Avoimesti julkaistavien tieteellisten artikkelien kirjoittajamaksut ovat houkutelleet myös huijarit liikkeelle. Tutkimuksen vastuullinen arviointi ja maksuton avoin julkaiseminen poistaisivat kannusteita epärehelliseen toimintaan.
Tieteellisten julkaisujen määrä kasvaa vuosittain hurjaa tahtia, ja vauhti ei näytä olevan hidastumassa. Tämä on johtanut tutkijoiden työssä siihen, että vauhdissa on pysyttävä, jotta samasta rahoituksesta tai työpaikasta kilpaileva ei menisi ohi. Kun tutkijoilla on paine julkaista nopeammin ja enemmän, lisääntyy myös houkutus tarttua helppoihin ratkaisuihin, kuten lehtiin, jotka lupaavat nopeita vertaisarviointeja.
Avoimessa julkaisemissa yleistyneet kirjoittajamaksut (APC=Author Processing Charge), jotka voivat olla sadoista euroista tuhansiin, ovat houkutelleet paikalle myös epärehellisiä toimijoita. Saalistajajulkaisut tarjoavat tutkijoille nopeaa julkaisutahtia näennäisillä vertaisarvioinneilla. Näin hyödynnetään tutkijoiden painetta tuottaa julkaisuja ja mahdollistetaan kirjoittajamaksujen kerääminen.
Saalistajalehden tunnistaa piilokustannuksista ja näennäisestä toimitustyöstä
Saalistajajulkaisut ovat huijauksia. Niille on tyypillistä lähestyä tutkijoita suoraan sähköpostitse ja niillä on heikko tai puuttuva toimitustyö tai vertaisarviointi. Saalistajalehdet tekevät usein näennäisen vertaisarvioinnin, mutta todellisuudessa ne lähinnä tekevät julkaisusta pdf-tiedoston verkkosivuilleen ja veloittavat julkaisumaksun.
Vertaisarvioinnin näennäisyyden voi todeta esimerkiksi saalistajalehtien lähettämistä hyväksymiskirjeistä, joita on tallennettu tutkimusorganisaatioiden julkaisuarkistoihin artikkelien yhteyteen. Saman saalistajalehden eri artikkelien vertaisarviointilausuntojen kommenttiosiossa on löydettävissä täysin samanlaisia kommentteja (ks. kuva 1).
Kuva 1: Kuvankaappaus vertaisarviointilausunnosta. Kommentti on identtinen saman saalistajalehden toisessa artikkelissa. Kuva: TSV.
Saalistajalehdessä julkaistun työn akateeminen arvo tippuu nollaan, koska julkaisusta puuttuu tieteen laadunvalvonnan keskeinen prosessi ja sen kautta muodostuva tutkimuksen uskottavuus. On erittäin harmillista, jos tutkija julkaisee periaatteessa pätevän tutkimuksensa saalistajajulkaisussa, koska tieteellisen prosessin mukaan tutkimusartikkeli tuloksineen voidaan julkaista vain kerran.
Saalistajajulkaisuille on tyypillistä, että niiden verkkosivuilta on hyvin vaikea löytää tietoa kirjoittajamaksuista, tai jos tieto löytyy, se ei välttämättä pidä paikkaansa vaan voi olla jopa puolet ilmoitettua suurempi. Siinä vaiheessa kun lasku saapuu kirjoittajille, lehteen lähetettyä artikkelia on vaikea saada vedettyä pois. Lehti saattaa tehostaa maksun perimistä julkaisemalla tekstin, vaikka alunperin julkaisuajankohta olisi sidottu maksun saamiseen.
