Lehden avaamisen hyödyt ylittävät haasteet

7.5.2021
Avoin kirja pöydällä.

Lehden avaaminen vaatii työtä ja taitotietoa, mutta kannattaa. Haastattelussa Auli Harju ja Anneli Lehtisalo Media & viestintä -lehdestä.

Media & viestintä on ilmestynyt jo yli 40 vuoden ajan ja se on ollut avoin vuodesta 2014 lähtien. Avoimuuteen siirtyminen oli osa suurempaa lehden uudistamis- ja kehittämisprosessia. Viime vuodesta alkaen lehti on myös siirtynyt pelkästään digitaaliseen julkaisemiseen ja kaikki sen vanhemmatkin vuosikerrat ovat sähköisesti saatavilla.

Lehden avaaminen ei ollut aikanaan itsestään selvä ratkaisu, vaan vaati pitkää selvittelyä ja harkintaa. Eniten avaamisessa mietitytti yhdistyksen jäsenten mahdollinen kaikkoaminen tärkeän jäsenedun poistuessa. Avaamisen jälkeen ratkaisuun on kuitenkin oltu erittäin tyytyväisiä.

Mikä ihmeen DOAJ?

Avoimen tieteen kehitys on nopeaa, joten jos sitä ei muutenkin seuraa esimerkiksi päätyönsä vuoksi, jää seuranta lehdessä helposti akuutimpien käytännön asioiden jalkoihin. Lehden toimitussihteeri Auli Harju kertookin, että usein asiat selvitetään siinä vaiheessa, kun joku niihin liittyvä kysymys tai ongelma on ajankohtainen. 

Avoimeen julkaisemiseen liittyy paljon kaikenlaista uutta opeteltavaa, kuten käsitteistön ja käytäntöjen haltuunottoa. Teksteissä vilisevät lukuiset termit ja lyhenteet, DOAJ* ja muut, voivat saada aluksi pään pyörälle. Sekä Harju että Anneli Lehtisalo, toinen lehden päätoimittajista, toivovat, että lehdille olisi tarjolla jonkinlainen avoimuuden aloituspaketti, jotta tietoa ei tarvitsisi haravoida kasaan monesta eri lähteestä.

Toimituksen resurssit tehdä lehteä ovat tiukoilla. Avoin julkaiseminen vaatii tietoa ja ymmärrystä, ja toimitustyötä tehdään muiden töiden ohella. Koska lehden toimituskunta vaihtuu kausittain, saattaa monenlaista hiljaista tietoa, myös teknistä sellaista, jäädä siirtymättä uudelle toimituskunnalle.

*DOAJ (Directory of Open Access Journals) on avointen lehtien tietokanta. Lue lisää TSV:n tiedotteesta: Lisää suomalaisia avoimia lehtiä DOAJ-tietokantaan.

”Sen takiahan me tätä tehdään”

Vaikka avoimen lehden toimittamisessa on omat haasteensa, ei Media & viestintä -lehdessä osata enää kuvitella paluuta pelkän paperilehden julkaisemiseen, saati artikkeleiden laittamista maksumuurin taakse. Kun julkaisut ovat avoimia, tutkijat voivat jakaa artikkeleiden linkkejä sosiaalisessa mediassa tai omilla nettisivuillaan, jolloin julkaisut tavoittavat huomattavasti laajemman yleisön ja herättävät myös enemmän keskustelua. 

Samoin median on huomattu tarttuvan aiempaa useammin lehden julkaisuihin ja jakavan uutisen yhteydessä myös artikkelin suoran linkin. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja tiedeviestintä koetaankin lehden toimituksessa lehden ehkä tärkeimmäksi tarkoitukseksi. ”Sen takiahan me tätä tehdään”, Harju linjaa.

Kaikilla ei ole varaa

Kaikille yhdistyksille lehden avaaminen ei välttämättä ole taloudellisesti mahdollista, vaikka siihen olisikin halua. Yhdistysten päätulot tulevat jäsenmaksuista, joiden päävastine on perinteisesti ollut kotiin postitse tuleva yhdistyksen printtilehti. Jos lehti on avoimesti netissä luettavana, ei jäsenenä pysymistä tai jäseneksi liittymistä ehkä koeta samalla tavalla mielekkäänä.

