Syyspäivillä 2019 keskusteltiin, miten avoin tiede ja tutkimus on mahdollista, kun mukana on toimijoita myös tutkimusyhteisön ulkopuolelta.
Paneelikeskustelussa kosketeltiin yhteistyötä yritysten, julkisten toimijoiden ja kolmannen sektorin kanssa.
Monenlaista yhteistyötä
Panelistien kokemuksista avautui laaja kirjo eri muotoihin, joita tutkimusyhteistyö saattaa ottaa. Fredrik Östmanin (Wärtsilä) näkökulmana oli erityisesti yritysten yhteistyö yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa. Hänen mukaansa yhteistyö on aina kaksisuuntainen prosessi. Yritys ei aina saa valmiiksi pureskeltuja innovaatioita, vaan useammin faktapohjaa, jota tarvitaan käytännön päätöksentekoon ja suunnitteluun. Tutkimusmaailma ei lisäksi ole vain antava osapuoli, vaan saa käyttöönsä yrityksen omaa tietoa.
Sirpa Soinin (THL) viitekehyksenä taas oli biopankki, jossa yhteistyötä tehdään sekä yritysten että kolmannen sektorin kanssa. Näiden lisäksi tärkeä elementti biopankin toiminnassa on julkinen terveydenhuolto, jota kaiken tutkimusyhteistyön pitäisi viime kädessä palvella. Biopankin kaikessa yhteistyössä huolehditaan tietosuojasta ja noudatetaan tarkoin sille annettua lakia. Silti täytyy yhteistyössä miettiä esimerkiksi huolehtimista siitä, ettei yhteistyössä ohjata yhteiskunnan rahojen liike-elämän tarpeisiin sopimattomalla tavalla.
Kristjana Adalgeisdottir (HUMLOG Institute) tekee tutkimusta humanitaarisen avustustyön logistiikasta, usein yhteistyössä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Yhteistyö tuottaa selkeää yhteiskunnallista hyötyä, mutta Kristjana totesi tutkimuksenteon olevan usein hyvin hidasta, kun ratkaistavana on nopeita ratkaisuja vaativia kriisitilanteita.
Avointa yhteistyötä
Avoimuus näkyi erityyppisissä yhteistyömuodoissa eri tavalla. Esimerkiksi yritys pystyy ehkä jakamaan tietojaan tutkimusorganisaatiolle, mutta ei voi avata tärkeitä liikesalaisuuksiaan laajemmalle yleisölle, kuten Östman totesi. Silti Östman myönsi, että Wärtsilä on itsekin jakanut julkaisuja esimerkiksi päästöjen vähentämisen hyvistä käytännöistä. Dataakin Wärtsilä voisi periaatteessa Östmanin mukaan avata, mutta vasta sen jälkeen kun se on liiketoiminnan kannalta ajankohtaista.
Julkisen ja kolmannen sektorin kanssa tehtävässä yhteistyössä avoimuus taas on konkreettisemmin läsnä. Soini kertoi biopankin toiminnan olevan lähtökohtaisesti julkista. Myös biopankkia hyödyntäneiden tutkijoiden pitää tiedottaa tuloksistaan ainakin pienen julkaisuviiveen jälkeen. Vastaavasti Kristjana totesi, että humanitaarisen avun tutkimus synnyttää yhteiskunnalle hyödyllistä tietoa, jonka avaaminen olisi arvokasta.
Sekä Soini että Kristjana totesivat arkaluonteisten aineistojen vaativan tarkkuutta aineistojen avaamisessa. Biopankin toiminnassa korostui erityisesti yksityisyydensuojan merkitys. Humanitaarisen avun tutkimuksessa taas usein haastateltiin konfliktialueiden ihmisiä, joille henkilötietojen paljastaminen saattaa merkitä suoranaista hengenvaaraa. Tärkeänä ohjenuorana onkin tuttu periaate: niin avointa kuin mahdollista ja niin suljettua kuin välttämätöntä.
Yhdessä eteenpäin
Kaikki panelistit toivoivat, että tutkimusmaailma ymmärtäisi, miten tehdä merkityksellistä, muuta yhteiskuntaa hyödyttävää tutkimusta. Tässä tärkeänä tekijänä on tutkimusmaailman ja yhteistyökumppaneiden avoin viestintä, jossa molemmat yhdessä luovat keskinäistä luottamusta ja oppivat ymmärtämään toisiaan. Esimerkiksi yritysten kanssa luottamukseen kuuluu käsitys, mitä tietoa ei saa jakaa avoimesti eteenpäin. Toisaalta kansainvälisten yhteistyökumppaneiden kanssa tarvitaan usein ymmärrystä erilaisista kulttuureista tai oikeusjärjestelmistä.
Östman kaipasi enemmän myös tutkimusyhteisön sisäistä yhteistyötä, kun nyt yrityksen näkökulmasta esimerkiksi yliopistot tuntuvat lähinnä kilpailevan toisiaan vastaan. Vasta yhteistyöllä suomalainen tutkimus pystyisi ylittämään kriittisen massan, jolla se voisi tosissaan kilpailla kansainvälisten verrokkien kanssa.
Paneelin juonsi Riitta Maijala (Suomen akatemia).
Teksti: Ilmari Jauhiainen
Kuva: Jari Loisa
Julkaistu 28.11.2019
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