Kirjoittajamaksuihin perustuva avoimen tiedejulkaisemisen liiketoimintamalli ja julkaisujen merkittävä painotus tutkijan arvioinnissa ovat luoneet otollisen ympäristön epärehellisille toimijoille. Sitä mukaan kun tiedeyhteisön tietoisuus ja kyky tunnistaa nämä toimijat on kasvanut, myös vastapuoli on kehittänyt toimintaansa yhä innovatiivisempaan suuntaan. Uuden julkaisukanavan perustamisen sijaan toimijat haluavat hyödyntää jo vakiintuneen Scopus- tai Web of Science -tietokantaan indeksoidun lehden mainetta joko luomalla siitä laittoman kopion tai hankkimalla sen laillisesti omistukseensa. Jälkimmäisessä tapauksessa ei ole kyse lehden kaappaamisesta, vaan sen ostamisesta, ja tavoitteena on kerätä sen avulla epärehellisin keinoin mahdollisimman paljon tuottoja.
Molemmille tapauksille tyypillisiä ovat muun muassa seuraavat piirteet:
- lehti alkaa julkaisemaan artikkeleita kaikilta tieteenaloilta
- julkaistujen artikkelien ja numeroiden määrä kasvaa nopeasti moninkertaiseksi
- lehti mainostaa hyvin näkyvästi indeksointitietoja muun muassa Scopuksessa
- mikäli lehti ei ole aiemmin perinyt kirjoittajamaksuja, ne otetaan käyttöön
Lehden elinkaari jää molemmissa tapauksissa useimmiten lyhyeksi ja päättyy yleensä pian sen jälkeen, kun lehden epärehellinen toiminta paljastuu ja se poistetaan tiedejulkaisujen viitetietokannoista. Epärehellinen toimija on kuitenkin ehtinyt kerätä mittavan summan kirjoittajamaksuja, moni tutkija on menettänyt artikkelinsa ja viitetietokantojen luotettavuus on kärsinyt.
Ilmiöön on reagoitu myös Suomessa
Saalistajalehdet ja niissä julkaiseminen ovat Suomessa tieteellisen julkaisutoiminnan näkökulmasta vielä marginaalinen ilmiö (ks. kuva 2). Suomessa julkaistaan keskimäärin 30 000 vertaisarvioituja artikkelia vuodessa ja näistä saalistajien osuus on häviävän pieni.
Saalistajalehdissä julkaisemisesta on raportoitu muutamia kymmeniä tapauksia vuosittain lukuun ottamatta vuotta 2019, jolloin julkaisumäärä nousi yli sadan. Tätä selittää osittain se, että vuonna 2019 raportoitiin lähes 40 julkaisua Mauritiuksella kotipaikkaansa pitävässä International journal of learning, teaching and educational research -lehdessä, joka on julkaisukanavatietokannassa luokiteltu saalistajalehdeksi. Samana vuonna lehti poistettiin DOAJ-tietokannasta epäiltynä toimituksellisista väärinkäytöksistä. Silti vielä vuonna 2024 lehti on indeksoitu Scopus-viitetietokantaan, jonka pitäisi sisältää vain laadukkaita vertaisarvioituja julkaisukanavia.
Kuva 2: Suomalaisten korkeakoulujen, yliopistollisten sairaaloiden ja tutkimuslaitosten raportoimien artikkelien määrä saalistajalehdissä 2011–2023. Lähde: VIRTA-julkaisutietopalvelu ja julkaisukanavatietokanta. Kuva: TSV.
Aikaisemmin saalistajajulkaisijoiden kohteena on ensisijaisesti nähty uransa alkuvaiheessa olevat nuoret tutkijat, mutta esimerkiksi 2022 julkaistussa laajassa saalistajalehtiä- ja konferensseja käsittelevässä raportissa ei havaittu yhteyttä tutkijan uravaiheen ja saalistajalehdissä julkaisemisen tai saalistajakonferensseihin osallistumisen välillä. Tämä saattaa tarkoittaa, että huijaukset ovat aikaisempaa uskottavampia.
Varsinaisten saalistajien ohella on paljon puhuttu myös niin sanotuista harmaan alueen kustantajista. Näillä tarkoitetaan julkaisutoimintaansa nopeasti kasvattaneita APC-maksullisia avoimesti julkaisevia kustantajia, joiden toimintamalli perustuu nopealle julkaisuprosessille, millä on epäilty olevan vaikutusta vertaisarviointiprosessin laatuun.
