Kohti avoimempaa oppimista

Helsingin yliopiston Kumpulan kampuksella 5.-6.6. järjestetyssä Pedaforum 2019 -tapahtumassa keskusteluttivat jatkuvan ja avoimen oppimisen haasteet. Miten opetus avataan ilman, että opettajien paineet kasvavat?
 
Avoin oppiminen eri muodoissaan oli yhtenä teemana korkeakoulupedagogian Pedaforum 2019 -tapahtumassa. Oppimisen avaamista ja sen haasteita käsiteltiin monissa esitelmissä, mutta teemat nousivat esiin myös esimerkiksi Tieteentekijöiden liiton järjestämässä paneelikeskustelussa ja työpajassa.
 

Kohti jatkuvaa oppimista - miten?

 
Monessa keskustelussa lähtökohdaksi otettiin uusi hallitusohjelma. Samalla todettiin kuitenkin usein, että hallitusohjelman kirjaukset korkeakoulutuksesta eivät ole radikaalin uusia, vaan pitkäjänteisen työn lopputulos ja linjassa Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2030:n kanssa.
 
Yksi Pedaforumissa puhututtanut hallitusohjelman kirjaus koski jatkuvaa oppimista. Tämäkään ei ole täysin uusi asia, sillä korkeakoulut ovat harjoittaneet aikuiskoulutusta jo pitkään esimerkiksi avoimien yliopistojen kautta. Uutta onkin ajatus opetuksen avaamisesta esimerkiksi MOOC-kurssien ja avoimien oppimateriaalien muodossa.
 
Tärkeä kysymys uusien, avoimempien opetusmuotojen kehittämisessä on, miten arvostetaan niiden kehittäjiä, jakajia ja käyttäjiä. Yhdeksi osaksi ratkaisua nostettiin monessa puheenvuorossa opetuksen meriittien korottaminen - jos korkeakouluissa voi olla huippututkijoita, miksei niissä voi olla myös huippupedagogeja?
 
Toisaalta vaaranpaikkana pidettiin liiallista tutkijan ja opettajan uran eriyttämistä. Jos urakehitys vaatii joko tutkimukseen tai opetukseen keskittymistä eikä joustavaa mahdollisuutta vaihdella roolien välillä ole, toteutuuko enää yliopistolaissa korostettu opetuksen tutkimuslähtöisyys?

 

Maailma paranee avoimuudella

 
Paljon avoimuuteen pohjautuvia koulutushankkeita on jo meneillään. Etenkin pienemmissä korkeakouluissa hankkeiden vetäjät kokivat teknisten ratkaisujen toteuttamisen haastavaksi, etenkin kun esimerkiksi mitään yhteistä kansallista MOOC-alustaa ei vielä ole olemassa.
 
Yhteistä avoimen oppimisen hankkeille oli oppijatyyppien monipuolistuminen - avointa oppimista tarjottiin vaikkapa lukiolaisille, kansainvälisille opiskelijoille ja konfliktialueiden asukkaille. Näin oppiminen ja opetus tasa-arvoistuvat, kun ne saavuttavat kohderyhmiä, joilla ei aiemmin ole ollut pääsyä oppimisen pariin.
 
Oppimisen avaaminen nähtiin myös yhtenä ratkaisuna erityisoppijoiden aseman helpottamisessa. Jos nyt erityisoppija kokee itsensä ryhmästä poikkeavaksi joutuessaan pyytämään kurssin suorittamista etäopiskeluna, oppimisen lähtökohtainen avaaminen tekisi etäopiskelusta vain yhden osan monimuotoista opiskelua.
 

Ei pakolla, vaan porkkanalla

 
Opettajien kannalta avoimempaan oppimiseen siirtymisessä kompastuskivenä saattavat olla avaamiseen tarvittavat uudet järjestelmät. Vaikka järjestelmät olisikin rakennettu helppokäyttöisiksi, niiden omaksuminen voi silti tuntua ylivoimaiselta.
 
Uusien järjestelmien omaksumista helpottaa tapa, jolla ne on esitelty opettajille. Jos organisaatio on jättänyt opettajille valinnanvaraa ja vain epäsuorasti kannustanut järjestelmien omaehtoiseen käyttöönottoon, ne ovat tuntuneet helpommilta kuin niissä tapauksissa, joissa organisaatio on suoraan määrännyt järjestelmien käyttämisestä.
 
Mielenkiintoinen ero havaittiin myös siinä, miten järjestelmien käyttöön tarjottu tuki koettiin. Organisaatioiden mielestä minimaalinen opastus uusien järjestelmien käyttöön on aivan riittävää. Opettajat sitä vastoin usein kaipasivat selkeämpiä tukipalveluita, joilta voi tarvittaessa saada vaikka vierihoitoa järjestelmään tutustuessa.
 
Teksti: Ilmari Jauhiainen
Päivitetty 12.6.2019 11.06