Monen yhdistyksen tavoin myös Media- ja viestintätieteellinen seura Mevin jäsenmäärä on vuosien saatossa pudonnut. Erityisesti opiskelijajäsenten määrä on vähentynyt. Mevissä jäsenmaksujen tuoton vähenemistä on onnistuttu paikkaamaan muun muassa yhteisöjäsenten tuella.

Korkeamman luokituksen anti ja haasteet

Media & viestintä on suomenkielinen tiedejulkaisu, mikä rajaa sen potentiaalista lukijakuntaa. Tieteen monikielisyyden edistämistä pidetään lehdessä tärkeänä asiana ja lehti on saanut siitä myös julkista tunnustusta. Vuonna 2020 lehti sai Helsingin Sanomain Säätiön Tiedettä suomeksi -palkinnon. Tieteen valtakieli on englanti ja tutkijoilla voi olla paineita julkaista kotimaisten kielien sijaan englanniksi. Lehtisalo kertookin olevansa huolissaan suomen- ja ruotsinkielisen tiedejulkaisemisen puolesta.

Julkaisufoorumi- eli JUFO-luokituksen nosto ykkösluokasta kakkoseen on tuonut lehteen tarjolle lisää artikkeleita. Harju muistelee, että aiemmin oli välillä melkoisen työn takana saada kasaan niin paljon artikkeleita, että lehden numeroihin saatiin tarpeeksi sisältöä. Tätä nykyä lehteen tulee vuosittain kolmisenkymmentä artikkelikäsikirjoitusta. Lehdessä iloitaan lehden näkyvyyden lisääntymisestä ja profiilin nousemisesta, mutta kolikon toisena puolena suurempi artikkelimäärä tietää myös suurempaa työpanosta.

Jokainen artikkeli vaatii paljon myös sellaista työtä, joka ei näy missään

Jokainen artikkeli vaatii paljon myös sellaista työtä, joka ei näy missään, kuten tiivistä viestinvaihtoa toimitussihteerin ja päätoimittajan sekä toimitussihteerin ja vertaisarvioijien tai artikkelin kirjoittajien kesken. ”Ilman toimitussihteeriä tästä ei tulisi mitään”, Lehtisalo toteaa.

Iso osa taustalla tapahtuvasta työstä on niin sanottua akateemista vapaaehtoistyötä, eli korvauksetonta työtä, jota tutkijat ja muut tiedeyhteisön jäsenet tekevät omasta halustaan muun työnsä ohella. Harju epäileekin, ettei yhdistyksen jäsenistö osaa kunnolla edes aavistaa, mitä kaikkea lehden saaminen ulos neljä kertaa vuodessa toimitukselta vaatii.

Korkeamman luokituksen vuoksi lehteen tulee arvioitavaksi myös aiempaa enemmän artikkeleita, jotka eivät aiheensa puolesta aivan sovi lehden profiiliin. Vastaavasti muiden juttutyyppien kuin tieteellisten artikkeleiden, kuten kirja-arvostelujen, tarjonta on vähentynyt. Tutkijoiden arvioinnissa ja tutkimuslaitosten rahoituksessa perinteisillä julkaisuilla on edelleen niin suuri rooli, että aika ja muut resurssit halutaan kohdentaa tuottavampien julkaisujen kirjoittamiseen.

Media & viestintä

  • Media & viestintä on Media- ja viestintätieteellisen seura Mevin mediakentän ja viestinnän ilmiöitä käsittelevä julkaisu, joka on vapaasti luettavissa Journal.fi -palvelussa. Lehden avaamisen haasteista ja annista kertoivat lehden toimitussihteeri Auli Harju ja toinen lehden päätoimittajista, Anneli Lehtisalo.

Lue lisää:

Teksti: Elina Koivisto / Avoimen tieteen koordinaatio

Kuva: Jonas Jacobsson / Unsplash