Journal.fi mahdollistamassa tieteellisten ja ammatillisten julkaisujen saavutettavuutta

Julkaisualustapalvelu Journal.fi:llä on tällä hetkellä kaikkiaan 158 lehteä, ja niistä noin 120 on välittömästi avoimia. Kyseessä on Tieteellisten seurain valtuuskunnan ylläpitämä palvelu, joka mahdollistaa ja tukee avointa julkaisemista sekä kannustaa siihen. Viime vuodet ovat olleet palvelun voimakasta kasvua. Kun julkaisualusta perustettiin vuonna 2016, palvelun käyttäjinä oli alle 30 lehteä. Kymmenessä vuodessa lehtimäärä on kasvanut tasaisesti 10–15 lehden vuosivauhtia. 

Journal.fi:n käyttäjinä on kahdenlaisia lehtiä, joilla on erilaiset käyttöpolitiikat: tieteellisten seurojen jäsenlehtiä sekä niin sanottuja ulkopuolisia julkaisijoita eli suomalaisia tiedejulkaisijoita, jotka eivät ole TSV:n jäsenseuroja. Jäsenseurojen osalta kyse on tieteellisten seurojen tukipalvelusta, josta toiminta on alun perin käynnistynyt. Jäsenseura voi halutessaan käyttää avoimessa julkaisemisessa vuoden julkaisuviivettä eli embargoa. Kuitenkin käytännössä suurin osa palvelua käyttävistä lehdistä on välittömästi avoimia lehtiä. Ulkopuolisten julkaisijoiden kohdalla puolestaan ehtona alustan käytölle on, että se on välittömästi avoin julkaisukanava. 

Kun TSV:n jäsenseuran lehti on siirtynyt avoimuuteen, jäsenlehden saa avoimesti ilman jäsenyyttäkin. Avoimuuteen siirtymisen seurauksena jäsenseurat ovat pelänneet tämän edun menettämisen vaikutuksia. Tiedelehdissä pohditaan yleisesti OA-siirtymän vaikutuksia jäsenistöön, jolle paperilehti on usein tärkeä syy jäsenmaksun maksamiseen. Toisaalta valtaosa lehdistä on jo luopunut painetun lehden julkaisemisesta. Kyseisen jutun perusteella kovin merkittävää muutosta jäsenistön määrässä ei kuitenkaan ole tapahtunut esimerkiksi Suomen Antropologin osalta.

Miten Journal.fi tukee julkaisujen avoimuutta ja timanttiavoimuutta?

Journal.fi:n avaamisesta vuonna 2016 lähtien on Tieteellisten seurain valtuuskunnan suunnittelija Antti-Jussi Nygårdin mukaan pohdittu, miten julkaisualusta identifioituu palveluna avoimuuden suhteen. 

”Silloin kun palvelu avattiin, meitä kuvattiin kansainvälisesti avoimen julkaisemisen palveluna, vaikka se ei sitä kaikilta osin vielä ollut.” 

Vaikka timanttiavoimuuden suosio on kasvanut kansainvälisesti, palvelu ei edelleenkään ole timanttialusta. Timanttiavoimuudella (engl. diamond open access) tarkoitetaan tieteellisen julkaisemisen mallia, jossa julkaisun lukeminen on ilmaista (ei maksumuureja). Myöskään kirjoittajalta ei peritä julkaisemisesta julkaisumaksua tai kirjoittajamaksua eli maksua tai maksuja, joita vastaan kustantaja avaa julkaisun ilmaiseksi saataville internetissä. Maksuja ovat esimerkiksi APC- (article processing charge) ja BPC- (book processing charge) maksut. 

Varsinaiseen kysymykseen, miten Journal.fi tukee julkaisujen avoimuutta ja timanttiavoimuutta, Nygårdilla on kaksi vastausta. Toinen niistä liittyy julkaisemisen kustannusten pienentämiseen. Alustan ylläpitoa hoidetaan keskitetysti ja kun kyseessä on jaettu alusta, myös resurssit ovat jaetut. Keskitetyt palvelut mahdollistavat lehden kannalta kustannustehokkaan julkaisemisen. Yhteisen julkaisualustan käyttö pitää lehtien julkaisukustannukset alhaisina poislukien toimitustyön kustannukset, mikä taas on edesauttanut kotimaisten tiedelehtien avointa julkaisemista.

