Tutkimusprosessin avaaminen

Sähköisessä maailmassa avoimuutta voi käyttää myös tutkimusprosessin tehostamiseen ja vaikuttavuuden lisäämiseen. Kirjapainoon nojaava kulttuuri on ohjannut tutkimusprosessin muotoutumiseen valmiiden painettujen tulosten julkaisemiseen tieteellisen tiedon manifestaationa. Vuorovaikutus ja tiedon jakaminen ennen julkaisua on myös käytännön syistä ollut rajoitettua tiedeyhteisön sisäiseksi asiaksi, mutta tänään tutkimusta voi jakaa ja tehdä yhdessä laajemmassa piirissä, jopa globaalisti. 

Tekstin ja tiedon versioiden ja kopioiden lukematon määrää ja laajan yleisön pääsy lähes rajattomien aineistojen äärelle luo paineita myös tutkitun, tieteellisen tiedon aktiiviselle avaamiselle ja levittämiselle mahdollisimman laajalla rintamalla. Myös siitä kertominen miten tutkimusta tehdään, mihin tieteellinen tieto perustuu ja miten se syntyy on yhä tärkeämpää. Tutkimustahan usein tehdään myös koska se on jännittävää ja mielenkiintoista ja tästä voisikin kertoa avoimemmin kaikille kiinnostuneille. Tänä päivänä on myös uskomuksiin perustuvaa väärää ja jopa vaarallista tietoa runsaasti saatavilla. Siksi tieteellisen prosessin avoimuutta on syytä lisätä osallistamalla mahdollisimman laaja yleisö aina kun se on eettisesti ja juridisesti mahdollista. Avoimen prosessin aikana mahdollisesti löytyvät virheet, heikkoudet tai uusi tieto ovat, samoin kuin seminaareissa tai konferensseissa, omiaan tehostamaan työtä ja parantamaan tutkimuksen laatua ja uskottavuutta.

Tieteellistä prosessia voi avata esimerkiksi hyödyntämällä verkossa olevia ilmaisia palveluita kuten Flickr, SlideShare, YouTube, Vimeo, blogalustat, Twitter, Facebook tai muita vastaavia palveluita. Nämä voivat hyvin toimia myös oman projektin tai tiedeyhteisön apuvälineinä keskustelussa tai tiedonvaihdossa. Niissä on kuitenkin se etu, että ne voivat samalla toimia avoimena kanavana laajemmalle yleisölle. Aktiivisesti sosiaalista mediaa käyttävä tutkija saa myös ajan mittaan hyvän alustan levittää tieteellistä tietoa ja korjata verkossa tai perinteisessä mediassa esiintyviä virheellisiä käsityksiä. Tiedeyhteisön aktiivinen suora läsnäolo verkossa on erittäin toivottavaa. Näiden aineistojen hallintaa ja arkistointia on myös hyvä suunnitella alusta pitäen. Palaamme myöhemässä luvussa sosiaalisen median käyttöön.

"Julkaistua tietoa ei voi varastaa"
Tutkija Samuli Ollila

Niin sanotut harmaat julkaisut ovat perinteisesti olleet juuri "puolivalmiita" tuloksia ja eri ideoiden esittelyä ja testaamista esimerkiksi konferenssipapereiden tai luentoesitysten muodossa. Harmaiden julkaisujen kohdalla on hyvä varmistaa, ettei niiden julkaiseminen poissulje jatkojulkaisua vertaisarvioidussa lehdessä jos sellainen on suunnitelmissa. Tulosten laajemmasta nopeasta julkaisemisesta on usein pitäydytty perinteisistä syistä kuten esimerkiksi siksi, ettei niitä pidetä vielä ihan varmoina (virheiden riski) tai siksi että omaa mahdollista etumatkaa ei haluta riskeerata (kilpailu) minkä takia ei kaikkea kerrota avoimesti. Tulosten tai ideoiden "varastamista" tai oman uskottavuuden menettämistä saatetaan pelätä. Aikainen julkaiseminen verkossa (esimerkiksi esityskalvojen tallentaminen julkaisuarkistoon) on kuitenkin samalla tapa julkisesti liittää tutkimus omaan työhön ja altistaa se mahdolliselle kritiikille ennen lopullisen tutkimusjulkaisun tuottamista, samoin kuin esimerkiksi seminaarikäsittely. Sitä voidaankin pitää eräänlaisena avoimena vertaisarviointina, joka voi vain nostaa tutkimuksen laatua. Lisäksi tällaiset julkaisut antavat muille tutkijoille mahdollisuuden viitata myös keskeneräiseen tutkimukseen, mikä voi olla arvokasta, jos kyseessä on pitkä tutkimusprojekti jonka tuloksia joudutaan odottamaan pitkään. Yleiseen informaationlukutaitoon ja lähdekritiikkiin on kiinnitettävä huomiota, mutta julkiseen keskusteluun ja vapaaseen sanaan on myös voitava luottaa, sillä tieteellinen tieto on aina perusteltavissa ja mahdollista näyttää toteen. Tutkijoiden on siis syytä olla tarkkoja oikean kontekstin antamisesta tuotoksilleen ja kirjata tarpeelliset varaukset selkeästi, jokaiseen yhteyteen. Koska tieto leviää verkossa nopeasti ja kontrolloimatta, on hyvä esimerkiksi esityskalvoja julkaistaessa huolehtia siitä, että niistä ilmenee päivämäärä, esitysyhteys jne., jotta kuka tahansa pystyy tekemään oikean lähdekriittisen arvioinnin siitä, miten siinä esitettyjä tietoja voi käyttää.

Tutkimusprosessia voidaan myös avata kutsumalla mukaan kiinnostuneita osaavia harrastajia tai laajaa yleisöä tuottamaan tai käsittelemään aineistoja. Tällä tavoin ihmisiä osallistamalla voidaan mahdollisesti myös lisätä tutkimuksen yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Laadunvarmistusta voidaan tehdä tarpeen mukaan eri tavoin, esimerkiksi toistamalla samoja tehtäviä eri tekijöillä, tekemällä pistokokeita ja analysoimalla aineistoja tilastollisesti. Tätä on syytä suunnitella tarkoin jo ennen tutkimuksen aloittamista tutkimustehtävän tarpeet huomioiden. Kaikki prosessit ja muutokset on tietenkin syytä dokumentoida huolellisesti. On myös hyvä antaa osallistuneille tietoa tutkimuksen etenemisestä ja tuloksista.

 

< edellinen sivu seuraava sivu >