Avoimen tieteen edistäjä -palkitulle Susanna Nykyrille avoin tiede näyttäytyy innostavana yhteistyönä yhteiskunnallisesti merkittävien kysymysten parissa.
Miten tutkimusaineistojen avoimuudesta saataisiin toimivampaa? Kuinka vertaisarvioinnista voitaisiin tehdä avoimempaa? Mikä rooli kirjastoilla on avoimen tieteen palvelujen tarjoajana? Kuinka avoimen julkaisemisen rahoitus tulisi hoitaa?
Muun muassa näitä kysymyksiä Susanna Nykyri, Tampereen yliopiston kirjaston johtava avoimen tieteen asiantuntija ja Tampere University Pressin kustannuspäällikkö, pohtii päivittäin. Nykyrin monipuolinen kokemus ja panos avoimen tieteen kentällä ovat huomattavia. Lisäksi Nykyrin innostus avoimen tieteen teemoihin on tarttuvaa, ja keskustellessamme, hänen suuri arvostuksensa yhteistyötä kohtaan nousee selkeästi esille. Ei siis ihme, että Nykyri palkittiin tuoreeltaan AVOTT-talvipäivillä Avoimen tieteen edistäjä -palkinnolla uranuurtamisesta avoimen tieteen saralla.
"Se, mikä on ollut kaiken aikaa se suola, sokeri ja nautinto, on se laaja yhteistyö, mitä tässä saa tehdä."
Nykyrille avoimen tieteen edistämistyö näyttäytyy ennen kaikkea toimivana yhteiskehittämisenä: “Se, mikä on ollut kaiken aikaa se suola, sokeri ja nautinto, on se laaja yhteistyö, mitä tässä saa tehdä. Sen näkökulmien rikkauden ja vuoropuhelun koen erityisen antoisana. Nämä ovat haastavia kysymyksiä, mutta avoimen tieteen kentällä ollaan mielestäni ennennäkemättömällä tavalla tultu yli palveluyksikkö- ja toimijasektorirajojen samojen pöytien ääreen hyvin tiiviiseen yhteistyöhön.” Nykyri onkin luonut laaja-alaisissa tehtävissään arvokkaan verkoston: “Aina on kavereita, joille kilauttaa, jos jokin mietityttää!”
Avoimuuden asialla aina gradusta kansainvälisille kentille saakka
Nykyrin tie avoimuuden uranuurtajaksi alkoi jo informaatiotutkimuksen maisteriohjelmassa. Erityisesti metadatan ja tietoaineistojen monikielisyyden kysymykset veivät mennessään. Nykyri päätyi tekemään alan väitöskirjan ja toimi 12 vuotta informaatiotutkimuksen opettajana ja tutkijana Åbo Akademissa, ennen siirtymistään tutkimushallinnon puolelle. Sittemmin Nykyri on kerännyt vahvaa ammattikokemusta monenlaisissa ohjaus- ja koulutusrooleissa sekä muun muassa Tampereen teknillisen yliopiston tutkimuksen ja julkaisemisen tuen tiimin vetäjänä ja Tampereen yliopiston kirjaston avoimen tieteen palveluiden päällikkönä.
Nykyään Nykyrin voi tavata Tampereen yliopiston kirjaston ja kustantamon johtavien roolien lisäksi esimerkiksi AVOTT-työryhmissä, kansallisen avoimen tieteen tavoitearkkitehtuurin puheenjohtajistossa ja Informaatiotutkimus-lehden toimituskunnassa. Nykyisessä työssään Nykyri kokee olevansa kehityksen keskiössä, sillä kirjastoilla on hyvin tärkeä rooli avointen käytäntöjen edistämisessä. Nykyri on ylpeä Suomessa tehdystä kirjastopalvelukonseptoinnista ja jakaa näitä kokemuksia mielellään myös kansainvälisessä yhteistyössä.
Demokratian ja vastuullisuuden edistäminen motivoi työskentelemään avoimuuden eteen
Nykyri on jokseenkin tyytyväinen tuoreen tiedebarometrin tuloksiin, jotka näyttävät, että suomalaiset luottavat tutkittuun tietoon varsin vahvasti. Yhteiskunnan polarisaatio ja demokratian horjuminen kuitenkin huolestuttavat. Tämä huoli sekä vahva luotto avoimen tieteen mahdollisuuksiin demokratian edistäjänä motivoivat häntä työssään.
Avoimuuden edistäminen on monen muuttujan summa. Ajankohtaisista edistysaskeleista Nykyri tuo esiin kaksi esimerkkiä. Kasvava kansalaistieteen kehittäminen näyttäytyy merkittävänä tekijänä laajemman yhteiskunnan osallistamisessa tieteeseen: “Paitsi, että se avaa uusia metodologisia mahdollisuuksia ja sitä kautta uudenlaisia tutkimuskysymyksiä, voi se ylemmällä tasolla myös vahvistaa kansalaisten luottamusta tutkittuun tietoon”, Nykyri pohtii.
Toiseksi Nykyri nostaa esiin keskustelut tutkijan meritoitumisesta. Tuoreen Coalition for Advancing Research Assessment-koalition muodostaman vastuullisen tutkimuksenarvioinnin sopimuksen Nykyri näkee erittäin positiivisena kehityksenä, joka tulee vaikuttamaan koko tiedekenttään: “Tällä hetkellä suhtaudun siihen todella optimistisesti. Toivon, että se poikii paljon hyvää avoimen tieteen kehittämiselle.” Nykyri korostaa, että esimerkiksi tämän kysymyksen edistäminen vaatii toimiakseen vahvaa kansainvälistä yhteistyötä.
