Hissiyhtiö KONEen ja Tampereen yliopiston yhteisistä tutkimusprojekteista on syntynyt väitöskirjoja, tieteellisiä artikkeleita ja yleistajuisia tekstejä, joiden vaikutus ulottuu koko yhteiskuntaan.
Ohjaako yritysyhteistyö liikaa akateemista tutkimusta, ja onko yhteistyö pelkkää silmänlumetta? Syntyykö projekteista oikeasti relevanttia tutkimusta, joka kestää akateemisen maailman haukansilmän?
Vuorovaikutteisen teknologian professori Markku Turunen Tampereen yliopistosta on mies paikallaan vastaamaan kysymyksiin.
– Kun yliopisto tekee yrityksen kanssa yhteistyötä, yritys tekee siinä samalla omaa tuotekehitystä. Kummatkin pitävät kiinni omista tavoitteistaan, Turunen toteaa.
Suomessa yritysten ja akateemisen maailman väliset toimintatavat ovat pitkälti vakiintuneet ja eturistiriitoja osataan välttää, mitä Turunen kutsuu ”sisäänpultatuksi mekanismiksi”. Määritelmä vaikuttaa osuvalta Hyvinkäällä hissiyhtiö KONEen mekaniikkaa huokuvissa tiloissa, joissa Turunen ja KONEen Digital Content Lead Hanna Heinonen kertovat yhteistyöstään.
Turunen on erikoistunut ihmisen ja teknologian väliseen vuorovaikutukseen monimutkaisissa sosioteknisissä järjestelmissä. Hän johtaa Tampereen yliopistossa Pervasive Interaction Research Group (PIRG) -tutkimusryhmää Suomen suurimmassa ihmisen ja teknologian vuorovaikutuksen tutkimusyksikössä TAUCHIssa.
Heinosen erikoisalaa ovat muun muassa tietoarkkitehtuuri ja tekninen dokumentointi. Tietoarkkitehtuuri tarkoittaa organisaation tiedon hallitsemista ja näkyväksi tekemistä systemaattisesti. Heinonen väitteli Turusen ohjauksessa vuorovaikutteisesta teknologiasta ja ohjaa itse parhaillaan kahta yritysnäkökulman ja akateemisen tutkimuksen yhdistävää väitöstutkimusta. Heinosen nykyiset tutkimusintressit kohdistuvat teolliseen metaversumiin ja generatiiviseen tekoälyyn.
– Teemme Markun kanssa paljon yhteistyötä erilaisissa tutkimushankkeissa. Käytännössä minä tuon tutkimukseen yritysnäkökulman. En kerro Markulle kaikkea, eikä Markkukaan kerro minulle kaikkea. Kun uuteen projektiin lähdetään, meillä on ymmärrys siitä, mistä voimme puhua, Heinonen sanoo.
– Yliopistoilla on syvää tietämystä aiheista, jotka eivät välttämättä liity hisseihin, mutta liittyvät nimenomaan siihen, mitä me tarvitsemme. Emme voi olla kaikkien asioiden asiantuntijoita, KONEen Digital Content Lead Hanna Heinonen toteaa. Kuva: Liisa Takala.
Yhteistyötä yrityksen toimintaympäristössä
Turusen ja Heinosen ensimmäinen yhteinen projekti liittyi vuosina 2020–2022 toteutettuun HUMOR-hankkeeseen, jonka ydin koostui silloisessa nousukiidossa olleista laajennettuja todellisuuksia edustavista XR-teknologioista.
– Monesti kun yhteistyötä tehdään akateemisten tahojen ja yritysten välillä, se jää sikäli ulkokultaiseksi, että yliopistolle ehkä kerrotaan, että tällaisia juttuja voisi olla, ja sitten me yritetään etsiä ratkaisuja. Tässä lähdimmekin ymmärtämään KONEen prosesseja, Turunen sanoo.
Tulokset puhuvat puolestaan: yhtiö on saanut monivaiheisesta yhteistyöstä aikaansa edellä olleen hissien ohjausjärjestelmän, käyttäjäkokemusta tukevan people flow -sovelluksen sekä erilaisia XR-ympäristöjä. Heinosen väitös koski laajennetun todellisuuden mahdollisuuksia tehostaa teollisuusyritysten tuotekehitysprosesseja.
Hedelmällisen yhteistyön laajat vaikutukset
HUMOR-projekti oli akateemisesta näkökulmasta poikkeuksellisen tuottoisa. Sen aikana syntyi kaksi väitöskirjaa, yksi gradu, liuta yhteistyössä kirjoitettuja avoimia tieteellisiä artikkeleita ja blogipostauksia. Esimerkin blogista löydät täältä ja tieteellisestä artikkelista täältä.
Globaalin hissiyhtiön bisnekseen projekti synnytti uusia toimintamalleja käytännön työprosesseihin, muun muassa hissien huoltoliiketoimeen ja tekniseen viestintään. Heinonen kävi raportoimassa hankkeen tuloksista monissa tilaisuuksissa, esimerkiksi NORDIC TechComm -konferenssissa Tukholmassa.
Vastaavanlainen akateeminen tuotteliaisuus on Turusen mukaan äärimmäisen harvinaista. Tuotteliaisuus on myös syy, miksi yliopistojen ja yritysten kannattaisi hänen mielestään harjoittaa yhteistyötä. Tulokset eivät jää vain yrityksen ja yliopiston omiin pöytälaatikoihin vaan niiden vaikutukset leviävät laajalle akateemiseen tutkimukseen, yrityksen toimialaan ja yhteiskuntaan.
– Tiede vaikuttaa eniten, kun se on sovellettavissa mahdollisimman moneen paikkaan, professori toteaa.
Heinonen ymmärtää hyvin, että yliopistolle on tärkeää julkaista tekemäänsä tutkimusta.
– Meidän ensimmäinen tavoite on kuitenkin tehdä bisnestä. Emme tee tutkimusta tutkimuksen vuoksi. Olemme profiloituneet hissialalla, ja teemme asioita vähän eri tavalla kuin muut. Siitä syntyy innovaatiokulttuuri, jota akateeminen yhteistyö tukee hyvin, Heinonen lisää.
Molemmat jatkavat yhteistyötä juuri alkaneessa COFIRD-hankkeessa, jonka tarkoituksena on viedä yrityskehitykseen ja yritystutkimusmalliin liittyvää osaamista KONE Intian ja KONE Singaporen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotiimiin.
Tehtävää on paljon, sillä se, mikä koetaan luontevaksi yritysten ja tiedemaailman väliseksi toiminnaksi Suomessa, ei ole välttämättä tuttu juttu maailman nopeimmin kasvavalla talousalueella.
– Akateemisessa maailmassa käydään paljon debattia siitä, kuinka paljon yritysten kanssa pitäisi tehdä yhteistyötä. Yrityksissä on valtavasti tieteellisesti relevantteja ongelmia, joilla on merkitystä. Miksi niitä ei siis tutkittaisi, professori Markku Turunen ihmettelee. Kuva: Liisa Takala.
Tieteen näkyvyydelle liian vähän kanavia
Tieteellisten artikkeleiden julkaiseminen tieteellisissä julkaisuissa on yksi keino edistää tieteen vaikuttavuutta yhteiskunnassa. Mutta eiväthän kaikki niitä lue, Heinonen toteaa, vaan tarvitaan yleistajuisempia tekstejä. KONEen ja Tampereen yliopiston yhteiset blogipostaukset paikkaavat osaltaan tarvetta.
Professori Turunen on ärtynyt tieteellisestä julkaisemisesta käytävästä keskustelusta ja julkaisujen pisteytystavoista.
– Toisaalta avoimeen julkaisemiseen kannustetaan, mutta esimerkiksi rahoittajat eivät aina sitä vaadi, eivätkä yliopiston omat kannustinmekanismit aina sitä tue.
Heinosta harmittaa, että akatemian ulkopuolisena henkilönä moni kiinnostava tieteellinen artikkeli jää hänen ulottumattomiinsa maksumuurin vuoksi. Jokainen lukematon artikkeli on poissa hänen ammatillisesta kehittymisestään.
Mitä siis tehdä, jotta tutkimus tavoittaisi mahdollisimman monia ja erilaisia yleisöjä?
Keinot ovat monet. Turunen kantaa mukanaan kameraa, jolla hän dokumentoi ahkerasti tutkimuksensa eri vaiheita. Kuvia hän esittelee muun muassa sosiaalisessa mediassa. Heinonen käy esitelmöimässä tutkimuksestaan opiskelijoille.
– Meillä on myös suunnitelmissa erään uuden hankkeen kohdalla roadshow eri puolille Suomea, eräänlainen sirkus saapuu kaupunkiin. Ajatuksena on tavoittaa yrityksiä, jotka haluavat kuulla, miten he voisivat hyödyntää tietotyöhön soveltuvia uusia tekoälyratkaisuja, hän kertoo.
Mitä isomman yleisön ja käyttäjäkunnan tietoisuuteen oma tutkimus leviää, sitä motivoivampaa tutkimuksen teko on niin yritykselle kuin yliopistolle.
Hanna Heinonen ja Markku Turunen ovat tehneet yhteistyötä pitkään. He avaavat tutkimustaan artikkeleissa, opetuksessa, esitelmissä sekä yhteisissä hankkeissa. Kuva: Liisa Takala.
Avoin tiede vaikuttaa enemmän -juttusarja esittelee tarinoita avoimen tieteen hyödyntämisestä yhteiskunnan eri aloilla. Tutustu muihin juttusarjan osiin tästä linkistä.
Teksti: Helen Partti Kuvat: Liisa Takala
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
