Twiitistä tiedoksi - miten sosiaalisen median aineistoja saa käyttää tutkimuksessa?

Avoimen tieteen kevätpäivillä 14.5. pidetyssä paneelissa puhuttiin some-datan tutkimuskäytön eettisyydestä. Paneelissa keskustelivat visuaalisen poliittisen osallistumisen muotoja tutkinut projektikoordinaattori Taina Meriluoto (TAU), esimerkiksi poliittiseen viestintään verkossa perehtynyt tutkija Salla-Maaria Laaksonen (HY), tietosuojavastaava Helena Eronen (UEF) ja tutkimusetiikkaan erikoistunut yliopistonlehtori Marko Ahteensuu (TAU), joka piti myös alustuksen aiheesta. Paneelin juonsi Henriikka Mustajoki.
 

Do no harm

 
Keskustelijat olivat yhtä mieltä, että eettisesti kaikkein tärkeintä sosiaalisen median aineistoja tutkittaessa on kunnioittaa tutkimuskohteita ja varmistaa, ettei tutkimus vahingoita millään tavoin tutkittavia henkilöitä. Selkeästi tätä periaatetta rikkovat tapaukset, joissa ilmi tullut tieto saattaa ihmisiä hengenvaaraan tai paljastaa heistä arkaluonteisia henkilötietoja. Salla-Maaria Laaksonen muistutti, että periaatetta saattaa rikkoa myös tiettyjä ihmisryhmiä leimaava tutkimus. Jopa tietyn verkkoalustan keskusteluja tutkiessa on syytä katsoa, ettei tutkimus vahvista ennakkoluuloja alustan keskustelijoista.
 
Taina Meriluoto huomautti, että tutkijan pitäisi parhaansa mukaan myös ennakoida, voidaanko aineistoja väärinkäyttää tulevaisuuden teknologian avulla. Helena Eronen mainitsi tästä esimerkkinä anonymisoinnin. Tekniikan kehittyessä aineistojen anonymisointi saattaa olla helpommin purettavissa, mikä pahimmassa tapauksessa altistaisi aineistoissa käsitellyt henkilöt monenlaisille hyökkäyksille.
 
Yleisöä kiinnosti, ajaako yleinen hyöty joissakin tapauksissa vahingoittamattomuuden periaatteen yli. Esimerkkinä mainittiin erilaisia ääriaatteita koskeva tutkimus, jossa yleisen turvallisuuden vuoksi voisi olla syytä rikkoa some-keskustelijoiden yksityisyydensuojaa. Taina Meriluoto huomautti, että yleispäteviä sääntöjä tällaisista tapauksista ei voi antaa, koska tilannekohtaiset yksityiskohdat vaikuttavat niin paljon. Hankalissa tilanteissa olisikin aina syytä kysyä eettistä ennakkoarviointia.
 
Henriikka Mustajoki (vas.), Salla-Maaria Laaksonen, Taina Meriluoto, Helena Eronen ja Marko Ahteensuu
Kuva: Henriikka Mustajoki (vas.), Salla-Maaria Laaksonen, Taina Meriluoto, Helena Eronen ja Marko Ahteensuu
 

Rasti ruutuun – aito suostumus?

 
Haastavimmaksi eettiseksi periaatteeksi keskustelijat kokivat vapaaehtoisen suostumuksen hankkimisen. Marko Ahteensuu totesi, että monissa somepalveluissa käyttöehdot toki jo antavat mahdollisuuden aineistojen tutkimuskäyttöön, mutta eettisesti ei voida olettaa, että käyttäjä on palveluun liittyessään ymmärtänyt tämän. Selkeän suostumuksen saaminen esimerkiksi tuhansilta twiittaajilta on taas usein käytännössä mahdotonta.
 
Sometutkimusta ei kuitenkaan kannata keskustelijoiden mukaan jättää kokonaan tekemättä. Silti on tärkeää pitää kiinni eettisistä periaatteista, joihin suostumuksen vaatimus pohjautuu. Suurin osa panelisteista kannatti, että esimerkiksi tutkimushankkeen verkkosivuilla olisi avoimesti kerrottu, mistä aineistoa on kerätty ja mihin sitä käytetään. Lisäksi ihmisille pitää antaa mahdollisuus kieltää oman aineistonsa käyttö tutkimuksessa. Pienien ryhmien keskusteluja tutkiessa voi jopa käydä ryhmän sisällä kertomassa hankkeestaan.
 
Jos tutkimisen lisäksi somessa julkaistuja aineistoja haluaa käyttää esimerkiksi tutkimusjulkaisun osana, pitää huomioon ottaa myös tekijänoikeus. Marko Ahteensuu muistutti, että jopa yksittäinen twiittikin voi olla teos ja näin tekijänoikeuden alainen. Tämän vuoksi vaikkapa kuvien uudelleen julkaisemiseen on pyydettävä kuvan tekijältä suostumus. Myös kuvissa esiintyvien henkilöiden suostumus olisi lähtökohtaisesti hyvä varmistaa
 
Teksti: Ilmari Jauhiainen
Päivitetty 21.5.2019 09.12