Kuinka siirtymä avoimuuteen vaikuttaa tieteellisiin seuroihin? Kun painetun lehden rooli jäsenmaksun vastineena pienenee, pohtii osa seuroista uusia toimia sekä yleisöjä.
Monelle tieteellisistä seuroista jäsenmaksun vastineena on perinteisesti pidetty painettua lehteä. Siirtyminen avoimeksi on herättänyt kysymyksiä siitä, koetaanko jäsenyydelle samankaltaista vastinetta ilman lehtiä. Avoimen tieteen laajentuessa julkaisemista laajemmaksi kokonaisuudeksi, on myös kysymystä relevanttia laajentaa: mitä tieteellisen seuran jäsenyys tarjoaa jäsenmaksun vastineeksi?
Lehti on monelle yksi tärkeistä perusteista jäsenyydelle
Kysymys lehdistä ja jäsenyydestä ei ole uusi ja aineistoa on vuoteen 2023 mennessä kerääntynyt esimerkiksi vuonna 2022 julkaistujen Kuka kuuluu tieteelliseen seuraan? -selvityksen sekä Tieteelliset seurat ja vastuullinen tiede -raportin muodossa. Aineistot osoittavat, että julkaisut seuran jäsenetuna ovat monelle vastaajalle yksi monista seuran jäsenyyteen motivoivista tekijöistä.
Jälkimmäisen raportin mukaan merkittävä osa (60 prosenttia) seuroista on jo siirtynyt avoimeen tieteelliseen julkaisemiseen. Lisäksi lähes puolet seuroista ilmoitti määritelleensä julkaisuilleen rinnakkaistallennuspolitiikan. Tieteellisten seurain valtuuskunnan julkaisupäällikkö Sami Syrjämäki kuitenkin kuvailee suorien johtopäätösten kyselystä tekemisen ongelmalliseksi. Yllä olevassa kaaviossa noin puolet vastanneista mainitsee jäsenyyteen motivoivaksi tekijäksi julkaisut jäsenetuna. Samaan aikaan seuroista eronneista vain noin vajaat neljä prosenttia vastasi kyselyssä seuran julkaisun avoimuuden olevan syy eroon. Sen sijaan yli puolet antoi syyksi, etteivät he hyötyneet jäsenyydestä.
”Ensimmäinen ja keskeinen seikka on, että vastanneiden henkilöiden seuroista varovaisesti arvioiden maksimissaan ainoastaan puolet julkaisevat tieteellistä lehteä. Tästä seuraa se, ettei kaikilla vastanneilla tiedelehti jäsenetuna ole edes periaatteessa voinut olla seuraan liittymistä motivoiva tekijä, ja näin ollen jäsenetulehden muuttaminen avoimeksi ei voi edes periaatteessa olla syy eroamiseen”, Syrjämäki muistuttaa.
Jos siis tarkasteltaisiin ainoastaan seuroja, jotka julkaisevat tiedelehtiä, prosentit kohoaisivat todennäköisesti merkittävissä määrin. Syrjämäen mukaan luvut mahdollistavat tilanteen, jossa jäsenlehti on motivaatiotekijänä seuraan liittymiselle relevantissa joukossa lähes sadalla prosentilla. Olennaista on kuitenkin se, ettei erosyitä ei voi voida tarkistaa, koska taustatietoa eronneista ei ole tarpeeksi. Eroamisen syitä käsittelevän kysymyksen vastausmäärä on lisäksi pieni (29).
”Emme kyselyn perusteella tiedä, julkaisevatko seurat, joista on erottu edelleen myös paperiversiota ja onko avoimuus laadultaan vihreää (eli rinnakkaistallentamista) vai onko lehden artikkeli julkaistu joko embargolla tai välittömästi avoimena lehden verkkosivuilla. Näillä kaikilla seikoilla olisi vaikutusta siihen, mitä tuloksista voi päätellä”, Syrjämäki alleviivaa.
”Tarkistaminen vaatisi sen, että tunnistettaisiin tiedelehteä julkaisevat seurat ja analysoitaisiin vastaukset uudestaan”, Syrjämäki korostaa. ”Varmaa on kuitenkin se, että lehden merkitys motivaatiotekijänä nousisi, jos vastauksista karsittaisiin seurat, jotka eivät julkaise tiedelehtiä.
Onko avoimuutta seurannut jäsenkato?