TSV:n jäsenseuroille kyseessä on ilmainen palvelu ja ulkopuolisillekin se on todella edullinen. Vuosihinta on noin 300 euroa. Journal.fi-palvelu kattaa alustan ylläpidon ja siihen liittyvän teknisen tuen sekä julkaisujen DOI-tunnukset lehdelle. DOI (Digital Object Identifier) on digitaaliselle aineistolle, kuten tieteelliselle artikkelille, kirjalle tai tutkimusdatalle, annettu pysyvä ja yksilöllinen tunniste. Pysyvän tunnisteen (Persistent Identifier, PID) avulla objekti on aina löydettävissä, eriteltävissä, tunnistettavissa ja jäljitettävissä. Pysyvä tunniste on tarpeellinen myös siksi, että se mahdollistaa luotettavan tiedon hakemisen ja löytymisen, vaikka teknologinen ympäristö tiedon tarjoamiseksi muuttuu. DOI-sopimuksen perusteena on, että TSV maksaa lehtien puolesta vuosittaisen DOI-laskun, johon sisältyy yksi keskitetty jäsenmaksu Crossrefille sekä jokaisesta DOI-tunnuksesta perittävät maksut. Koska nämä keskitetyt palvelut ovat hyvin kustannustehokkaita lehdille, ne ovat voineet luopua omista mahdollisista alustoistaan ja niiden vuosimaksuista, mikä on vapauttanut varoja lehden muuhun toimintaan. 

Toinen Journal.fi:n keskeinen tapa tukea julkaisujen avoimuutta liittyy tiedelehden imagoon ja parempaan näkyvyyteen, jonka alusta mahdollistaa. 

Avoimen julkaisemisen rahoitusmalliin liittyvät kysymykset 

Suomessa ei ole juuri lehtiä, jotka perivät julkaisu- tai kirjoittamaksuja. Lehtien APC-maksut ovat Nygårdin mukaan aika tuntematon rahoitusmalli suomalaisessa avoimessa julkaisemisessa. Suuret kansainväliset lehdet ylläpitävät statuksensa voimin korkeita APC-maksuja, joille on olemassa markkina ja korkeaan APC-maksuun perustuvaa rahoitusmallia pystytään näin ylläpitämään. Pienten kotimaisten tieteenalojen lehdille APC-maksut eivät ole mahdollisia, näille lehdille tämä ansaintamalli ei olisi kilpailullisesti järkevää. Toisaalta Journal.fi-alusta ei estäkään APC-maksujen käyttöönottoa millään tavalla, sillä kyseessä ei ole timanttialusta.  

Journal.fi-palvelu ei aseta vaatimuksia myöskään julkaisulisenssien käytöstä. Se voi tosin antaa suosituksia, miten kannattaisi toimia esimerkiksi lisenssien kanssa; mitä lisenssejä käyttää ja kenelle kuuluu tekijänoikeus Journal.fi:n näkökulmasta katsottuna. Lehdet ovat itsenäisiä julkaisijoita Journal.fi-alustalla, ja ne tekevät tämän tyyppisistä sisältöasioista aina itsenäiset päätöksensä. Journal.fi pyrkii sen sijaan lähinnä:

”tarjoamaan alustan, joka mahdollisimman hyvin tukee avointa julkaisemista, ja me suositellaan siihen liittyviä käytäntöjä, tuetaan siihen liittyviä palveluita. Ja sitä kautta edesautetaan sitä avoimen julkaisemisen kasvua Suomessa.”

Journal.fi:n takana tieteelliset seurat

Nygård toteaa, että vaikka Journal.fi:llä ei ole omia ohjaavia linjauksia, kansainvälisiä linjauksia kuitenkin on. Journal.fi toimii samassa verkostossa muiden Open Journal Systems (OJS) -pohjaisten, maakohtaisten palveluiden kanssa, kuten esimerkiksi hollantilaisen Openjournals.nl-alustan kanssa. 

Hollannin palvelu toimii alustamallilla, jossa lehden on oltava välittömästi avoin, ja alusta määrittää myös lisenssikäytännöt. Tämä ulkopuolisella rahoituksella toimiva ja käyttäjämaksuihin perustuva malli on erilainen kuin Suomessa, maksujen ollessa useita tuhansia euroja kuukaudessa. Muita Hollantia vastaavia palveluita on Euroopassa ainakin Tanskassa ja Ruotsissa. Lisäksi suuria, usein yliopistopohjaisia, julkaisualustapalveluja on esimerkiksi Saksassa, Sveitsissä, Puolassa, Sloveniassa, Espanjassa, Norjassa, Tsekeissä ja Portugalissa. Keskeinen ero suomalaisen julkaisualustan ja muiden maiden vastaavien palveluiden välillä on, että meillä kyseessä on lähtökohtaisesti tieteellisten seurojen tueksi tuotettu palvelu. 

Journal.fi:n avaaminen ja järjestelmän tekninen kehitystyö

Journal.fi:ssä on käyttäjänä edelleen muutamia lehtiä, jotka ovat pysyneet käyttäjinä alkuperäiseltä alustalta. Kun alusta uudistettiin vuonna 2016, vaihtui käytännössä sen verkko-osoite ja tehtiin laaja ulkoasu-uudistus, kuten muutettiin logo, ja tehtiin Journal.fi-brändäys uudella nimellä.

Tuolloin vaihtui myös alustan käyttämä Open Journal Systems -järjestelmän versio kakkosesta kolmoseen. Kyseessä oli juuri julkaistu ja kokonaan uudelleen kirjoitettu versio järjestelmästä vanhaan verrattuna. Samalla laajennettiin alustan tukipalvelua ja tehtiin laajat lisäohjeistukset lehtien käyttöön. 

Tämä oli merkittävä uudistus etenkin siitä syystä, että tuolloin alettiin rakentamaan edelleen jatkuvaa integraatioita muihin järjestelmiin. Suomalaisesta näkökulmasta keskeistä oli tietysti se, että rakennettiin yhteys Kansalliskirjaston palveluihin (alun perin Arto-, nykyisin Finna-tietokantaan), jolloin Journal.fi:n metatiedot päätyvät sen tietokantoihin. Samoin rakennettiin integraatiot ORCID-palveluun, Crossrefin tietokantoihin DOI-tunnusten käytön kautta ja sitten avoimeen tutkimusinfrastruktuuriin, OpenAire -tietokantaan, joka on nykyään EDCH-palvelu. EDCH (European Diamond Capacity Hub) on Euroopan Unionin rahoittama yhteinen tietovaranto julkaisutoiminnan metadatan keräämiseen. Toisin sanoen Journal.fi:tä käyttävien lehtien metadatat siirtyvät myös sinne. 

Järjestelmän päivityksessä järjestelmä menee aina eteenpäin ja kyseessä ovat usein uudistukset, jotka liittyvät järjestelmän toimituksen ja työnkulun toimintoihin liittyviin ominaisuuksiin sekä niiden parantamiseen ja sujuvoittamiseen. Nygårdin mukaan suurin vahvuusalue on nimenomaan prosessi, mitä OJS-järjestelmä pystyy pyörittämään. Eli järjestelmä mahdollistaa prosessin, missä vastaanotetaan käsikirjoituksia, tehdään toimitustyötä ja vertaisarviointia sekä lopulta toteutetaan julkaisuprosessi. Julkaisemisen jälkeen järjestelmä tukee lisäksi hyvin käsikirjoituksen tai artikkelin metatietojen lähettämistä eri palveluihin.

Tämän prosessin ominaisuuksia on kehitetty jokaisessa pienemmässä päivityksessä vuosien varrella. Journal.fi:n tukipyynnöistä kerätään järjestelmällisesti palautetta järjestelmästä, ja monet sellaiset ominaisuudet, mitä OJS-järjestelmässä on tänä päivänä, ovat aikanaan lähteneet liikkeelle lehdeltä tulleesta palautteesta, kun niitä on lähdetty viemään kansainvälisessä kehitysyhteisössä eteenpäin. 

Nygård kertoo, että he ovat kehittäneet järjestelmään uusia toimintoja myös Suomessa lehdiltä saadun palautteen pohjalta, mikä on ollut vaikuttavaa. Tällaisessa kehitystyössä on kuitenkin vaikea nostaa esiin yksittäisiä konkreettisia parannuksia, jotka olisivat suoraan tehostaneet avointa julkaisemista. Parannukset ovat siis usein toimitustyön sujuvuuteen liittyviä asioita, mikä ei sinällään liity suoraan mihinkään julkaisumalliin. Toki toimitustyön sujuvuus palvelee edelleen myös avoimia lehtiä.

Avoimen julkaisemisen kannalta erityisen merkittävänä Nygård pitää työtä, jota he ovat tehneet julkaisualustan integroimiseksi muihin palveluihin. Jatkuva tekninen kehitystyö on todennäköisesti parantanut ratkaisevasti suomalaisten artikkeleiden kansainvälistä näkyvyyttä. Esimerkiksi DOI-tunnusten yleistyminen on vienyt artikkeleiden metatiedot sellaisiin järjestelmiin, joihin ne eivät muuten olisi päätyneet. Julkaisutietokanta OpenAlexin kaltaiset avoimet palvelut hyödyntävät Crossrefin tietokantaa, johon DOI-tunnukselliset julkaisut tallentuvat, ja tätä kautta ne tulevat laajemmin näkyviksi. 
 

Lähde: Think Open, Mika Holopainen 19.12.2018, Tilausmaksullinen lehti avautuu – Suomen Antropologin päätoimittajat kertovat, miten open access toteutetaan, https://blogs.helsinki.fi/thinkopen/suomen-antropologin-open-access-siirtyma/

Haastattelu ja teksti: Oona Myllyntaus, TSV

Kuva: Ilya Pavlov, Unsplash