Tutkimusdatanhallinnan pyöreän pöydän keskustelussa pureuduttiin datanhallinnan kansallisen kokonaisuuden kysymyksiin.
Tutkimusdatan merkitys kasvaa jatkuvasti – niin tieteen laadun ja vaikuttavuuden kuin tutkimusturvallisuudenkin näkökulmasta. Mutta kuka varmistaa, miten tarjotaan sujuvat, helppokäyttöiset ja yhteentoimivat palvelut tutkimusorganisaatioissa, kansallisesti ja kansainvälisesti? Entä miten varmistamme, että ratkaisut eivät jää paperille vaan näkyvät tutkijoiden arjessa?
Näihin kysymyksiin pureuduttiin 2.3.2026 järjestetyssä tutkimusdatanhallinnan kansallista koordinaatiota käsitelleessä pyöreän pöydän keskustelussa. Keskustelun kutsui koolle Avoimen tieteen ja tutkimuksen kansallinen koordinaation sihteeristö. Vaikka tilaisuudessa ei vielä sovittu konkreettisista jatkotoimista, se tarjosi arvokkaan tilannekuvan ja ennen kaikkea auttoi tunnistamaan keskeiset kehittämiskohteet.
Vahvempi yhteinen suunta
Suomessa on jo paljon valmista: kolme viitearkkitehtuuria (Tutkimuksen datanhallinnan viitearkkitehtuuri 2030, Avoimen tieteen ja tutkimuksen viitearkkitehtuuri 2024–2030 ja Tieteellisen laskennan viitearkkitehtuuri 2025), niiden taustatoimijoiden välinen vuorovaikutus sekä CSC:n laaja palvelutarjonta ja palvelukatalogi.
Haaste ei siis ole tyhjiö, vaan kokonaisuuden hallinta. Kansalliset toimijat ja tutkimusorganisaatiot voivat helposti toimia omissa kuplissaan. Yhteistyö nojaa usein henkilöihin, ei rakenteisiin. Entistä selkeämpi koordinointi tukisi yhteistyötä.
Nykyinen koordinaatiokenttä on jaettu usealle toimijalle (AVOTT, Tieteellisen laskennan ja datanhallinnan yhteistyöfoorumi (YTF), Finn-ARMA, CSC), ja verkostopohjainen yhteistyö koettiin tärkeäksi. Samalla tunnistettiin, että pelkkä koordinaatio ei riitä. Yhteentoimivuus edellyttää myös selkeää omistajuutta: kuka vastaa mistäkin palvelusta tai arkkitehtuurin osan?
Kansallisen ja paikallisen nivelkohta
Organisaatioiden kyky hyödyntää kansallisia palveluja ja viitearkkitehtuureja vaihtelee suuresti. Esteitä – kuten sisäisiä näkemyseroja tai epäselviä vastuita – ei aina tunnisteta kansallisella tasolla.
Samaan aikaan organisaatiot kaipaavat enemmän tukea käyttöönottoon. Kysymys on kaksisuuntaisesta ymmärryksestä: miten kansalliset ratkaisut vastaavat arjen tarpeisiin ja miten organisaatiot sitoutuvat niiden hyödyntämiseen?
Tutkijoiden arki ratkaisee
Datanhallinta ei vielä ole osa kaikkien tutkijoiden arkea. Paljon tutkimukselle arvokasta dataa jää kuvailematta, ja kansallisten palvelujen käyttöönottoon liittyy kynnyksiä.
Rahoittajien vaatimukset eivät yksin riitä kannustimeksi. Yhtenä lisäkannustimena keskustelussa nousi esiin datan jakaminen ja dokumentointi osana tutkijan meritoitumista. Nyt parhaita rakenteita ei käytetä tarpeeksi.
Tarvitaanko yhteinen strateginen linja?
Keskustelussa peräänkuulutettiin kansallista tutkimusdatan strategiaa. Siinä voitaisiin linjata muun muassa datasuvereniteettiin, datan arvonmääritykseen, omistus- ja käyttöoikeuksiin sekä tutkimusturvallisuuteen liittyviä kysymyksiä.
Yhteistyöhön tarvitaan mukaan datanhallinnan lisäksi laajalti muuta tutkimushallinnon asiantuntemusta kuten lakipalvelut, tietosuojavastaavat ja IT-asiantuntijat. Myös nämä ovat kiinteä osa hyvää tutkimusdatanhallintaa. Hyvä tutkimusdatanhallinta on koko organisaation ja koko tutkimusjärjestelmän yhteinen asia.
Samalla korostui organisaatioiden oma vastuu. Kansalliset ratkaisut eivät korvaa paikallista palvelumuotoilua, selkeitä prosesseja ja johdon sitoutumista.
Keskustelua ratkaisuista
Pyöreän pöydän keskustelu ei vielä tuottanut konkreettista toimenpidelistaa. Sen sijaan keskustelusta voidaan tunnistaa seuraavaa:
1. Mitään suurta puutetta palveluissa ei tunnistettu, tämä on jo itsessään arvokas lopputulema.
2. Aukkoja toki on, mutta niiden täyttämiseksi tehdään aktiivisesti töitä organisaatioissa, kansallisesti ja kansainvälisesti.
3. Aktiivinen viestintä ja työ sekä organisaation omien että kansallisten palveluiden jalkauttamiseksi on ensiarvoista ja tukee kulttuurin muutosta, joka etenee eri vauhtia eri organisaatioissa ja tieteenaloilla. Työtä riittää nyt ja jatkossa, siitä toimintaympäristön nopea muutos pitää huolen.
Kysymyksiäkin jäi yhteiseen pohdintaan:
- Pitäisikö Suomelle laatia kansallinen tutkimusdatan strategia?
- Tarvitaanko koordinaation selkeämpää keskittämistä?
- Miten varmistetaan palveluiden ja arkkitehtuurien selkeä omistajuus?
- Miten kansalliset ratkaisut kytketään paremmin organisaatioiden arkeen?
- Miten tutkijat saadaan mukaan – ei vain velvoitettuina, vaan motivoituneina?
Kuva: Allison Saeng, Unsplash
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