Valtiotieteellisen yhdistyksen johtokunnan jäsen ja yhteiskuntatieteellistä tutkimusta yleistajuistavan Politiikasta-verkkolehden vastaava päätoimittaja Mikko Poutanen kertoi vuonna 2021 Puhutaan tiedejulkaisemisesta -artikkelisarjassa Politiikka-lehden siirtymisestä avoimeksi.
Poutanen kertoi yhdistyksen väen olleen huolissaan siitä, löydetäänkö jäsenmaksulle edelleen perusteita. Merkittävää notkahdusta ei kuitenkaan ollut tapahtunut. Yhdistys oli päätynyt teettämään kiitosta saanutta painettua vuosikirjaa sekä muita uusia jäsenetuja, kuten tutkijoiden välisiä paneelikeskusteluja. Kaksi vuotta myöhemmin Poutanen kommentoi muiden syiden painaneen julkaisemista enemmän silloin kun jäsenmäärät olivat vähentyneet.
"Enemmän jäsenkatoa on mielestäni aiheuttanut modernimpaan jäsenrekisteriin siirtyminen, eli kun jäsenrekisteristä poistettiin henkilöt, jotka syystä tai toisesta eivät olleet maksaneet jäsenmaksuja. Siihen verrattuna avoimeen julkaisemiseen siirtyminen on ollut vähemmän merkittävä.”
Poutanen korostaa kuitenkin jonkinlaiselle fyysiselle vastineelle olevan edelleen kysyntää.
“Valtiotieteellisen yhdistyksen teettämässä kyselyssä jäsenistölleen moni korosti kuitenkin jonkin fyysisen tuotteen merkitystä, eli tässä tapauksessa vuosikirjan. Vuosikirjalle on siis jäsenistössä yhä kysyntää, vaikka sen kulut kaikkineen ovat huomattavat suhteessa avoimeen, sähköiseen julkaisemiseen. Tällä on kieltämättä merkitystä, jos avoin julkaiseminen toisaalta pitkässä juoksussa vähentää tieteelliseen julkaisemiseen osoitettavia avustuksia."
Lehden julkaiseminen sekä painettuna, että avoimena ei motivoi uusia jäseniä liittymään
Samoihin aikoihin kuntatutkimukseen ja paikallis- ja aluehallinnon tutkimukseen keskittyvä Focus Localis ry suunnitteli päätoimittaja Anni Jäntin mukaan tekemänsä samankaltaisen siirtymän paintetusta lehdestä Journal.fi -alustalle. Myös kuntatutkimuksen piirissä jäsenistön reaktioita ja avoimuuden vaikutuksia seuran kulurakenteeseen pohdittiin siirtymän lomassa.
Seuran nykyinen talous- ja kokoussihteeri Eveliina Högerman muistaa, että avoimeen julkaisemiseen siirtyminen lokakuussa 2021 oli seuralle hieno hetki. ”Siinä myös kuumoteltiin hieman sitä, että tuleeko jonkinasteinen jäsenkato, mutta sitä ei ainakaan suoraviivaisesti pystytty osoittamaan.”
Högermanin mukaan jäsenyydestä luovutaan useimmiten esimerkiksi eläkkeelle jäädessä sekä keväisin, kun jäsenmaksulaskut lähetetään. Tähän sykliin, eikä esimerkiksi seuran saamiin julkaisuavustuksiin avoimuuteen siirtyminen ei ole vaikuttanut. Kuitenkin muutos on näkynyt siinä, ettei uusia jäseniä ole liittynyt yhdistykseen entisen lailla.
”Tällä hetkellä, kun liityt jäseneksi, niin saat painetun lehden, pääset vuosittain järjestetyille tiedepäiville alennettuun hintaan sekä saat mahdollisuuden osallistua yhdistyksen kevät- ja syyskokouksiin, mikä ei kauheasti ihmisiä houkuttele”, Högerman naurahtaa.
Seura julkaisee tällä hetkellä lehteä sekä avoimesti, että painettuna. ”Hallitus jakautui melko tasan 50–50 niin, että puolet olivat sitä mieltä, ettei painettua lehteä enää tarvita ja puolet taas sitä mieltä, että lehti tarvitaan. Todettiin myös se, että lukijakuntaan kuuluu vanhempaa sukupolvea. On kuitenkin käyty keskustelua, että meidän tulisi jatkossa tarjota muutakin kuin tämä painettu lehti, sillä järjestely ei ole kestävä”, Högerman pohtii.
Viime vuosina seurassa on Högermanin mukaan kuitenkin panostettu erityisesti opiskelijoiden ja kontaktoimiseen. Projekti on Högermanin mukaan ollut onnistunut.