Ennakkoluuloista eteenpäin
Vaikka Nykyri iloitseekin monista edistysaskeleista, joita toimivan yhteiskehittämisen avulla on otettu viime vuosina, hän toteaa, ettei suomalaisen tiedekentän kehittäminen avoimuuden periaatteita noudattavaksi ole vain yksimielisiä suunnitelmia ja helppoja toimenpiteitä. Keskusteluissa tieteen ja tutkimuksen avoimuudesta esiin nousee Nykyrin mielestä sekä paikallaan olevia varaumia että turhia harhakäsityksiä ja ennakkoluuloja.
Tietoisuuden levittämisessä on hänen mukaansa edelleen paljon tekemistä. “Me olemme suuren toimintakulttuurin muutoksen edessä.” Nykyri toteaa, että näin laajojen ja monimutkaisten kehityskaarien edistäminen ripeässä tahdissa vaatii tehokasta kommunikointia, sillä tutkimusmaailmassa monilla traditioilla on pitkät juuret, joita ei sormia napsauttamalla muuteta.
Työssään Nykyri pyrkii keskustellen vastaamaan epäilyksiin esimerkiksi avoimuuden vaikutuksesta julkaistun tutkimuksen laatuun: ”Edelleen törmää siihen kummalliseen käsitykseen, että jos valitsee Open Access -reitin, olisi se jotenkin kevyt pikaväylä, mutta sehän se ei ole. Kaikki se työ, mitä käsikirjoituksen laadun ja relevanssin eteen pitää tehdä, on ihan sama riippumatta siitä, onko se paino- vai digiformaattina ja onko se diginä välittömästi avoin vai ei.”
"Kyse on kansallisesti niin merkittävästä asiasta, että siitä tulisi huolehtia keskitetyllä rahalla."
Suurena haasteena esiin nousevat myös taloudelliset kysymykset. Tällä hetkellä keskitetyn rahoituksen puute luo Nykyrin mukaan haasteita avoimuuden edistämiselle. Kehitystyö on vaikeampaa, kun rahoitus on pätkittäistä, hän toteaa ja korostaa pitkäjänteisyyden tärkeyttä. ”Kyse on kansallisesti niin merkittävästä asiasta, että siitä tulisi huolehtia keskitetyllä rahalla.” Tämänhetkinen rahoituksen ja hallinnon malli saa Nykyriltä kritiikkiä: ”Konsortiomalleille on myös paikkansa, mutta toivoisin, ettei olisi vain niitä, koska ne ovat hallinnollisesti raskaita ja niissä on usein epävarmat aikaikkunat. Onko pirstaloiminen ja se, että neuvotteluja käydään joka asiasta erikseen, oikeasti kustannustehokasta?”
Avoimen tieteen edistämistyöhön jokainen on tervetullut
Avointen toimintatapojen kehittämiseen ja toimeenpanoon Nykyri haluaisi innostaa vielä laajemmin koko tutkimusyhteisön, sillä kysymykset koskettavat merkittävästi niin jokaista sen jäsentä kuin myös laajempaa yhteiskuntaa. ”Oleellista on, että me käymme keskustelua siitä, miksi avoimuus on tärkeää. Jotta jokainen löytää avoimuuden ja pystyy motivoitumaan, joko edustamaansa tieteenalaan heijastaen tai yleisemmällä tasolla, siihen, mitä se tarkoittaa vaikka yhteiskuntarauhan kannalta”, hän painottaa.
Nykyri pohtii, että monia tutkijoita kyllä varmasti motivoi tieteen avoimuus sen laajemmassa merkityksessä, mutta lisää työtä vaaditaan avoimuuden kysymysten kontekstualisoimiseen tieteenalojen ja tutkimusorganisaatioiden sisäisiin keskusteluihin. “Mielestäni jokaisen tutkimusorganisaation pitäisi löytää myös se oma ääni, että mitä avoin tiede on heille. Paljon on yhteistä ja kansainvälistä, mutta myös aito integrointi siihen omaan toimintaan – mitkä ovat oman toiminnan strategiset painopisteet ja miten niissä näkyy avoin tiede – on tärkeää ihan kaikissa tutkimuslaitoksissa ja organisaatioissa.”
Avoimen tieteen edistämiseen ovat Nykyrin mukaan tervetulleita kaikki tiede- ja tutkimusyhteisössä toimivat. “Olen kokenut, että nämä ovat tosi vastaanottavaisia yhteisöjä.” Avoimesta tieteestä kiinnostuneille, mutta aihetta vielä vähän tunteville Nykyri suosittelee ajankohtaisiin teemoihin tutustumista esimerkiksi avoimen tieteen koordinaation uutiskirjettä seuraamalla, tapahtumiin osallistumalla, tieteellisissä seuroissa aiheesta keskustelemalla sekä eri organisaatioiden järjestämiin koulutuksiin osallistumalla. “Sitten kun sieltä hahmottaa, mikä on se oma tulokulma – on se sitten asiantuntijan, tutkijan, opettajan tai päätöksentekijän – niin menee vain mukaan, koska kaikki toiminta on avointa”, hän rohkaisee.
"Ei tarvitse miettiä, miksi tätä tekee!"
Nykyristä huokuu intohimo ja ylpeys avoimen tieteen edistämistä kohtaan. Hän kertoo pitävänsä työstään paljon ja tuntevansa, että sillä on tarkoitus. “Ei tarvitse miettiä, miksi tätä tekee!”
Haastattelu ja teksti: Anni Rastas
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
