Avoimuus ei ole ilmaista, eikä ole tutkijan työaikakaan

Avoimen tieteen rahoitustyöryhmää pohjustava kuulemistilaisuus järjestettiin Tieteiden talolla 22.3. iltapäivällä. Satakunta ihmistä seurasi tapahtumaa striimin ääreltä ja parikymmentä oli junalakkoa uhmaten saapunut seuraamaan tapahtumaa paikan päälle. Sekä asiantuntijaesityksiä että eduskuntavaaliehdokkaiden paneelia johdattelivat samansuuntaiset kysymykset: Miksi edistää avoimuutta, jos ei siitä ole hyötyä? Millä avoimuuden infrastruktuurit maksetaan? Entä tutkijoiden toimeentulo? Avoimuuden tavoitteena kun ei ole akateeminen halpatyövoima. Paneelikeskusteluun osallistuivat Atte Harjanne (Vihreät), Mervi Katainen (Kokoomus), Ville Jalovaara (SDP) sekä Veronika Honkasalo (Vasemmistoliitto). 

Tilaisuuden aluksi Ilmari Jauhiainen (TSV) alusti osallistujille mistä avoimessa tieteessä sekä sen rahoituksessa pohjimmiltaan on kyse, esitellen samalla keväällä toimintansa aloittavan avoimen tieteen rahoitustyöryhmän kokoonpanoa. Avoin tiede ei enää ole pelkkää yksipuolista julkaisemista vaan laaja vuorovaikutuksellinen prosessi yhteiskunnan kanssa. Suomalaisen kentän erityispiirre on yhteiskehittäminen, jolle uskollisena myös rahoitusryhmään on kutsuttu laaja edustus sekä ministeriöistä että tutkimusorganisaatioista ja muista tutkimuksen rahoitukseen liittyvistä yhteiskunnallisista toimijoista.

Tiede ei vain ilmesty, sitä tehdään

Helsingin yliopiston dosentti ja TSV:n hallituksen varapuheenjohtaja Emilia Palonen tarkensi tapahtuman viestiä kotimaisen julkaisemisen osalta. Viesti on selvä: Haasteita on, mutta kotimaisen kentän tapauksessa ne ovat ratkaistavissa. Toimenpiteitä on kuitenkin edessä. Ei ole tarkoituksenmukaista, että avoimuuden edistämisessä on laajalti kyse talkootöistä, joissa tiedeyhteisö huhkii muun työn kustannuksella. Ei siis oteta avointa tiedettä annettuna, Palonen totesi. 

HY:n yliopistonlehtori Petteri Muukkonen jatkoi ohjelmaa oppimisen avoimuuden ja opettajan haasteiden avaamisen suhteen muodossa. Avoimuuden luontevuudessa on oppiaineiden välisiä eroja. Esimerkiksi koodin jakaminen on perinteistä tietojenkäsittelytieteessä. Erot vaikuttavat edelleen myös oppimisen avaamiseen. Avaamisen esteenä ovat usein tiedon, työajan ja resurssien puute sekä keskeisesti puutteelliset meritoitumiskäytännöt avaamisen suhteen. Avaamisen aloittamista suositellaan pienin askelin. Tukea kyllä löytyy, mutta kannustimet vaativat uudelleenjärjestelyä.

Osallisuus ja avoimuus ei ole viatonta

Myös HY:n dosentti Tuomas Aivelo tarkasteli tapahtuman viimeisessä asiantuntijapuheenvuorossa kansalaistieteen hyötyjen mittaamisen vaikeutta. Kansalaistiedettä voi pitää tavallaan avoimen tieteen esimuotona. Nykypäivänä avoin tiede on kansalaistieteen mahdollistaja. Aivelolla on taustaa CitiRats sekä Helsinki Urban Rat Project (HURP) -hankkeissa. Osallisuus ja avoimuus ei kuitenkaan ole viatonta: kuka pääsee osallistumaan, on aina poliittinen kysymys. Entä kuinka paljon siedämme epävarmuutta, kun kyseessä on kokonaisvaltaiselta vaikuttavuudeltaan vaikeasti todennettava osallistava tiede ja sen rahoitus?

Eduskuntavaaliehdokkaiden paneelikeskustelu: Tieteen avaaminen yhteiskunnan hyväksi – kuluerä vai säästökeino? johon osallistuivat panelisteina Atte Harjanne (Vihreät), Veronika Honkasalo (Vasemmistoliitto), Ville Jalovaara (SDP) sekä Mervi Katainen (Kokoomus) syventyi juontaja Jukka ”Jups” Heikkilän (Professoriliitto, TY) komennossa avoimuuteen tutkijan arjessa sekä yhteiskunnallisten etujen ja haasteiden kontekstissa. Heti paneelin alkuun todettiin, että todellisuudessa harva tiedemaailman ulkopuolella tietää julkaisupaineesta ja kansainvälisten kustantajien supervoitoista. Keskustelu painottui rajapinnalle tutkijan toimeentulon ja avoimuuden edellytysten välillä. Konsensus tuntui syntyvän siitä, ettei eturistiriitojen syntyminen tälle rajapinnalle ole kenenkään etu. Avoimuuden tulee olla helppoa ja hyödyllistä tutkijoille. Tähän voimme vaikuttaa kansallisilla toimilla. 

Teksti: Jonni Karlsson

Kuvat: Anne Haapanen/TSV