”Laitoimme opiskelijajäsenyydelle erittäin edullisen, kymmenen euron vuosihinnan, jolla saa samat edut kuin tavallisena jäsenenä. Lisäksi olemme ottaneet hallitukseen opiskelijajäsenen sekä markkinoineet Focus Localista opiskelijatapahtumissa ja sosiaalisessa mediassa, joka on ollut kasvava resurssi toiminnassa. Nykyinen viestintäsihteeri on esimerkiksi onnistunut kolminkertaistamaan seuran Twitter-seuraajien määrän. Olemme lisäksi laajentaneet toimintaamme merkittävästi muun muassa perustamalla harkkapörssin, eli alustan, jolla kunta-alan ja alueiden toimijat voivat tarjota harjoittelupaikkoja nuorille”
Sama haaste on kuitenkin vielä edessä henkilö- ja yhteisöjäsenten kanssa.
Mitä lehdelle vastineeksi?
Herää kysymys siitä, ovatko uudet jäsenedut silta yli avoimuuden siirtymäkauden haasteiden. Suomen musiikkitieteellinen seura palkittiin TSV:n tiedepalkinnolla monipuolisesta ja pitkäjänteisestä työstä suomalaisen musiikintutkimuksen ja sen yhteiskunnallisen merkityksen edistämiseksi. Seura on palkintohaastattelun mukaan pohtinut uusia toimintamuotoja toiminnan mielekkääseen täydentämiseen esimerkiksi mentorointitoiminnan muodossa, joka on toivon mukaan tarkoitus käynnistää ensi vuonna.
”Koemme seurassa, että nykyisessä vahvasti profiloituvassa yliopistokentässä ja pienten humanististen oppiaineiden vähenevien resurssien puserruksessa tieteellisellä seuralla on mahdollisuus tarjota sellaista tutkijayhteisöä, joka ylittää yksittäisten yliopistoinstituutioiden rajat ja intressit. Seuran piirissä varttuneemmat ja nuoremmat tutkijat voivat vaihtaa ajatuksia tieteenalalla toimimisen käytännön kokemuksista, vaiheista, karikoista ja hyvistä käytännöistä. Varttuneemmat tutkijat voivat tukea ja rohkaista nuorempien kollegojensa ammatillista kasvua musiikintutkijoina ja pohtia alan haasteita, samalla välittäen eteenpäin akateemisen ammatin hiljaista tietoa. Vastavuoroisesti nuorempien tutkijoiden näkökulmat tieteenalaansa ja kokemukset tutkijoiksi kasvamisesta juuri tässä akateemisessa ja yhteiskunnallisessa tilanteessa tarjoavat uusia oivalluksia ja ymmärrystä varttuneemmille tutkijoille. Periaatteena on tutkijan vapauden korostaminen, kollegiaalinen keskustelu ja solidaarisuus sekä tieteenalan jatkuvuuden vahvistaminen”, seuran puheenjohtaja Milla Tiainen ja koordinaattori Meri Kytö selventävät.
Tiainen ja Kytö tuumivat erilaisten yhdistysten jäsenyyksien olevan tällä hetkellä epämuodikasta. Esimerkiksi tieteellisten seurojen tapauksessa on helpompaa vain seurata avointa tiedotusta esimerkiksi some-kanavissa ja verkkosivuilla tai lukea julkaisujen arkistoa kuin maksaa jäsenmaksu ja ylläpitää näin tiedeyhteisön toimintaa.
”Ehkä kaikki tutkijat eivät enää nykyisenä laaja-alaisten tutkinto-ohjelmien ja monitieteisten hankkeiden aikana tunnusta yksittäisiä tieteenaloja tai kiinnity niihin kuten ennen eivätkä näin ollen myöskään koe tieteenalakohtaisiaseuroja relevanteimmaksi toimintaympäristöksi”, Tiainen ja Kytö pohtivat. Heidän mukaansa tilanne vaatisi selkeää viestintäkampanjaa tieteellisten seurojen yhä jatkuvasta merkityksestä ja hyödyistä jäsenmaksukarhujen lähettelyn sijaan:
”Tieteellisten seurojen rooli suomalaisessa yhteiskunnassa ja tieteentekemisessä on kiistattoman tärkeä eritoten yliopistorakenteiden ulkopuolisena toimijana, mutta ne eivät pysty jatkamaan toimintaansa ilman jäseniä ja heidän tukeaan. Musiikkitieteellisessä seurassa kehitämme parhaillaan uusia tapoja viestiä seuran toiminnan tärkeydestä vuoropuhelussa parin muun tieteellisen seuran kanssa.”
