Tutkimusjulkaisujen avoimen saatavuuden linjauksen ensimmäisen osan luonnoksessa rinnakkaistallentaminen on nimetty yhdeksi tutkimusartikkeleiden välittömän avoimuuden väyläksi.
Vihreä tie on vaihtoehto
Tieteellisten julkaisujen avoimen saatavuuden voi taata eri reittejä. Yksi tapa on julkaista artikkeli niin kutsutussa OA-julkaisusarjassa, jolloin julkaisu on heti kaikkien saatavilla. Tätä kutsutaan avoimuuden kultaiseksi tieksi (Gold Open Access).
Kultaisen tien rinnalla on olemassa vihreä tie (Green Open Access) eli rinnakkaistallentaminen. Tämä tarkoittaa, että tutkimusjulkaisu tallennetaan tutkijan oman tai muun organisaation julkaisuarkistossa tai esimerkiksi tieteenalakohtaisessa avoimessa arkistossa.
Tällaisessa tapauksessa alkuperäinen artikkeli on yleensä julkaistu esimerkiksi tieteellisessä lehdessä, joka ei ole kaikille saatavilla. Rinnakkaistallentamisen tulee olla maksutonta tutkijalle itselleen.
Viiveetön rinnakkaistallentaminen
Tutkimusjulkaisujen avoimen saatavuuden linjauksen luonnoksessa yhtenä tavoitteena on, että viimeistään vuodesta 2022 lähtien FinELibin uusiin tiedelehtisopimuksiin sisältyy oikeus julkaista kaikki tieteelliset artikkelit avoimina tai rinnakkaistallentaa ne välittömästi julkaisuhetkellä. Eripituisista julkaisuviiveistä on siis tarkoitus päästä eroon.
Kustantajien asettamat julkaisuviiveet eli embargot vaihtelevat, mutta ovat tällä hetkellä yleensä noin 6 - 12 kuukauden pituisia. Viiveistä eroon pääseminen on suomalaisen linjauksen lisäksi myös eurooppalaisen Plan S -suunnitelman tavoitteena.
Embargoajoista luopuminen on herättänyt vastustusta erityisesti kustantajien taholta. Niin sanotun nollaembargon saavuttaminen on kuitenkin keskeinen tavoite. Viiveetön julkaiseminen on tärkeä askel kohti kaikille avointa tiedettä, jossa tuore tutkimustieto on viipymättä yhteiskunnan ja muiden tutkijoiden käytettävissä ja edelleen kehitettävissä.
Tutkija, älä unohda tekijänoikeuslinsenssiä
Vaikka rinnakkaistallentaminen on yleistynyt merkittävästi, ei tietoisuus erilaisista tekijänoikeuslisensseistä ole välttämättä levinnyt yhtä laajalti tutkimusyhteisön parissa. Avoimuuden takaava lisenssi on paras keino lisätä tutkimuksen avoimuutta ja erityisesti sen hyödynnettävyyttä. Ilman lisenssiä ei julkaisua ehkä voida jakaa tai hyödyntää lainkaan tai ainakin lupien selvittäminen hidastaa ja vaikeuttaa tutkitun tiedon käyttöä.
Tutkimusjulkaisujen avoimen saatavuuden linjauksen ensimmäisen osan luonnoksessa suositellaan käyttämään kansainväliseksi standardiksi muodostunutta Creative Commons -lisenssiä (CC-lisenssi). Lisenssin avulla tekijänoikeuden haltija määrittää sen, kuka saa käyttää materiaalia, millä ehdoilla ja miltä osin. On tärkeää, että tutkija itse saa päättää, miten tutkimusta jaetaan.
CC-lisensseistä ja niiden käytöstä kannattaa olla yhteydessä oman organisaation kirjastoon ja/tai tutkimuspalveluihin. CC-lisensseistä voi myös lukea Creative Commons Suomi -verkkosivulta.
Julkaistu 10.10.2019
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
