä ottaa huomioon arvioitavan osaamistaso, eikä kaikkien voi olettaa olevan oppimiseen avoimuuteen syvällisesti perehtyneitä huippuasiantuntijoita. Etenkin jos arvioinnin pääpainopiste ei ole oppimisen avoimuuden edistämisessä, kannattaa meriittien arvioinnissa olla joustavampi: jo toisten tekemien avoimien oppimateriaalien hyödyntäminen omassa opetuksessa voi olla iso askel asiaan perehtymättömälle.

Arvioinnissa kannattaa myös huomioida, että kaikilla ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia edistää oppimisen avoimuutta. Esimerkiksi jokin tutkimusaihe voi sisältönsä puolesta olla sellainen, että siitä tehtyä oppimateriaalia ei kannata jakaa täysin avoimella lisenssillä. Tällöin vastuullisen arvioijan on hyvä lukea rajoitetummilla oikeuksilla jaettu oppimateriaalikin ansioksi oppimisen avoimuuden edistämisessä.

Entäpä muut meriitit?

Suositus on nimensä mukaisesti keskittynyt oppimisen avoimuuden edistämisestä meritoitumiseen. Käsittelemättä jäävät siis täysin kysymykset, mitä muita asioita opetustyössä on syytä arvostaa ja miten nämä muut arvot suhteutuvat oppimisen avoimuuteen. Suositus ei myöskään yksinään kerro, mitä pitäisi miettiä tutkimuksen, opetuksen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen ansioita vertailtaessa.

Osaksi näitä kysymyksiä käsitellään Vastuullisen tutkijanarvioinnin kansallisessa suosituksessa, joka kannattaa ehdottomasti huomioida sovellettaessa Suositusta meritoitumiselle oppimisen ja oppimateriaalien avoimuudesta. Silti tutkimusyhteisöltä puuttuu vielä selkeä yhteinen näkemys erityisesti opetuksen arvioinnin yhteisistä periaatteista ja käytännöistä. Jotta oppimisen avoimuuden edistäminen pystyttäisiin täysimääräisesti huomioimaan arvioinnissa olisi ensiarvoisen tärkeää luoda kaivattu yhteinen näkemys kaikkien opetusansioiden arvioinnista ja avoimuuden roolista suhteessa muihin opetusansioihin.

Teksti: Ilmari Jauhiainen (AVOTT-sihteeristö)
Kuva: Anne Haapanen (TSV)