Paljonko tieto voi maksaa? Tätä tutkija Riikka Taavetti pohti saadessaan vertaisarviointipyynnön Taylor & Francisin kustantamasta lehdestä. Taavetti kieltäytyi vertaisarvioinnista ja kertoi tästä julkisesti sosiaalisessa mediassa.
Sopimusneuvottelut kansainvälisen Taylor & Francis -kustantamon ja suomalaisen FinELib-konsortiumin välillä kariutuivat alkukeväällä 2019 tuloksettomina eikä neuvotteluja ole jatkettu. Neuvottelutilanteesta johtuen Suomessa toimivilla tutkijoilla ei ole ollut suoraa pääsyä Taylor & Francisin lehtikokoelmiin helmikuusta 2019 lähtien.
Poliittisen historian tutkija Riikka Taavetin mukaan ongelma on suuri. Hän tarvitsee työssään lukuisia lehtiä, jotka eivät tällä hetkellä ole saavutettavissa tuloksettomista neuvotteluista johtuen. Kirjastot auttavat tutkijoita mahdollisuuksien mukaan saamaan artikkelit käsiinsä. Silti rajoitettu pääsy julkaisuihin hidastaa ja vaikeuttaa tutkimuksen tekemistä.
Haasteista huolimatta Taavetti tukee vaatimuksia avoimen julkaisemisen mahdollistamisesta ja sopimushintojen kohtuullistamisesta.
”Joskushan tälle on tultava stoppi,” Taavetti toteaa.
Tutkimusjulkaisujen saatavuuden kustannukset ovat keskusteluttaneet pitkään tutkijayhteisöä. Esimerkiksi Avoimen tieteen koordinaatiotyön yhteydessä valmistuvassa ensimmäisessä kansallisessa strategiassa tutkimusjulkaisujen avoimelle saatavuudelle linjataan, ettei avoimeen julkaisemiseen siirtyminen saa tarkoittaa tieteellisen julkaisemisen kustannusten kasvua. Strategian on määrä valmistua syksyllä 2019.
Taavetti tiedostaa hyvin sen, että lehtien ylläpitämiseen liittyy kuluja. Kustantajat kuitenkin keräävät voittoa tutkijoiden tekemällä kovalla työllä ilman, että kaikki kuitenkaan pääsevät lukemaan työn tuloksia.
”Vertaisarviointi on ilmaista asiantuntijatyötä. Miksi haluaisin antaa ilmaista työtäni ja asiantuntemustani sellaiselle, joka ei halua neuvotella siitä, miten lehdet olisivat muun muassa minun luettavissani?,” Taavetti pohtii.
Vaikuttaako boikotti?
Ennen päätöstään kieltäytymisestä Taavetti oli yhteydessä FinELibiin tarkistaakseen, kannattavatko he boikotointia. Tutkijoiden tukea neuvotteluille toivottiin, joten Taavetti päätti toimia. Hän kuitenkin problematisoi boikotoinnin mahdollisuutta kaikissa tilanteissa.
”Tämä on tietysti ristiriitaista, koska minulla on tällä hetkellä oma artikkeli arvioitavana eräässä Taylor & Francisin lehdessä. Olin juuri saanut sen valmiiksi, kun neuvottelutilanne selvisi.”
Artikkelin uudelleen kirjoittaminen toista lehteä varten olisi edellyttänyt merkittävää lisätyötä. Lisäksi julkaiseminen oman alan keskeisissä lehdissä – kustantajasta riippumatta – on usein kriittistä sekä tutkijan uran että tieteellisen keskustelun edistymisen kannalta.
Julkaisemisesta kieltäytyminen ei tunnu Taavetista realistiselta eikä hän sellaista tutkijoilta edellyttäisi.
”Julkaisuprosessit ovat pitkiä ja neuvottelutulokset tulevat tutkijan näkökulmasta lyhyellä varoitusajalla. Ei ole realismia ajatella, että tutkijat ilmoittaisivat, ettei kukaan nyt julkaise jonkin tietyn kustantajan lehdissä,” Taavetti sanoo. Hänestä kieltäytyminen boikottimielessä on kannattavaa vertaisarvioinneista sekä toimituksellisista tehtävistä. Tätä hän perustelee myös kieltäytymisen vaikutuksilla.
”Lehtiä ei kiinnosta jos joku Riikka Suomesta ei lähetä heille artikkelia, mutta kieltäytyessäni arvioinnista, voin ilmoittaa heille syyni toiminnalleni.”
Vertaisarvioitsijoiden etsiminen on usein työlästä. Taavetin tapauksessa kieltäytymisestä aiottiin laittaa tietoa eteenpäin lehdeltä kustantajalle. Lehdistä tulevilla palautteilla Taavetti toivookin olevan vaikutusta kustantajien käymiin neuvotteluihin.
”Tämä on se tapa, jolla voidaan kommunikoida kustantajalle, että tästä on oikeasti haittaa. Jos kieltäytymistä tapahtuisi tarpeeksi, siitä alkaisi olla lehdille haittaa ja he laittaisivat palautetta eteenpäin kustantajille.”
Lisätietoja
- FinELib: neuvottelut
- Uutinen: Toinen kommentointikierros takana - mitä tutkimusjulkaisujen avoimen saatavuuden strategiasta ajateltiin?
Teksti: Nina Järviö
Julkaistu 12.8.2019