Suomen musiikkitieteellisen seuran toiminta on Tiaisen ja Kydön mukaan oiva esimerkki siitä, miten tieteelliset seurat ylläpitävät ja edistävät keskeisin tavoin tieteenalansa olemassaolon edellytyksiä ja tarjoavat niille puitteita, jotka ylittävät yksittäiset yliopistot. Seuran julkaisema Musiikki-lehti, Suomen vanhin vertaisarvioitu, pääosin kotimaisilla kielillä julkaistu musiikintutkimuksen alan aikakausilehti, on vuosikymmeniä toiminut olennaisena musiikintutkimuksen eri suuntausten ja keskustelujen foorumina kotimaisella tiedekentällä. Tiaisen ja Kydön mukaan rooli on vain korostunut, kun lehti muuttui muutama vuosi sitten printtilehdestä avoimeksi verkkojulkaisuksi.
Tavoitteena ei ole teettää enempää vapaaehtoistöitä
Syrjämäki kysyi hiljattain Twitter-ketjussa vastauksia siihen, mikä saa ihmisiä käyttämään aikaansa seuroja laajalti pyörittävään vapaaehtoistyöhön. Vastauksissa toistuivat rakkaus omaan tieteenalaan sekä akateemiset verkostot. Työ on parhaimmillaan koettu mielekkääksi ja omaa asiantuntijuutta kehittäväksi. Janne Salminen Suomalaisesta lakimiesyhdistyksestä (SLY) sen sijaan näkee seurojen roolin olevan keskeinen kotimaisilla kielillä julkaisemisen kannalta.
“Tieteelliset seurat omalla julkaisutoiminnallaan toimivat osaltaan sen eteen, että tieteellistä julkaisutoimintaa ylipäätään on kotimaisilla kielillä: ajattelen, että se on riittävä syy kotimaisen tiedeyhteisön jäseninä ja tieteen käyttäjinä meille kaikille kuulua tieteelliseen yhdistykseen, vaikka lehden saisikin käyttöönsä myös avoimesti jäseneksi liittymättä. Kuulumalla yhdistykseen on mukana mahdollistamassa tieteellistä julkaisutoimintaa omalla alalla.”
Silti vapaaehtoistyön määrällä tulee olla rajansa. Syrjämäen mukaan on myös tärkeä muistaa, että seurat ovat kokonsa ja resurssiensa puolesta erilaisissa asemissa.
“On oleellisen tärkeää, ettei viestitä, että kunhan seurat nyt vaan tekevät lisää työtä, mitään ongelmaa ei ole, eli sanota vapaaehtoistyötä tekeville, että tehkää lisää palkatonta työtä. Suuret tai suurehkot vakavaraiset seurat ovat eri asemassa kuin pienet seurat, joiden toiminta saattaa hyvin keskittyä siihen, että saadaan se lehti toimitettua.”
Artikkelin kysymys syntyi osana keskustelua Avoin tiede tieteellisille seuroille -työryhmän kokousta. Mukaan työryhmän toimintaan pääsee lähettämällä sähköpostia osoitteeseen avointiede@tsv.fi. Lisätietoa löytyy sivuston Muut työryhmät -sivulta.
Kysyttävää avoimesta tieteestä?
Kysy avoimesta tieteestä on uusi artikkelisarja ja matalan kynnyksen kysymyskanava, joka ilmestyy säännöllisesti avoimen tieteen verkkosivuilla sekä uutiskirjeessä.
Sarja on suunnattu erityisesti tieteellisten seurojen jäseniä silmällä pitäen, mutta aiheita voi ehdottaa kuka tahansa avoimen tieteen ja tutkimuksen peruskysymyksiä pohtiva. Pyrimme vastaamaan kysymyksiin ja muihin aihe-ehdotuksiin artikkelien muodossa laajaa asiantuntijaverkostoamme hyödyntäen.
Aiheita juttusarjaan voi ehdottaa lähettämällä sähköpostia osoitteeseen avointiede@tsv.fi.
Teksti: Jonni Karlsson (TSV)
Haastatellut ja kommentoineet: Sami Syrjämäki (TSV), Mikko Poutanen (VTY), Eveliina Högerman (Focus Localis), Milla Tiainen & Meri Kytö (Suomen musiikkitieteellinen seura) & Janne Salminen (SLY)
Kuvat: Anne Haapanen (TSV
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
