Kuinka kansalaistiede, tiedeviestintä ja tiedekasvatus kytkeytyvät toisiinsa ja mitä haasteita ja mahdollisuuksia tähän sisältyy nykyajan muuttuvassa maailmassa?
Monessa tutkimuspalvelupäivien 2025 esityksessä nostettiin esiin kolme pointtia, mutta Kohtaamisia tieteen kentillä -keskustelupöydässä tarkasteltavana oli kolme käsitettä. Kansalaistiede on tieteellistä tutkimusta, johon voi osallistua tekijänä ilman alan koulutusta, tiedeviestintä on tietoa tieteestä, eli tieteen tekemisen, merkityksen ja tulosten viestimistä eri yleisöille. Tiedekasvatus auttaa ymmärtämään maailmaa, kehittää kriittistä ajattelua ja tutustuttaa tieteelliseen tietoon ja menetelmiin.
Keskustelussa nousi nopeasti esiin, että kolmikossa on potentiaalia tiedettä kyseenalaistavan keskustelun ja disinformaation taklaamiseen, siinä missä uuden tiedesukupolven kasvattamiseen. Tiedekasvatus on keskeinen kannuste tehdä kansalaistiedettä siinä missä tiedeviestintää. Kumpikin luo tieteelle vaikuttavuutta. Positiiviset kokemukset tieteestä ja sen menetelmiin tutustuminen ovat omiaan luomaan sosiaalista saavutettavuutta tutkimukseen sekä tiedepääomaan.
Merkityksellistä vuorovaikutusta ja yhteistyötä
Laaja osallistuminen tieteen tekemiseen vaatii tieteellisen vaikuttavuuden selventämistä sekä odotuksien hallintaa. Oma levähavainto avoimessa tietokannassa, nimi lintuatlaksen luettelossa tai kultainen merkki lajihavaintosovelluksessa voivat kaikki innostaa ja johtaa takaisin tieteen äärelle. Samaan aikaan joku pohtii, miksi oma osallistuminen ei vaikuta nopeasti tai muulla toivotulla tavalla. Osallistuminen voi jäädä lähtötelineisiin myös menetelmällisen tiedon puutteen vuoksi. Tärkeää onkin viestiä selkeästi osallistujille siitä, mikä on tutkimuksen tavoitteena ja millaisia eri vaiheita tutkimuksessa on.
Iso merkitys on myös sillä, että tutkijat ovat säännöllisesti yhteydessä tutkimukseen osallistuvien ihmisten kanssa. Tiedemaailman ulkopuolelta tulevista henkilöistä voi tulla ikään kuin viestinnällisiä tiedeagentteja, jotka aidosti ja tasavertaisesti osallistuvat keskusteluun tutkijoiden kanssa, ja omalla esimerkillään avaavat tieteellisen tiedon tietä yleiseen keskusteluun.
Edelleen kannattaa tehdä käsikirjoja ja työkalupakkeja, jakaa parhaita käytäntöjä ja jatkaa kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä. Yhteistyö ja yhteishankkeet liittyvät positiivisena indikaattorina myös keskusteluun rahasta ja kilpailusta.
Aito kiinnostus laajentaa näkökulmia
Keskustelussa todettiin, että ihmisten huomion saavuttaminen on ymmärrettävän ja oikea-aikaisen viestinnän takana. Informaatio- ja digiähkyssä kilpailu huomiosta on kovaa. Tiedeviestintä on tanssia eksaktiuden ja herättelevyyden nuoralla. Mikä herättää reaktioita ja mistä löytyvät tilat vastaanottavaisille yleisöille? Tärkeää olisi pyrkiä oikeasti suuren yleisön äärelle korkeasti koulutetulle kuorolle saarnaamisen lisäksi, eli avata näkökulmaa yksisuuntaisesta viestinnästä monisuuntaiseen vuorovaikutukseen.
Erinomaisia esimerkkejä näkökulman avaamisesta käytännössä olivat Itä-Suomen yliopiston tutkijoiden jalkautuminen Ilosaarirock-festivaaleille sekä Jyväskylän yliopiston koordinoima Tutkijoiden yö.
Tiedeviestijöiden, tiedekasvattajien ja tutkijoiden on kannattavaa yhdistää voimansa ja ideoida ja toteuttaa yhdessä tilanteita ja hetkiä, joissa tiede, tutkimuksen asiantuntijat, tavalliset ihmiset ja arkiset ympäristöt kohtaavat ja ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Työtä tukee organisaatiolähtöinen tiedeviestintä, mutta tutkimusuutiset ja somepostaukset harvoin riittävät, jos tavoitteena on kannustaa ihmisiä vastavuoroiseen vuorovaikutukseen. Ihmisten huomion saavuttamisen ohella keskeistä on aidon kiinnostuksen ja motivaation herättäminen tiedettä ja sen tekemistä kohtaan, jotta ihmiset kokisivat kansalaistieteeseen osallistumisen merkitykselliseksi.
Monimuotoisuudelle on tilausta
Yksi yhteinen nimittäjä kansalaistieteelle ja tiedeviestinnälle on kysymys asenteista ja houkuttelevuudesta. Moni tutkija suhtautuu edelleen kansalaistieteeseen menetelmänä epäluuloisesti tai pitää sitä lähinnä tieteen popularisoimisena. Toinen pohtii tarkasti, kumpi vie uralla enemmän eteenpäin: yleistajuinen viestintä vai tutkimusartikkeli kansainvälisessä korkean luokituksen tiedelehdessä. Kolikon kääntöpuolella ovat erilaiset vaikuttavuudet. Artikkelilla on tieteen sisäistä vaikuttavuutta ja se tuo leipää pöytään, mutta suurin osa yhteiskunnasta ei puhu sen kieltä eikä löydä sen pariin. Lopulta kaikki tiet vievät meritoitumiseen ja tutkimuksen arviointiin. Keskustelupöytämme Tutkimuspalvelupäivillä toivoikin pyhien lehmien kyseenalaistamista ja asenteiden tuuletusta.
Teksti: Jonni Karlsson (Tieteellisten seurain valtuuskunta) , Pauliina Lehtonen (Tampereen yliopisto), Inka Stormi (Hämeen ammattikorkeakoulu)
Kuva: Jaana Tihtonen (Kuvassa on mikroskooppityöpaja vuoden 2025 Tieteiden yöstä)
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
