Uteliaisuus on tieteen ja tutkimuksen moottori, joka voidaan kääntää myös koko yhteiskunnan voimavaraksi. Taide, opetus, yhteiskunnallinen keskustelu ja johtaminen hyötyvät kaikki uteliaisuudesta tutkittua tietoa kohtaan.
Itse olen hirveän utelias ihminen, ollut aina. Lapsena en jättänyt kokeilematta yhdenkään suljetun oven avaamista museoissa, ja olin varma, että vielä elinaikanani ihmiskunta selvittää totuuden sekä Stonehengestä että Bermudan kolmiosta. Vaikka joudun vielä odottamaan näitä arvokkaita tietoja, innostun yhä päivittäin tutkitun tiedon kyvystä muuttaa maailmaa paremmaksi.
Tutkittu tieto avaa silmämme ymmärtämään laajoja kokonaisuuksia, tunnistamaan hiljaisia signaaleja ja tekemään ratkaisuja, jotka rakentavat kestävää tulevaisuutta tuleville sukupolville. Tämä koskee yhtä lailla päättäjiä kuin rahoittajia, jotka etsivät vaikuttavuutta ja pitkäjänteisyyttä. Uteliaisuus on ensimmäinen askel kohti tutkitun tiedon tarjoaman viisauden hyödyntämistä.
Ehdotan Suomelle kolmea yhteistä tavoitetta tutkitun tiedon levittämisessä:
1. Ymmärrettävyys ja luovuus kunniaan kaikkialla
Tieto yksin ei riitä, jos sitä ei osata kertoa, tai kukaan ei kuule. Tarvitsemme tiedon tulkkeja, tarinankertojia ja ennakkoluulotonta yhteistyötä tutkijoiden ja kulttuuriammattilaisten välillä. Luovuus auttaa avaamaan vaikeitakin asioita ihmisten jokapäiväisen elämän ja mielikuvituksen tasolle. Parhaimmillaan tutkimustieto innostaa, yllättää ja koskettaa – ja silloin jotakin todella muuttuu. Parasta on, kun tutkimus sytyttää uusia oivalluksia raporttien sivujen sijaan näyttämöillä, kouluissa, somessa ja taiteessa.
2. Rohkeus keskusteluun ja siltojen rakentaminen polarisaation yli
Tutkittu tieto on harvoin valmis vastaus. Sen sijaan se kutsuu keskusteluun. Elämme aikaa, jossa yhteiskunnallinen keskustelu kärjistyy helposti ja erimielisyyksistä tulee kuiluja. Tieto voi olla yhdistävä silta. Tarvitsemme areenoita, joilla uskalletaan käydä kunnioittavaa ja avointa keskustelua epävarmuudesta, ristiriidoista ja siitä, mitä emme vielä tiedä.
Tämä on kenties tiedonjulkistamisen tärkein tehtävä.
3. Tietoon perustuva johtaminen
Jokainen organisaatio – olipa se ministeriö, kunta, yritys tai säätiö – tarvitsee strategiaansa sanoituksen ja paikan tutkimustiedolle. Tietoon perustuva johtaminen on sivistyksen jatke, ja samalla kilpailukyvyn, hyvinvoinnin ja kestävyyden perusta. Tämä on asennemuutos: ei riitä, että tieto on olemassa. Se pitää ottaa kaikkialla osaksi johtamista, päätöksentekoa ja arjen ratkaisuja. Tämä vaatii uteliaisuutta etsiä aiempaa parempia ratkaisuja.
Näiden kolmen tavoitteen edistäminen on yhteinen ponnistus. Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta haluaa olla tukemassa niitä, jotka tekevät tiedosta yhteistä hyvää. Pienenä asiantuntijaelimenä emme kuitenkaan pysty toteuttamaan tavoitteita yksin. Kysynkin sinulta, meiltä, kaikilta: mistä uteliaisuus tutkittuun tietoon saa sytykkeensä? Miten voimme varmistaa, että tutkittu tieto ei jää vain asiantuntijoiden pöydille, vaan muuttuu sivistykseksi, vaikuttavaksi päätöksenteoksi ja kestäväksi kehitykseksi?
Teksti: Liisa Suvikumpu
Kirjoittaja on Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan puheenjohtaja. TJNK-näkökulma -blogissa julkaistaan kantaaottavia, ajankohtaisia ja perusteltuja mietteitä tiedonjulkistamisesta. Lue muita sarjan kirjoituksia.
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