Julkaisufoorumi keräsi vuonna 2024 kokemuksia tiedelehtien puutteellisista laadunarviointikäytännöistä, jonka perusteella Julkaisufoorumin ohjausryhmä päätti laskea useiden lehtien luokitusta. Lisäksi Julkaisufoorumin ohjausryhmä päätti, että kustantajan toimintamalli voidaan jatkossa huomioida julkaisukanavien arvioinnissa.
Vastuullinen arviointi ja maksuton avoin julkaiseminen vähentävät kannusteita epärehellisiin käytäntöihin
Mikä siis avuksi? Yksi ratkaisu on APC-maksuista vapaa maksuttoman avoimen julkaisemisen malli, jossa kuluja ei aiheudu lukijalle eikä tutkimustaan julkaisevalle tutkijalle (Diamond OA -malli). Ilman kirjoittajamaksuja rahallinen kannuste huijaamiselle kutistuu olemattomiin, sillä mallin kulut liittyvät lähinnä julkaisurakenteiden ylläpitämiseen. Tuore julkilausuma aiheesta annettiin joulukuussa 2024. Cape Town Decalaration on Open Access- julkilausumassa maksuton avoin julkaiseminen määritellään yhteisomisteiseksi, yhteisesti johdetuksi sekä ei-kaupalliseksi julkaisutoiminnaksi.
Maksuttoman avoimen julkaisemisen eduiksi luetaan ennen kaikkea se, että se perustuu akateemisille eikä kaupallisille arvoille. Kun julkaisemisen autonomia ja siihen liittyvät kulut pysyvät tiedeyhteisössä, voidaan varmistaa, että julkinen tutkimusrahoitus johtaa julkisiin hyötyihin.
Maksuton julkaiseminen vaatii tietysti tukea kulujen kattamiseen, mutta on hyvä muistaa, että avointa julkaisemista tuetaan jo merkittävillä summilla transformatiivisten sopimusten ja kirjoittajamaksujen muodossa. Kyse on siis jo olemassa olevan rahoituksen suuntaamisesta läpinäkyvään ja tiedeyhteisöjohteiseen suuntaan.
Loppujen lopuksi kyse on kannustimista julkaista maksuttomissa avoimissa kanavissa. Tämä edellyttää korkealaatuista julkaisutoimintaa sekä yhteistä tahtoa kehittää tutkimuksen arviointikulttuuria vastuullisempaan suuntaan.
Vastuullista tutkijanarviointia edistävän CoARA-sopimuksen ydinsitoumukset tunnistavat tutkimustuotosten monimuotoisuuden sekä kehottavat välttämään julkaisumetriikan vastuutonta käyttöä. Nämä liittyvät suoraan avoimen julkaisemisen epäkohtiin: tavoitteena on vähentää tutkijoiden julkaisupainetta ja sitä hyödyntävien saalistajalehtien ja harmaan alueen lehtien epärehellistä toimintaa.
Lue lisää
- Saalistajalehtien tunnistamiseen on kehitetty useita apuvälineitä. Saalistajia on mahdollista tunnistaa esimerkiksi kaikille avoimien Think. Check. Submit -palvelun (englanniksi) kautta.
- Retraction Watch (englanniksi) -sivusto kerää tietoa lehtien poisvedetyistä artikkeleista ja tarjoaa myös Hijacked Journal Checker -työkalun (englanniksi), johon on listattu tunnistettuja kaapattuja lehtiä.
- Tutustu myös Helsingin yliopiston Think Open -blogin juttuun, joka tarjoaa vinkkejä saalistajajulkaisujen tunnistamiseen.
Kirjoittajat: Anna-Kaarina Linna, Aleksi Husso & Jonni Karlsson (TSV)
Kuva: freestocks, Unsplash
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
