Aineistonhallinnan palvelut – miten turvaamme jatkuvuuden?

24.5.2021

Kuumailmapalloja vuoristomaisemaa ja punertavaa taivasta vasten.

Aineistonhallintaan liittyviä palveluita tarjotaan monella eri tasolla, ja niitä yhdistää jatkuvuuden tarve.

"Miten turvaamme avoimen ja ilmaisen infrastruktuurin Euroopassa?" kysyi tieteellisten kirjastojen kansainvälisen koalition Sparc Europen johtaja Vanessa Proudman puheenvuorossaan Avoimen tieteen kevätpäivillä. "Jos haluamme, että infrastruktuuri pysyy ilmaisena, siitä aiheutuu kustannuksia."

Äskettäin julkaistussa Tutkimusdatan avoimen saatavuuden osalinjauksessa nousee esiin samantapainen kysymyksenasettelu. Linjauksessa todetaan UNESCOn avoimen tieteen suositusluonnokseen nojaten, että keskeisten avoimen tieteen infrastruktuurien tulisi olla voittoa tavoittelemattomia ja että Suomessa julkisilla varoilla tuotettujen tutkimusaineistojen tulisi olla kaikkien avoimesti hyödynnettävissä.

Vanessa Proudman puhui koko avoimen tieteen ekosysteemistä ja sisällytti siihen moninaisia maisemia, mutta kysymys koskettaa myös aineistonhallintaan liittyviä infrastruktuureja ja palveluja: Kuka niistä maksaa ja millä tasolla?

Haasteena hankerahoitus

Avoimuuden hintaa koskevan juttusarjamme edellisessä osassa Oulun yliopiston tutkimusvararehtori ja Avoimen tieteen ja tutkimuksen kansallisen ohjausryhmän puheenjohtaja Taina Pihlajaniemi toteaa, että yhteistyö kansallisella tasolla on tärkeää. Esimerkkinä hän mainitsee tallennuskapasiteetin, joka kansallisena ratkaisuna vähentäisi yksittäisiin organisaatioihin kohdistuvaa painetta.

Palvelukehitys onkin lähtenyt käyntiin vauhdilla Suomessa, mutta usein projektiluontoisen rahoituksen turvin. Ratkaisua tähän pohditaan muun muassa kansallisen aineistonhallintasuunnitelmatyökalun DMPTuulin yhteydessä.

DMPTuulin rahoitus opetus- ja kulttuuriministeriöstä on päättynyt, ja sen tilalle kehitetään yhteistyömallia, joka edistää kustannustehokkuutta ja yhteentoimivuutta. CSC – Tieteen tietotekniikan keskuksessa työstetään konsortiomallia, ja kehityspäällikkö Jessica Parland-von Essen kertoo, että ratkaisu on saanut positiivisen vastaanoton. Tällä hetkellä testataan erilaisia kustannusjakomalleja, ja ehdotus on tarkoitus esitellä lähiviikkoina.

Kannustimilla eteenpäin

Hankerahoitukselle etsitään ratkaisua myös eurooppalaisella tasolla. Esimerkiksi EOSC, eurooppalainen tiedepilvi, käynnistettiin Euroopan komission ja jäsenvaltioiden rahoituksella, jolle nyt etsitään vaihtoehtoista, pysyvää rahoitusmallia. EOSC:in perusidea ja tavoite on, että tutkija tai tutkimusorganisaatio voi etsiä tarvitsemaansa palvelua eurooppalaisesta palvelukatalogista tai tarjota kehittämiään palveluita muille – tavoite on toisin sanoin, että resursseja ei tarvitsisi käyttää pyörän uudelleen keksimiseen.

Sara Garavelli, EOSC:in ohjelmajohtaja CSC:ltä, toteaa, että vaikka EOSC:in tarkoitus ei ole lähteä kilpailemaan Microsoftin ja Googlen kaltaisten suurten toimijoiden kanssa, on kuitenkin löydettävä kestävä liiketoimintamalli: "Palvelun ei välttämättä tarvitse olla ilmainen, vaikka se on maksuton käyttäjälle eli tutkijalle."

Työn alla oleva malli perustuu julkiseen hankintaan, jota hallinnoisi Euroopan komissio yhteistyössä EOSC-yhdistyksen (engl. EOSC Association) ja jäsenvaltioiden kanssa. Sara Garavelli kertoo, että rahoitusmallin suurimmaksi solmukohdaksi ovat muodostuneet jäsenvaltioiden eriävät lainsäädännöt ja poliittiset kehykset. EOSC ei perustu direktiiviin, eikä jäsenvaltioilta edellytetä täytäntöönpanoa, joten yhteisiä sopimuksia ei ole. Garavellin mielestä EOSC:ista ei kuitenkaan tarvitse tehdä standardia. EOSC on organisaatiolähtöinen eikä ylhäältä johdettu aloite, mutta hallitusten tuki ja poliittiset toimet edesauttaisi käyttöönottoa.

Garavellille jatkuvuuden avainsana on kannustimet. Tutkijat tuottavat ja käsittelevät dataa, joten heitä tulisi kannustaa FAIR-periaatteiden noudattamiseen, mutta kannustimet ovat tärkeitä myös organisaatiotasolla: "Jos pystymme osoittamaan tutkimusorganisaatioille, että avoin tiede tuo säästöjä, se on valtava kannustin", hän toteaa.

Verkosto maailmanlaajuiseksi

Miten suomalaisen tutkimusorganisaation sitten kannattaisi suhtautua kehitykseen tässä vaiheessa? Sara Garavelli kertoo, että CSC:ssä pohditaan samoja kysymyksiä kuin monessa muussakin organisaatiossa. EOSC:illa on tiekartta, mutta toimiala on laaja ja kehityssuunta avoin. Tällä hetkellä EOSC ei tarjoa konkreettista palvelua, eli organisaatiot eivät tiedä, mistä he olisivat maksamassa.

Kokonaisuuden hahmottaminen ja sen suhteuttaminen organisaation omiin toimintaedellytyksiin on siis hankalaa, mikä vaikuttaa esimerkiksi investointipäätöksiin. CSC:n strategia on aktiivinen osallistuminen. Näin päästään seuraamaan kehitystä heti alkumetreillä ja vaikuttamaan sen suuntaan.

Kun juridiset ja poliittiset solmut – kaikessa laajuudessaan – on ratkottu, tulevaisuuden näkymät ovat avarat. EOSC:in kaltaisia tiedepilviä kehitetään myös muualla maailmassa Australiasta Kanadaan. Jos nämä tiedepilvet saadaan keskustelemaan keskenään, suomalainen tutkija tai tutkimusorganisaatio pääsee selaamaan maailmanlaajuista palvelukatalogia.

Artikkeli on osa avoimuuden hintaa käsittelevää artikkelisarjaa.
Teksti: Hanna Lahdenperä, Avoimen tieteen koordinaatio
Kuva: Pexels/Taryn Elliott