Tutkimusaineistojen avaaminen – kuluerä vai säästökeino?

12.5.2021
Säästöpossu ja rahoja.

Tutkimusaineistojen avaamisesta syntyy kuluja, mutta se auttaa myös vähentämään niitä.

Tiede ja tutkimus etenee koko ajan yhä monimutkaisempiin kokonaisuuksiin. ”Jos ennen lääketieteessä tutkittiin yksittäistä geeniä, nyt tutkimuskohteena on jo kokonainen genomi”, Oulun yliopiston tutkimusvararehtori Taina Pihlajaniemi havainnollistaa. Monimutkaistumisen myötä käsiteltävien tutkimusaineistojen ja etenkin tutkimusdatan määrä kasvaa koko ajan – jokainen CERNin hiukkaskiihdyttimen käynnistyskerta tuottaa massiivisesti uusia bittejä. Samalla aineistoista tulee monimuotoisempia, ja monet niistä vaativat erityiskäsittelyä, kuten erilaiset sensitiiviset aineistot.

Tutkimusaineistojen kasvaessa ja monimuotoistuessa niiden avaaminen näyttääkin vähentävän kansainvälisen tutkimusyhteisön kokonaiskuluja, kun tutkimus tehostuu eikä samanlaisia aineistoja tarvitse kerätä useampaan kertaan. ”Tutkimusaineiston voima ei lopu yhteen tutkimukseen. Esimerkiksi SYKEssä tehtävää tutkimusta on helpottanut, että voimme yhdistää omia aineistojamme muista maista ja tutkimuslaitoksista saatavaan laadukkaaseen aineistoon ja päästä tutkimaan laajempaa kokonaiskuvaa”, ryhmäpäällikkö Riikka Paloniemi kertoo.

Sulle ja mulle

Ymmärrettävä huoli on, että tutkimusaineistojen avaamisesta syntyvät hyödyt ja kulut jakautuvat epätasaisesti, jos osa vain hyödyntää toisten avaamia aineistoja avaamatta itse mitään. Osittain kysymys on tutkimuksen etiikasta. ”Tutkimusyhteisö toimii yhteisöllisesti. Jos on itse käyttänyt toisten avaamia tutkimusaineistoja, on vastavuoroisesti hyvä jakaa omia aineistoja muille hyödynnettäväksi”, Paloniemi toteaa.

Pihlajaniemi näkee lisäksi aineistojen ensikäyttöoikeuden merkittävänä apuna: ”Jos tutkimusryhmä on tehnyt tieteellisesti kiinnostavan datasetin kilpaillulla rahoituksella, se ansaitsee oikeuden käyttää ainutlaatuista dataansa ensimmäisenä”. Tutkimusaineistojen ei siis tarvitse olla välittömästi avoimia, vaan avaaminen voi tapahtua esimerkiksi tutkimustulosten julkaisemisen jälkeen. Tällöinkin aineistojen metatiedot kannattaa avata hyvissä ajoin, koska mahdollisuudet yhteistyöprojekteihin lisääntyvät, kun kaikilla tutkijoilla on käsitys, millaisia tutkimusaineistoja on olemassa.

Suunnittele, suunnittele ja suunnittele

Sekä Pihlajaniemi että Paloniemi katsovat suunnitelmallisen aineistonhallinnan merkittäväksi keinoksi vähentää aineistojen tuottamiseen, käsittelyyn ja avaamiseen liittyviä kuluja. Jos jo ennen tutkimusaineiston keräämistä on huolellisesti mietitty, millaisia aineistoja on mahdollista ja mitä kannattaa avata, eivät aineistot jää liian herkästi vain lojumaan tiedostoina tutkijoiden tietokoneille.

Yksittäisestä tutkijasta ja tutkimusryhmästä aineistonhallinnan suunnittelu saattaa tietysti näyttää vain vievän aikaa itse tutkimuksen tekemiseltä. Parhaimmassa mahdollisessa tapauksessa tutkijoilla olisikin lähellään tukipalvelut aineistonhallintakysymyksiä varten. Tukihenkilöiden palkkaaminen tietysti tuottaa kuluja tutkimusorganisaatioille, mutta kulut maksavat itsensä takaisin, kun tutkijat pääsevät keskittymään tutkimuksentekoon. Kun tutkimusaineistojen viittauskäytännöt tulevaisuudessa kehittyvät, aineistojen jakamisesta tulee todennäköisesti myös merkittävä tutkimusmeriitti.

Yhdessä säästetään

Kansallinen yhteistyö on olennainen tekijä, kun tutkimusaineistojen avaamisesta organisaatioille syntyviä kuluja yritetään hallita. Pihlajaniemi nostaa esiin vasta julkaistun Tutkimusdatan avoimen saatavuuden osalinjauksen, jonka pohjalta organisaatioiden yhteistyötä on hyvä kehittää eteenpäin. Yhteistyötä Pihlajaniemen mukaan tarvitaan esimerkiksi kehitettäessä kansallista tallennuskapasiteettia, joka vähentää organisaatioiden tarvetta oman tallennustilan järjestämiseen. Samalla tarvitaan yhteisiä pelisääntöjä sille, mitä tutkimusaineistoja kannattaa tallentaa kansallisiin julkaisuarkistoihin.

Toinen tärkeä yhteistyökohde on osaamisen kehittäminen. Aineistonhallinta vaatii tutkijoiden ja tukipalvelujen valmiuksien jatkuvaa päivittämistä, mikä osaltaan kuluttaa organisaation resursseja. ”Jos yksi organisaatio on kehittänyt hyvän käytännön, joka helpottaa esimerkiksi tietosuojaselosteen tekemistä, olisi hyvä jakaa siitä tietoa muille organisaatioille”, Paloniemi esittää.

Artikkeli perustuu Oulun yliopiston vararehtori Taina Pihlajaniemen ja SYKEn ryhmäpäällikkö Riikka Paloniemen haastatteluihin. Artikkeli on osa avoimuuden hintaa käsittelevää artikkelisarjaa.

Teksti: Ilmari Jauhiainen, Avoimen tieteen koordinaatio
Kuva: Andre TaissinUnsplash

Lue lisää: