EU tavoittelee avointa ja tasapuolista tieteellistä julkaisujärjestelmää

1.6.2023

Euroopan neuvoston uusissa päätelmissä peräänkuulutetaan julkaisemisen timanttimallia – tie kulkee kulttuurinmuutoksen kautta.

Toukokuun lopussa 2023 EU:n neuvosto hyväksyi päätelmät, joiden keskiössä on korkealaatuinen, läpinäkyvä, avoin, luotettava ja tasapuolinen tieteellinen julkaisutoiminta. Päätelmissään neuvosto kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään julkisilla varoilla rahoitetun tutkimuksen välitöntä avointa saatavuutta. Tavoitteena on mahdollistaa tieteellinen julkaiseminen, joka on ilmaista sekä kirjoittajalle että lukijalle, eli niin sanottu julkaisemisen timanttimalli, diamond open access.

Neuvoston huoli on, että tieteellisen julkaisemisen yhä kalliimmat maksumuurit ovat kestämättömiä ja luovat epätasa-arvoa. Digitalisaation tarjoamia mahdollisuuksia ei vielä täysin hyödynnetä, ja neuvosto korostaa, että on tärkeää investoida erilaisiin sähköisiin välineisiin ja valmiuksiin.

Päätelmissä todetaan myös, että eri tieteenaloilla on erilaisia julkaisukäytäntöjä. Siksi on tarpeen tukea ja edistää avointa julkaisemista myös monografioiden ja muiden pitkien julkaisujen muodossa, varsinkin yhteiskuntatieteissä ja humanistisissa tieteissä. Monimuotoisuuden nimissä neuvosto muistuttaa myös monikielisen julkaisemisen tärkeydestä.

Keskiössä kulttuurinmuutos

Timanttimallisen julkaisemisen edistämistä ja avoimen tieteen käytäntöjä yleensä käsiteltiin Open Science From Policy to Practice -konferenssissa (linkki englanniksi), joka järjestettiin Tukholmassa osana Ruotsin EU-puheenjohtajakautta, juuri ennen päätelmien hyväksymistä. Teemana oli avoimen tieteen linjausten, kuten UNESCOn avoimen tieteen suosituksen (pdf), toteuttaminen ja jalkauttaminen niin kansallisella kuin paikallisella tasolla, tutkimusorganisaatioissa.

Kuten Science Europen pääsihteeri Lidia Borrell-Damián puheenvuorossaan korosti, avoin tiede on paljon muutakin kuin tieteellisten julkaisujen avoimuutta. Tätä voi pitää jo lähes itsestäänselvyytenä ainakin suomalaisessa kontekstissa, ja Borrell-Damiánin puheenvuoro kohdistuikin vastuulliseen arviointiin: “Tutkitun tiedon avoin ja ymmärrettävä välittäminen suurelle yleisölle on olennainen osa tutkimusprosessia, ja se olisi otettava paremmin huomioon tutkijan tieteellisiä tuotoksia arvioitaessa.”

Konferenssin muissakin puheenvuoroissa korostettiin tutkimuksen ja tutkijan arviointia osana laajempaa kulttuurinmuutosta: Miten avoimista julkaisukanavista, varsinkin vähemmän perinteisistä, tehdään houkuttelevia tutkijoiden silmissä? Yhtäältä voi painottaa vastuuttamista ja kuten EOSC-yhdistyksen puheenjohtaja Karel Luyben esittää, että organisaatioilla on vastuu maksaa tutkijan työn jakamisesta samalla tavalla kuin tietokoneista ja kynistä. Toisaalta voi, kuten Tukholman yliopiston rehtori Astrid Söderbergh Widding, keskittyä tutkijoiden tietoisuuden kasvattamiseen ja erilaisiin yhteistyökuvioihin.

Tuumasta toimeen: panostus toimintaedellytyksiin, valmiuksiin ja osaamiseen

Konferenssissa korostettu kulttuurinmuutos heijastuu myös tuoreissa EU:n neuvoston päätelmissä. Niissä korostetaan toimenpiteitä, jotka koskevat tutkijoiden opastamista ja tukemista eri aloilla, kuten eettiset julkaisukäytännöt, vastuullinen vertaisarviointi ja tekijänoikeudet ja avoimen tieteen periaatteiden soveltaminen yleisesti.

Tämä tarkoittaa tutkimuksen arvioinnin uudistamista: Neuvosto “korostaa tarvetta muuttaa tutkimuskulttuuria siten, että tunnustetaan tutkimustoimien moninaisuus”. Työtä tulisi tehdä tiiviissä vuoropuhelussa jäsenvaltioiden välillä, ja neuvosto mainitsee muun muassa CoARA-yhteenliittymän, jonka sopimuksen monet suomalaiset organisaatiot ovat jo allekirjoittaneet.

Linjauksia ja toimintaperiaatteita ei kuitenkaan voi toteuttaa ilman taloudellista sitoutumista, ja timanttijulkaiseminen vaatii tarkkaa resurssien tarkastelua ja kohdentamista. Päätelmissä peräänkuulutetaan investointeja varsinkin avoimen lähdekoodin ohjelmistoihin ja avoimiin standardeihin perustuviin julkaisuinfrastruktuureihin, mutta yleisesti ottaen tieteellisten julkaisemisen kustannusten ei tulisi jäädä tutkijoiden huoleksi. Tämä puolestaan edellyttää yhteistyötä niin organisaatiotasolla kuin kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.