Kuka sen aineiston teki?

13.10.2020
Vihreä kuvaaja valkoisella ruudulla.

Avoimen tieteen koordinaation 1.10. työpajassa pohdittiin tutkimusaineistojen tekijyyttä ja huomattiin, että tekijyydellä tarkoitetaan eri asioita.

Tutkijaa oikeuksien viidakossa kiinnostaa erityisesti, kehen hänen pitää viitata tutkimusaineiston tekijänä ja milloin hän itse voi saada meriittiä jonkin tutkimusaineiston tekemisestä. Tällöin puheenaiheena on tutkimuseettinen tekijyyden käsite, joka eroaa merkittävästi esimerkiksi tekijänoikeudellisesta tekijyyden käsitteestä.

Tutkimusetiikassa tekijyys määritellään sen mukaan, kuinka merkittävällä panoksella tekijä on osallistunut tutkimustuotoksen tekemiseen. Käytännössä merkittävä panos määritellään eri tieteenaloilla eri tavoin. Tutkimusaineistojen kohdalla lisävaikeutena on se, että aineistojen laatimiseen osallistuu hyvin monissa eri rooleissa toimivia henkilöitä, eikä eri tieteenaloilla ole vielä välttämättä täysin vakiintuneita periaatteita, miten eri roolit huomioidaan.

Joka tapauksessa tutkimusaineistojen tekijyyden ilmoittamisesta on etenkin tutkimusryhmissä hyvä sopia etukäteen. Sopimatta jättäminen saattaa jopa loukata hyvää tieteellistä käytäntöä. Vaikka tutkimusaineistojen tekijyydestä ilmoittamisesta ei yleisiä ohjeistuksia ole, mallia voi hakea esimerkiksi TENKin ohjeista tieteellisen julkaisun tekijyydestä sopimiseen.

Tekijyys tekijänoikeuden näkökulmasta

Kun tekijänoikeuslaissa puhutaan tekijästä ja tekijyydestä, on ratkaisevaa tekijyyden määrittelyssä, onko kyseessä kyllin omaperäinen tuotos. Jos tuotos on riittävän omaperäinen eli teos, tekijäksi katsotaan se, jonka henkisestä luomistyöstä teos on syntynyt. On hyvin tapauskohtaista, milloin jokin tuotos on kyllin omaperäinen, että se saa tekijänoikeudellista suojaa.

Tutkimusaineistojen kohdalla ei aina ole kyse omaperäisestä teoksesta. Joskus tutkimusaineistot toki ovat tekijänoikeuslain tarkoittamia teoksia, esimerkiksi valokuvia tai kirjoituksia. Tällöin aineiston tekijänoikeus ei tietenkään ole niiden tutkijalla, vaan teoksen alkuperäisellä tekijällä.

Jos tutkimusaineistona taas on esimerkiksi mittalaitteesta automaattisesti tulevia lukuja, aineistoa ei voi sellaisenaan katsoa omaperäiseksi teokseksi. Aineistosta muodostettu tietokanta voisi periaatteessa olla rakenteeltaan niin omaperäinen, että se voitaisiin katsoa teokseksi. Käytännössä useimmat aineistotietokannat eivät sellaisia ole.

Tekijänoikeuden lisäksi

Tekijänoikeuden lisäksi aineistotietokantoja voivat suojella myös muut oikeudet. Ison määrän tietoja yhdistävä tietokanta voi saada luettelosuojaa. Jos tietokannan valmistamiseen on käytetty huomattavia investointeja, se voi saada vahvempaa sui generis -tietokantasuojaa. Jos tietokannan luominen tapahtuu työsuhteessa, nämä oikeudet kuuluvat työnantajalle.

Myös tutkimuksen rahoittajille tehdyt sitoumukset voivat vaikuttaa tutkimusaineistojen oikeuksiin. Sitoumukset saattavat rajoittaa esimerkiksi tiettyjen liikesalaisuuksien julkistamista. Rajoitukset voivat estää tutkimusaineistojen avoimen jakamisen.

Erityisesti ihmistieteissä aineistojen jakamista rajoittavat usein tutkimuskohteiden oikeudet, kuten tietosuoja. Tutkimuksen kohteena olevien henkilöiden täytyy usein antaa suostumuksensa siihen, että tutkimusaineistoja voidaan käyttää uudelleen esimerkiksi myöhemmässä tutkimuksessa. Lisäksi aineisto on ennen jakamista anonymisoitava niin hyvin, että henkilöitä ei pystytä enää tunnistamaan aineiston perusteella.

Miten tästä eteenpäin?

Työpajassa käsiteltiin Maria Rehbinderin ja Arja Kuula-Luumin kehittämää tutkimuuseettisestä tekijyydestä ilmoittamisen sopimusmallia, joka on CC0-lisensoitu ja kaikkien vapaasti käytettävissä. Malli ei sellaisenaan välttämättä sovellu jokaiseen tapaukseen, mutta näyttää esimerkinomaisesti, mitä asioita on hyvä miettiä, kun sovitaan tutkimuseettisen tekijyyden ilmoittamisesta.

Kiinnostaisiko sinua osallistua sopimusmallin jatkokehittelyyn? Lähetä viesti avointiede@tsv.fi 30.10.2020 mennessä.

Kuva: Markus WinklerUnsplash.